Eräs teoria joulupukeista
Joulupukkikloonausta
Tärkeintä joulussa on hyvä mieli
Hiroko Motai/Marika Maijala: Miljoona biljoona joulupukkia,
Schildts & Södeströms 2014
Ennen vanhaan joulupukit kurkistelivat ikkunoista turkki nurin käännettynä ja naamat noella töhrittynä. Näin oli Pohjois-Karjalassa. Kaipa ne pukit ja tontut tarkkailivat lasten kiltteyttä myös muualla Suomessa. Lapset olivat tietysti peloissaan, kun tällainen ilmestys kolisteli ikkunaan, tai mikä kamalinta tuli ovelle ja kyseli kyselemisiään, tai jopa vilautti vitsakimppua.
Mutta yhden pukin ajat olivat joskus ennen. Tämän kirjan tekijät ovat muodostaneet oman teoriansa joulusta ja lahjojen antamisesta. Se voikin olla lähellä todellisuutta. Jospa pukki onkin vain pieni kuiskaus aikuisen ja lapsen korvassa, näkymättömän pienen pukin kuiskaus, joka saa ihmiset tuottamaan iloista mieltä ystävilleen ja perheilleen aina joulun aikaan.
Tämä kirja onkin oivallinen visio pukkihysterian lievittämiseksi. Itse en monesti kutsunut pukkia kyläilemään
jouluna. Joku lapsista oli pukin korvike, jouluenkeli, joka jakoi lahjat ja hyvää mieltä.
Kirjan tarina menee näin: Aluksi oli yksi joulupukki, sille tuli työpaineita ja niinpä se pyysi Jumalaa tekemään
itsestään kaksi joulupukkia. Mutta lapsia tuli maailmaan enemmän ja enemmän ja aina pukin piti toivoa, että Jumala kloonaisi siitä useamman pukin. Mutta samalla pukin koko aina pieneni puolella. Lopulta maailmassa oli miljoona biljoona joulupukkia, mutta ne olivat jo niin pieniä, että ne olivat vain lämmin ajatus ihmisten mielissä joulun lähestyessä.
Pidän kirjaa ehdottomasti joulun ajan kohokohtana lukemistani joulukirjoista. Niinhän se pitää olla, että lämmin
ajatus tekee joulun eikä lahjapaljous.
Meidän perheessämme joulupukkina olivat kolme poikaa vuoro vuosin, alkaen vanhimmasta. Se oli todella hauskaa, enkä ole huomannut mitään traumoja syntyneen. Vuokrapukin palkkiorahat söimme suklaana. Eikä kukaan valittanut.
Jo 33 vuotta sitten tuonilmaisiin siirtyneen aviomieheni Lukkarisen perhe asui jonkin aikaa Värtsilän Kylätalon pihapiirissä olleessa talossa. Olli oli kuullut, että joulupukki tuo vitsan, jos ei ole ollut kiltisti. Hän oli ollut 6-vuotias sinä jouluna, kun joulupukki tuli ja kontin päällä oli piiska poroa varten. Hän oli sen huomattuaan kipaissut kiireen vilkkaa eteisen komeroon ja pistänyt oven hakaan, eikä suostutteluista huolimatta, tullut sieltä aikoihin ulos.Kuulema se joulu oli ollut vähän ikävähkö.
Liisan kertomus palautti muistiin kirjan ”Ollin oppivuodet”. Oli vaikuttava pojan lukukokemus.