Ihanko totta! Pitänee pistelehtiä metsään. Yksi punikki tatti on kyllä löytynyt.
Kanttarellit ovat todellakin näkösällä. Punikkitatteja on täälläkin, mutta silti teen tänään sienikeiton ihan oikeista suolasienistä ja sienisalaattia turkkilaiseen jugurttiin. Ekat uudet ( pussi) perunat on kaivettu, tuvan uuni lämmitetty.. että menee se juhannus näinkin. Yritän olla valittamatta.
Jos en ole vielä lörpötellyt tästä, niin varmuuden vuoksi nyt: Wärtsilän mustan (???) kymmenen vartta lähentelee kymmentä senttiä Arppen pihassa. Pari päivää sitten ei Kainuun mustasta nykynyt mitään. Käyn tänään tarkastamassa ja päivittämässä kasvua.
Kyllä luonnnon tarkkailu tarjoaa
ihmeellisiä elämyksiä:
Seurailin juuri mökin makuunurkkauksen ikkunasta
kuinka kalliolla, koivun juuressa kököttävä
rusakko suoritti iltapesuaan.
Takaraajoista ja peräpäästä se
aloitti,päälakea kutitti aika lailla pöllytyksestä
päätellen, sitten pestiin naama molemmila käpälillä
ja lopuksi vedeltiin vielä pitkien korvien taustatkin
puhtaiksi.
Peseytymisrituaalin jälkeen rusakko asettui ruskeaa
sammalta kasvavalle alustalleen, pää käpälien varaan
nukkumaan. Se sulautuu täydellisesti maaston
väreihin.
Siinä se nyt uinuu kuin koiranpentu konsanaan.
Toivottavasti se ei napsi aamupalakseen taimella
olevaa salaattia.
…”jänis istui maassa torkkuen, torkkuen”….
Luonnossa on ihan mainosvapaata katseltavaa. Täälläpäin yksi käpytikkaemo opettaa poikastaan syömään lintulaudalta. Emo valitsee parhaan jyvän ja antaa poikasen suuhun.
Toinen juttu; Juhannuslahnan kutu. Eikös lahnankutu pitäisi olla jo takana päin? Tänään sain pienen lahnan lituskan. Sen mäti oli vielä aivan kova. Onko kellä vastaavia havaintoja?
Niittelin vuohenputkia marjapensaiden väleistä. Vattupuskassa oli pieni linnunpesä, jossa pienet keltanokat uinuivat aivan hissuksiin. Oliko emo komentanut, kun ihminen lähestyi.
Nyt on linnunpoikien emoilla kova urakka ruuan hankkimiseksi.
Orava mökillä antoi aamu aamulta herätyksen klo 5 järsimällä kuistin oven päällä olevan hirvensarven nokkaa, kunnes siirsin sarvet ulkopöydälle;)
Tämän iltainen Jussi Raerinteen 50-vuotisjuhla kirkossaa ja seurakuntakodissa on varmaankin viikon puheenaihe ympäri maakuntaa. Torvisoitto lähes kirkontäydelle kuulijakunnalle ja sitä seurannut kahvitus monine puheineen, joita edelsi Jussin historiallinen katsaus merkittäviin vuosiin ja niiden aikana tapahtuneeseen perhepiirin kasvuun ja tuonilmasiin muuttoihin oli Juhla isolla J:llä!
Se oli todellinen juhla, jossa silmännurkka kostui ja suupielet levisivät hymyyn. Eikä jäänyt epäselväksi, että Värtsilän pitäjässä asuu ja vaikuttaa merkittävä radikaali mies, jota hallitsevat sanat: koti – uskonto – isänmaa. Siinä on radikaali suomalainen mies, jos radikaalilla tarkoitetaan sen alkuperäistä merkitystä: juurille menemistä ja juurista elämistä.
Jussin konservatismi on radikalismia. Ja niin kuin eräässä puheessa sanottiin, sellaisia tarvitaan tänä päivänä.
”Monia vuosia, armorikkaita vuosia…” x 3 Jussille!
On se siunattu asia Värtsilälle, että täällä asuu sellainen immeinen kuin Jussi. Unohtamatta, että ”kaiken takana on nainen”.
Juhlat on juhlittu, paluu arkeen on edessä. Näin verkkolehtemmekin välityksellä tahdon lausua suuret kiitokset kaikille mukana olleille ystäville sekä muutoin tavalla tai toisella minua ja asiaani muistaneille! Salin puoli oli toki täynnä, mutta tarjottavaa evästä olisi kyllä riittänyt vielä suuremmallekin joukolle. Juhlan ajankohta, arki-ilta viikon puolivälissä, verotti luonnollisesti omalta osaltaan väkeä; kaikki henkilökohtaisesti kutsututkaan eivät tulleet paikalle ja etenkin Karjalaisen ilmoitus jäi todennäköisesti monelta huomaamatta. Siltäkään vaikutelmalta ei voi valitettavasti välttyä, että kirkkoa juhlapaikkana jostakin ihmeen syystä vierastetaan?! Tahdon kaikesta huolimatta ymmärtää, että juhlassani olivat läsnä juuri ne ihmiset, keiden siellä oikeasti täytyikin olla!
Erinomaisen myönteinen palaute, jota olen juhlajärjestelyistä kautta linjan saanut, rohkaisee minua uskomaan että liikkeellä oltiin juuri oikealla teemalla ja sapluunalla. Musiikillinen toteutus niin kirkon kuin salinkin puolella oli todellisten ammatti-ihmisten työtä ja pitopalvelu hoitui niinikään takertelematta Liisa Martiskaisen ja hänen esikuntansa toimesta; Kiitokset isolla K:lla heille kaikille!
JR 50 – keräys paikallisten Sotaveteraaniyhdistysten hyväksi on tuottanut tähän päivään mennessä 2 170 €. Kiitos kaikille lahjoittajille! Jos joku tahtoo vielä osallistua, se on edelleenkin mahdollista Tohmajärven Reserviläisten hallinnoiman Pro Patria – tilin FI96 5153 6620 0533 07 kautta.
Hyvää kesää ja Siunausta elämäänne!
Katri-Helena piti upean konsertin Tohmajärvellä. Sää oli kolea ja vettäkin taisi sataa välillä. Normaali kesäsää kuitenkin. Kun on oppinut näitä pieniä elämäntaitoja kuten pukeutuminen sään mukaan niin eipä haitannut.
Jatkan vielä Katri-Helena -teemaa:
Aurinko porotti täydeltä terältä Tohmiksen
torille jonne oli kokoontunut porukkaa pilvin
pimein Katri-Helenan raitin avajaisiin.
Yleisölle jaettiin ”Puhelinlankojen” sanoja,
ja niinpä keksin käydä Katrilta nimmarin oman
lipuskani laitaan.
Pinkkiin pukeutunut Potsikin vilahteli yleisön
joukossa, henkilöllisyyttä olisi saanut arvailla,
vaan en minä ainakaan keksinyt.
Myös Vatanen ja Ihalainen olivat hevosineen paikalla.
Menomatkalla bongasimme muitakin eläinkunnan
edustajia:
Kaurilassa tien yli juokseva kauris meinasi liftata
kyytiimme.
Lammastilalla oli menossa lammaskatraan takaa-ajot.
Pimeässä olisi saattanyut luulla susihukkaseksi, mutta
ilmeisesti se oli vain työtään tekevä paimenkoira.
Ei mitenkään jokapäiväisiä luontohavaintoja, kuten ei
kuuluisan artistin vierailutkaan.
Meidät sade ja kylmyys ajoi pois konsertista. Puoleen väliin saimme kuulla Katrin laulua (ja muutamien orkesterin poikien
laulamista myös yhdessä Katrin kanssa, joka oli kauniissa turkoosissa jakkupuvussa hyvin sievä ja nuorekas.
Kiitokset Uuden-Värtsilän tytölle.
Joskus toiste lisää paremmalla säällä.
Ja sitten mentiin saunaan
Pusan Mirja ja
Palaan näin hämyisänä marraskuun aamuna tähän juhannuskesäiseen viikko-osioon.
Kommenteissa mainittu JR 50 – syntymäpäiväkeräykseni kokonaistuotto oli hulppeat 2280 €. Viime viikolla, tarkemmin keskiviikkona 19. päivänä marraskuuta teimme Reserviläisten työvaliokunnan kokouksessa seuraavanlaisen päätöksen:
Summa jaettiin tasan kolmen Tohmajärveläis-Värtsiläisen veteraaniyhdistyksen (Sotaveteraanit, Rintamaveteraanit ja Sotainvalidit) kesken eli 760 €/yhdistys. Samalla periaatteella jaoimme myös Pro Patria-muistotaulukeräyksen ylijäämän 415,26 €. Kokonaissummaa jokaiselle yhdistykselle kertyy siis yhteensä n.900 €, jolla pystyy kustantamaan esim. muutaman kuntoutusvuorokauden. Rahastonhoitajamme tilittää varat yhdistyksille viimeistään 31.12.2014 eli vuoden loppuun mennessä.
Suuri kiitos vielä kaikille lahjoittajille ja muutenkin ”hengessä mukana” olleille!
Eilen tuli postin mukana puhutteleva lehtinen, jossa kerrottiin v. 1939 pysäyttävimmästä sarjasta, joka ei siis todellakaan ollut mitään TV-hömppää, vaan aivan jotakin muuta. Maassamme on vietetty ja vietetään tänä ja ensi vuonna useita aiheeseen liittyviä muistopäiviä: Mm. Lotta Svärd-järjestön lakkauttamisesta tuli toissapäivänä kuluneeksi 70 vuotta, Talvisodan syttymisestä ensi sunnuntaina 75 vuotta ja Lapin sodan päättymisestä ensi huhtikuussa 70 vuotta. Silloin, Kansallisena Veteraanipäivänä Reserviläisliitto organisoi valtakunnallisen seppeleenlaskun kaikille sankarihautausmaille. Venäjän Värtsiläänkin on silloin mielestäni aivan ehdottomasti laitettava seppelpartio liikkeelle.
”Hoivatkaa, kohta poissa on veljet
muistakaa, heille kallis ol` maa.
Kertokaa lasten lapsille lauluin,
himmetä ei muistot koskaan saa!”
Muistetaan, ystävät, veteraanien asiaa vielä tavalla taikka toisella!
Tohmajärvi-Värtsilä Sotaveteraaniyhdistyksen puolesta lämpimät kiitokset lahjoittajille!
Kanttarellit nousevat kohisten
Ihanko totta! Pitänee pistelehtiä metsään. Yksi punikki tatti on kyllä löytynyt.
Kanttarellit ovat todellakin näkösällä. Punikkitatteja on täälläkin, mutta silti teen tänään sienikeiton ihan oikeista suolasienistä ja sienisalaattia turkkilaiseen jugurttiin. Ekat uudet ( pussi) perunat on kaivettu, tuvan uuni lämmitetty.. että menee se juhannus näinkin. Yritän olla valittamatta.
Jos en ole vielä lörpötellyt tästä, niin varmuuden vuoksi nyt: Wärtsilän mustan (???) kymmenen vartta lähentelee kymmentä senttiä Arppen pihassa. Pari päivää sitten ei Kainuun mustasta nykynyt mitään. Käyn tänään tarkastamassa ja päivittämässä kasvua.
Kyllä luonnnon tarkkailu tarjoaa
ihmeellisiä elämyksiä:
Seurailin juuri mökin makuunurkkauksen ikkunasta
kuinka kalliolla, koivun juuressa kököttävä
rusakko suoritti iltapesuaan.
Takaraajoista ja peräpäästä se
aloitti,päälakea kutitti aika lailla pöllytyksestä
päätellen, sitten pestiin naama molemmila käpälillä
ja lopuksi vedeltiin vielä pitkien korvien taustatkin
puhtaiksi.
Peseytymisrituaalin jälkeen rusakko asettui ruskeaa
sammalta kasvavalle alustalleen, pää käpälien varaan
nukkumaan. Se sulautuu täydellisesti maaston
väreihin.
Siinä se nyt uinuu kuin koiranpentu konsanaan.
Toivottavasti se ei napsi aamupalakseen taimella
olevaa salaattia.
…”jänis istui maassa torkkuen, torkkuen”….
Luonnossa on ihan mainosvapaata katseltavaa. Täälläpäin yksi käpytikkaemo opettaa poikastaan syömään lintulaudalta. Emo valitsee parhaan jyvän ja antaa poikasen suuhun.
Toinen juttu; Juhannuslahnan kutu. Eikös lahnankutu pitäisi olla jo takana päin? Tänään sain pienen lahnan lituskan. Sen mäti oli vielä aivan kova. Onko kellä vastaavia havaintoja?
Niittelin vuohenputkia marjapensaiden väleistä. Vattupuskassa oli pieni linnunpesä, jossa pienet keltanokat uinuivat aivan hissuksiin. Oliko emo komentanut, kun ihminen lähestyi.
Nyt on linnunpoikien emoilla kova urakka ruuan hankkimiseksi.
Orava mökillä antoi aamu aamulta herätyksen klo 5 järsimällä kuistin oven päällä olevan hirvensarven nokkaa, kunnes siirsin sarvet ulkopöydälle;)
Tämän iltainen Jussi Raerinteen 50-vuotisjuhla kirkossaa ja seurakuntakodissa on varmaankin viikon puheenaihe ympäri maakuntaa. Torvisoitto lähes kirkontäydelle kuulijakunnalle ja sitä seurannut kahvitus monine puheineen, joita edelsi Jussin historiallinen katsaus merkittäviin vuosiin ja niiden aikana tapahtuneeseen perhepiirin kasvuun ja tuonilmasiin muuttoihin oli Juhla isolla J:llä!
Se oli todellinen juhla, jossa silmännurkka kostui ja suupielet levisivät hymyyn. Eikä jäänyt epäselväksi, että Värtsilän pitäjässä asuu ja vaikuttaa merkittävä radikaali mies, jota hallitsevat sanat: koti – uskonto – isänmaa. Siinä on radikaali suomalainen mies, jos radikaalilla tarkoitetaan sen alkuperäistä merkitystä: juurille menemistä ja juurista elämistä.
Jussin konservatismi on radikalismia. Ja niin kuin eräässä puheessa sanottiin, sellaisia tarvitaan tänä päivänä.
”Monia vuosia, armorikkaita vuosia…” x 3 Jussille!
On se siunattu asia Värtsilälle, että täällä asuu sellainen immeinen kuin Jussi. Unohtamatta, että ”kaiken takana on nainen”.
Juhlat on juhlittu, paluu arkeen on edessä. Näin verkkolehtemmekin välityksellä tahdon lausua suuret kiitokset kaikille mukana olleille ystäville sekä muutoin tavalla tai toisella minua ja asiaani muistaneille! Salin puoli oli toki täynnä, mutta tarjottavaa evästä olisi kyllä riittänyt vielä suuremmallekin joukolle. Juhlan ajankohta, arki-ilta viikon puolivälissä, verotti luonnollisesti omalta osaltaan väkeä; kaikki henkilökohtaisesti kutsututkaan eivät tulleet paikalle ja etenkin Karjalaisen ilmoitus jäi todennäköisesti monelta huomaamatta. Siltäkään vaikutelmalta ei voi valitettavasti välttyä, että kirkkoa juhlapaikkana jostakin ihmeen syystä vierastetaan?! Tahdon kaikesta huolimatta ymmärtää, että juhlassani olivat läsnä juuri ne ihmiset, keiden siellä oikeasti täytyikin olla!
Erinomaisen myönteinen palaute, jota olen juhlajärjestelyistä kautta linjan saanut, rohkaisee minua uskomaan että liikkeellä oltiin juuri oikealla teemalla ja sapluunalla. Musiikillinen toteutus niin kirkon kuin salinkin puolella oli todellisten ammatti-ihmisten työtä ja pitopalvelu hoitui niinikään takertelematta Liisa Martiskaisen ja hänen esikuntansa toimesta; Kiitokset isolla K:lla heille kaikille!
JR 50 – keräys paikallisten Sotaveteraaniyhdistysten hyväksi on tuottanut tähän päivään mennessä 2 170 €. Kiitos kaikille lahjoittajille! Jos joku tahtoo vielä osallistua, se on edelleenkin mahdollista Tohmajärven Reserviläisten hallinnoiman Pro Patria – tilin FI96 5153 6620 0533 07 kautta.
Hyvää kesää ja Siunausta elämäänne!
Katri-Helena piti upean konsertin Tohmajärvellä. Sää oli kolea ja vettäkin taisi sataa välillä. Normaali kesäsää kuitenkin. Kun on oppinut näitä pieniä elämäntaitoja kuten pukeutuminen sään mukaan niin eipä haitannut.
Jatkan vielä Katri-Helena -teemaa:
Aurinko porotti täydeltä terältä Tohmiksen
torille jonne oli kokoontunut porukkaa pilvin
pimein Katri-Helenan raitin avajaisiin.
Yleisölle jaettiin ”Puhelinlankojen” sanoja,
ja niinpä keksin käydä Katrilta nimmarin oman
lipuskani laitaan.
Pinkkiin pukeutunut Potsikin vilahteli yleisön
joukossa, henkilöllisyyttä olisi saanut arvailla,
vaan en minä ainakaan keksinyt.
Myös Vatanen ja Ihalainen olivat hevosineen paikalla.
Menomatkalla bongasimme muitakin eläinkunnan
edustajia:
Kaurilassa tien yli juokseva kauris meinasi liftata
kyytiimme.
Lammastilalla oli menossa lammaskatraan takaa-ajot.
Pimeässä olisi saattanyut luulla susihukkaseksi, mutta
ilmeisesti se oli vain työtään tekevä paimenkoira.
Paluumatkalla poikkesimme Pitäjätuvan kahvioon. Taivaanvuohen
mäkätys tervehti tulijoita pellon reunamilta.
Ei mitenkään jokapäiväisiä luontohavaintoja, kuten ei
kuuluisan artistin vierailutkaan.
Meidät sade ja kylmyys ajoi pois konsertista. Puoleen väliin saimme kuulla Katrin laulua (ja muutamien orkesterin poikien
laulamista myös yhdessä Katrin kanssa, joka oli kauniissa turkoosissa jakkupuvussa hyvin sievä ja nuorekas.
Kiitokset Uuden-Värtsilän tytölle.
Joskus toiste lisää paremmalla säällä.
Ja sitten mentiin saunaan
Pusan Mirja ja
Palaan näin hämyisänä marraskuun aamuna tähän juhannuskesäiseen viikko-osioon.
Kommenteissa mainittu JR 50 – syntymäpäiväkeräykseni kokonaistuotto oli hulppeat 2280 €. Viime viikolla, tarkemmin keskiviikkona 19. päivänä marraskuuta teimme Reserviläisten työvaliokunnan kokouksessa seuraavanlaisen päätöksen:
Summa jaettiin tasan kolmen Tohmajärveläis-Värtsiläisen veteraaniyhdistyksen (Sotaveteraanit, Rintamaveteraanit ja Sotainvalidit) kesken eli 760 €/yhdistys. Samalla periaatteella jaoimme myös Pro Patria-muistotaulukeräyksen ylijäämän 415,26 €. Kokonaissummaa jokaiselle yhdistykselle kertyy siis yhteensä n.900 €, jolla pystyy kustantamaan esim. muutaman kuntoutusvuorokauden. Rahastonhoitajamme tilittää varat yhdistyksille viimeistään 31.12.2014 eli vuoden loppuun mennessä.
Suuri kiitos vielä kaikille lahjoittajille ja muutenkin ”hengessä mukana” olleille!
Eilen tuli postin mukana puhutteleva lehtinen, jossa kerrottiin v. 1939 pysäyttävimmästä sarjasta, joka ei siis todellakaan ollut mitään TV-hömppää, vaan aivan jotakin muuta. Maassamme on vietetty ja vietetään tänä ja ensi vuonna useita aiheeseen liittyviä muistopäiviä: Mm. Lotta Svärd-järjestön lakkauttamisesta tuli toissapäivänä kuluneeksi 70 vuotta, Talvisodan syttymisestä ensi sunnuntaina 75 vuotta ja Lapin sodan päättymisestä ensi huhtikuussa 70 vuotta. Silloin, Kansallisena Veteraanipäivänä Reserviläisliitto organisoi valtakunnallisen seppeleenlaskun kaikille sankarihautausmaille. Venäjän Värtsiläänkin on silloin mielestäni aivan ehdottomasti laitettava seppelpartio liikkeelle.
”Hoivatkaa, kohta poissa on veljet
muistakaa, heille kallis ol` maa.
Kertokaa lasten lapsille lauluin,
himmetä ei muistot koskaan saa!”
Muistetaan, ystävät, veteraanien asiaa vielä tavalla taikka toisella!
Tohmajärvi-Värtsilä Sotaveteraaniyhdistyksen puolesta lämpimät kiitokset lahjoittajille!