Talven lumoa – Heikkiä tapaamassa

talven lumoa heikki kokkonenLuontovalokuvaajana laajalti tunnustusta saanut Heikki Kokkonen vieraili uusimman kirjansa tiimoilta keskiviikkona myös Värtsilän kylätalolla. Vaikka aikaa jouluun oli enää viikko, ei sää ihan jouluiselta tuntunut. Talven lumoa ja lämminhenkisyyttä saimme silti aistia keskustelutuokiossa luontokuvaaja Heikki Kokkosen kanssa jonka uusin kuvakirja ”Talven lumoa” oli esittelyssä nyt Värtsilän kylätalolla.

Heikki kertoili kirjansa synnystä ja kertaili luontokuvaajauraansa eri tarinoiden kautta. Hän tuskailee sitä että nykypäivänä lähes kaikki tahot ovat vähentäneet merkittävästi kirjaostojaan. Perinteisesti Heikin kirjoja joita aiemmin on ilmestynyt kymmenen kappaletta, uutukaisen ollessa siis yhdestoista, ovat hankkineet mm. yritykset, julkishallinnon laitokset, kirjastot ja sekä kirjakaupat joita yhä vähemmän tänä päivänä enää löytyy. Heikki kustantaa kirjansa itse ja niiden ilmestymisväli on ollut yleensä pari vuotta. Poikkeuksellisesti uuden kirjan syntyyn meni kokonaiset kuusi vuotta!

Äkkinäiseltään emme arvaisi millainen työmäärä voi sisältyä luontokuvakirjan synnyttämiseen. Heikki arveli kirjankuvia kerätessään ajokilometrejä kertyneen peräti muutama kymmenen tuhatta, valokuvia uskomattomat 20-30000 kpl joista tähän lopulliseen painotuotteeseen kuitenkin päätyen ainoastaan n. 120 otosta! Lempikuvauspaikoikseen Heikki tunnustaa Ilomantsin Koivusuon sekä Patvinsuon alueet. Uudessa kirjassa on silti upeita kuvia eri puolelta Pohjois-Karjalaa.

Itsekin valokuvausta harrastava Heino Turunen sekä luontokuvaaja Heikki Kokkonen vaihtavat ajatuksiaan kylätalolla

Itsekin valokuvausta harrastava Heino Turunen sekä luontokuvaaja Heikki Kokkonen vaihtavat ajatuksiaan kylätalolla. Kuva: Eero-Matti Lintunen.

Värtsilän luonto yksi innoittajista

Ensi kimmokkeet luontokuvaukseen Heikki kertoo saaneensa tunnetun luontokuvaaja Hannu Hautalan töistä. Suuri innoittaja Heikillä hänen mukaansa oli myös kotipaikkaa ympäröivä lapsuuden aikainen luonto. Heikin kotipaikkahan sijaitsi Onkilammen ja raja-aidan kupeessa Värtsilässä. Tarinatuokiomme aikana Jaatisen Matti kertoilikin tavoittaneensa nuoren Heikki-pojan usein kamera kaulallaan rajan pinnassa, välillä vähän luvattomiltakin poluilta.

Digikuvaajaksi Heikki siirtyi n. 12 vuotta sitten. Ennen varsinaista kirjan painamista, Heikki käsittelee vielä itse kaikki painettavaksi valitsemansa kuvat.

Kirja ” Talven lumoa” on oiva lahjavinkki kaikille kauneutta ja luontoa arvostaville. Kirjaa on saatavissa mm. Värtsilän kylätalolta 25 € kappale hintaan. Se voidaan myös postittaa kauempana asuville tilaajille.

Talven lumoa on myynnissä kylätalolla 25 € hintaan

Share

5 comments for “Talven lumoa – Heikkiä tapaamassa

  1. Tuo kija on ehdottomasti saatava. Teen varauksen kylätalolle. Noudan ja maksan seuraavalla matkalla Värtsilään, ennen vakiintumistani taas sinne.

  2. Pitänee poiketa joulukuusen hakureissulla kylätalolla.

  3. Kun oltiin koululaisia oli koulujenvälisiä hiihtokilpailuita. Kenraalinkylä koululla ei niitä järjestetty. Kirkonkylällä Värtsilän koululla ja Patsolan koululla olivat kisat. Olin oppinut hiihtämään vaaramaisemissa perinteistä. Värtsilän koululla latu oli tehty peltoaukeamalle. Patsolan koulun latu kulki metsässä nousten ison vaaranpäälle. Sillä ladulla tunsin olevani kotona. Heikki Kokkonen oli minun kanssani saman ikäinen ja oltiin kilpakumppaneita. Heikin koti oli rajanpinnassa Sääperin päässä. Uuno Leinosen tätini miehen kanssa kesäisin menimme Heikin kotipihan poikki Onkilammelle kalaan. Uuno Leinonen oli kansanmies tarinoija ja monet tarinat kalareissuiltamme usein palaajat mieleeni. Myös tarinat autoista jotka hän kertoi palveluajoista Hennalan varuskunnassa.

  4. Hienoa Heikki sinun taitosi näkyy kuvissa. Sen sinä osaat ja olet löytänyt oman vahvuuden. Hienoa.

  5. Esko, ennen Sinun hiihtokokemuksiasi Uudenkylän koululta, me 40-ja 50-lukujen vaihteen nuoret hiihdimme joskus välitunneillakin ladulla, joka alkoi pellolta poiketen Räykynvaaran yli takaisin pellolle.

    Koulujenvälisistä kilpailuista muistan vain Patsolan kisat. Silloin patsolaiset pojat olivat kukkuja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *