Saha

Elelivät, oleilivat mökissänsä ukko ja akka. Elämä oli tasaista ja rauhallista, kun oltiin syrjemmällä asutuskeskuksista. Joskus toki kuului raitilta mopopikien päristelyä. Oli tutut naapurit, rehelliset ja ystävälliset. Päivät kuluivat arkisissa askareissa puuhastellen.

Eräänä kevättalven päivänä ukko ehdotti akalle, että kaadettaisiin muutama puu. Niitä oli tiheä tupsu juuri auringon edessä, jos se milloin paistaisi. Paistetta olikin kovin ikävä. Ei ollut auringonläikkää näkynyt riemunkirjavalla räsymatolla pitkään aikaan.

Kuva: moottorisahan mainoksesta. Merkki näkkyy laipasta.

Kuva: moottorisahan mainoksesta. Merkki näkkyy laipasta.

Tuumasta toimeen. Sahaa oli säilytetty avoliiterissä. Viimeksi sillä oli sahattu joulukuusi pätkiksi. Ukko tarttui sahaan reippaalla otteella. Mutta mitä sieltä ruiskahti? Kuka helkkari on ruuvannut öljysäiliön korkin auki! No, senhän sai helposti kiinni. Lapio ja saha mukaan ja niin lähti ukko tarpomaan paksussa hangessa tykkylumen luokille painaman koivun luo. Oli siinä muutama muukin lynnys kaadettavaksi.

-Tästä ei enää vanerikoivuksi ole, tuumaili ukko ja alkoi lapioida koivun tyvipuolta näkyviin.
-Varo sitten, ettei lynnys lyö ohtaan, hätäilii akka rappusilla huudellen.

Ei lyönyt lynnys eikä tapahtunut mitään muutakaan. Saha ei lähtenyt käyntiin. ei niin sitten millään. Nyki narusta minkä nyki! Onkos tälle sahalle joku tehnyt muutakin ilkeyttä kuin aukaissut öljysäiliön korkin? Vaikka lie mopopojat käyneet tyhjentämässä bensatankin ja panneet vettä tilalle. Vai olisivatko ihan kujeillessaan pistäneet sokeripaloja tankkiin. Kyllä siitä saha heti diabeteksen saa. Itsessä ei tietenkään vikaa ollut. Tuli siihen jo naapurin mieskin katsomaan, josko ongelmaan löytyisi ratkaisu. Ei löytynyt.

Niin sitten saha matkasi pienkonekorjaamolle. Sinne se jätettiin lepäämään, kunnes vika löytyisi. Kuinka ollakaan, jo seuraavana päivänä matka suuntautui muissa asioissa korjaamolle päin.

-Eihän ne varmaan vielä ole ennättäneet sitä syynäämään, mutta pitääpä käydä katsomassa, mitä sahalle kuuluu.

Korjaamolla odottikin myönteinen yllätys. Sytytystulpan vain olivat vaihtaneet ja niin oli saha hörähtänyt iloisesti käyntiin. Hörähti ilosta ukkokin, kun niin pienellä kulungilla sai tärkeän työvälineensä takaisin.

-Tulikin niistä mopopojista jo rumasti ajateltua. Kyllä tällä kylällä kaikki ovat kunnon väkeä.

Teksti: Irene Peuhkurinen

16 comments for “Saha

  1. Hyvä kun ei ollut tuon kalliimpi remontti ja aurinko paistaa taas jos paistaa.
    Eräässä ”Savolainen mustalista” kirjoitelmassa meni liperiläinen ukko Joen kaupunkiin ja tahtoi ostaa uuden terän pokasahaan (käsisaha). Myyjä kuitenkin kannusti ukkoa siirtymään nykyaikaan ja ostamaan moottorisahan. Myyjä kehui että tällä saat helposti kymmenen mottia halkoja päivässä. Ukko tuli muutaman päivän päästä vihaisena kauppaan takaisin ja vaati kauppaa purettavaksi ja rahojaan takaisin. Sanoi, että sain vain pari mottia vaikka pitkän päivän sahata nyrskytin. Myyjä ihmetteli sitä kovasti, tutki sahaa ja vetäisi käyntiin..
    Ukko säikähti kauheasti ”Mikäs iän se tuo on” !

  2. Kyllä ihailen Irenen kerrontatyyliä. Asiat tulee sanottua
    ilman suurempia setvimisiä.

    Minä briljeerasin kerran eräässä moottorisahamuseossa
    kysymällä onko täällä Jobu-merkkistä moottorisahaa?

    Mistä minä tuollaisen merkin tiesin? No siitä, kun eräs viisikymmentäluvun
    kaustalainen metsuri oli kertonut, että hänen ensimmäinen sahansa oli
    Jobu.

  3. Mainioita tarinoita sahan ääreltä! Olisikohan mahdollista koota ihan kirja värtsiläisten pakinoista? Irenen ”Saha”, Alpoaatoksen ”Liperiläinen ukko Joen kaupungissa” ja Tellen ”Jobu” olisivat jo hyvä alku, ja lisää valmista löytyy Värtsistä, kun niitä ryhtyy esille kaivamaan.

    Julkaisun kustannukset ovat kohtuulliset, kun käyttää edullisia tuottajia. Minulla on tiedossani yksi sellainen. Ja kyllähän osatajiakin löytyy. Ei kuitenkaan tarvitse bestselleriä tavoitella.

  4. Taidolla kerrottua tarinaa!

    Muistan kerran isäni sahanneen jalkaansa moottorisahalla.
    Siinä tuli kiire Tikkamäelle. Silloin ei vielä ollut turvakenkiä olemassa.

  5. Kiitos jutusta. Tuli ihan hyvä mieli aamutuimaan.

  6. Kyllä sitä tavallisista arkipäivän tapahtumistakin saa mukavia juttuja, kun on kertojan lahjat .Niin se on ,Irene.

  7. Isäntä vei aurinkoisena kevätpäivänä rengin metsään halkoja tekemään.
    Illalla isäntä kysyi rengiltä, paljonko halkoja tuli tehtyä, no seihtemän kuutijoo, renki vastasi.
    Seuraavana iltana isäntä kysyi, paljonko tänään tuli tehtyä, renki tähän, sitähän mie seihtemee oon painanu. Tätä samaa oli jatkunut viikon verran. Joka ilta renki oli
    sanonut, että sitä sammoo seihentä mie oon painanu. Lopulta isäntä oli arvellut,
    että nyt niitä halakoja alakaa olla tarpeeks ja lähti kahtomaan mehtään. Siellähän se renki kellotteli sen ensimmäisenä päivänä tehyn halakopinon piälä ja otti aurinkoo.

  8. Kokemuksia moottorisahan käynistyksestä.

    Ohjeen mukaisesti rikastin vedetty neuvottuun asentoon.
    Sitten 4-5 painallusta ”nännistä” siitä kumikuplasta.
    Veto narusta,ei tapahtu mitään.Samat toimenpiteet uudelleen,
    yhtä laihoin tuloksin.
    Nyt siitä varmaan kastui sytytystulppa,nyt suojakansi pois ja
    tulppa irti joka on kuiva kun vanhan ukon”peukalo”.
    Vielä kokeilu tuleeko virtaa sytytystulppaan,tulee on kuin
    uudenvuoden ilotulituksesta,tulppa ja kansi paikalleen.
    Tämän jålkeen samat toiminnat pumppaukset siitä ”nännistä”,
    veto narusta ,ensimmäisellä vedolla lupaa ja toisella pärähtää
    käyntiin. Savu pöllähtää kun Päätalon Riitun piipusta.

  9. Naisimmeiselle annettiin ohje, että jos vähänkin hörähtää, käännä heti ryyppy pois niin seuraavalla vedolla lähtee käyntiin
    Hyvin on pelittänyt ja kevyt on käsitellä. Tosin öljykorkki kyllä kerran katosi ja uusi oli käytävä merkkiliikkeestä hakemassa.

  10. Muistan kun Sallisen Ari; Sakun poika oli hyvä mopon virittäjä. Ari lähti Kanadaan ja viritetty mopo jäi lojumaan Sallisten talliin. Kaustajärven kaverini osti sen ja mopo oli peto kulkemaan. Sen aikaisilla menetelmillä mittasimme nopeuden 70 km/h. Silloin omilla taidolla viritettiin moottoreita. Nykyään mopopojat vaihtaa kevytmoottoripyörän männän ja sylinterin moottorin runkogon pysyessä paikoillaan. Meidän aikaisten ja nykypoikien tuotokset eivät ole liikenneturvallisia, mutta pojat ovat poikia. Meitä edeltävien sukupolvien pojilla on ollut myös omat metkunsa.

  11. Sahatarinan ”juuri” on Niirasen veljeksiltä. Kiitokset heille hauskoista rupatteluhetkistä!

  12. Kaikki lukijat ovat tainneet tietää mikä lynnys on.Itse en olisi tiennyt.Hauska tarina Ireneltä, jatkoa odotellaan!

  13. Minulla on päälaessa v.1969 talvella lynnyksestä
    saatu noin viisisenttiä pitkä muistomerkki ja
    kannan sitä loppuelämäni.

  14. No mikä se lynnys sitten on, oksankarahkako?

  15. Lynnys on lumen painosta luokille taipunut puu.
    Yleensä lynnys on koivupuu, joka taipuu herkästi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *