Karhu on nähty Kaustajärvellä.
Näimme vaimoni kanssa karhun 10 metrin päässä rannan ja mökin
välissä,kulkusuunta idästä länteen.
Oli muuten ensimmäinen kerta luonnossa,
tämä on niitä pyöreitä vuosia.
Olkaahan varovaisia siellä Kaustajärven rannalla.
Montakohan ”kalakotkan” pesää olisi rakennettu Värtsilän laaksoon, jos nykyinen kaava olisi tehty toisenlaiseksi? Tien ja Räykynvaaran välisen pellon kaavoittaminen tonteiksi ei ole vaatinut paljonkaan tulevaisuuden näkemisen älyä.
Jos olisi piirretty tontteja joen varteen, olisi nyt muutama talo houkuttelemassa naapureita ja tuomassa lapsia Värtsilän mainioon kouluun. Mutta myöhäistä ei ole korjata virhettä, eikä se maksaisi kunnalle paljoakaan. Yhdenkin uuden talon asukkaat maksaisivat kustannukset vuodessa parissa, ja muut toisivat jo voittoa.
Vaan ei näytä kiinnostavan Värtsilän ainutlaatuiset mahdollisuudet Jänisjoen ja rajanylitysliikenteen varrella. En käsitä, miksi, en!
Yksi Värtsilän ”valttikortti” on sen suhteellinen läheisyys kuntakeskukseen ja sen palveluihin, mutta myös Venäjän puolelle.
Ei ole mitään syytä hirttäytyä siihen, että Venäjän talous on nyt alamäissä. Se nousee siitä, ja Värtsilän kohdalla rajan itäpuolella on potentiaali vilkkaalle liikenteelle ja kaupankäynnille. Työpaikkoja on tulossa ja tarvetta kodeille työpaikkojen lähellä. Ja onhan meitä eläkeläisiäkin, jotka haluamme soudella Jänisjoella, kalastella Sääperillä, Kaustajärvellä ja monilla Värtsilän pitäjän muilla vesillä sekä maksaa veroja Tohmajärven kunnalle.
Nyt on vain niin, että kunnan päätöksenteon avuksi tarvitaan visiota, jonka kirjoittaa joku, joka ei ole jämähtänyt nykytodellisuuteen, vaan näkee nenäänsä pitemmälle.
Klikkaapa Värtsistä esille juttu Värtsilä-strategia 15.9.2013. Jotakin on tehty vajaan vuoden aikana. Mutta paljon vielä tekemättä.
Vein tänään kirjapainoon Värtsiläpäivillä myyntiin tulevan kirjan ”Papit made in Värtsilä” materiaalin sähköisessä muodossa.
Aamupäiväiset terveiset Viron Kartanomatkalta 08.06-11.06.2014
Tutustuimme näiden päivien aikana kuuteen eri kartanoon joissa
kahdessa yövyimme ja viimeisen yön vietimme hotellissa Tallinassa.
Paluumatkalla tutustuimme myös Kuremäen luostariin joka oli myös
näkemisen ja tutustumisen arvoinen paikka.
Sisältyihän näihin paikkoihin myös historian havinaa menneiltä
ajoilta.
Matka oli mielestäni onnistunut kaikin puolin hyvin.
Kiitokset kaikille mukana olleille mukavasta matkaseurasta
Erityiskiitos Liikeenne Kinnusen Kallelle hyvin järjestetystä
matkasta ja turvallisesta kyydistä.
Kamerani muistikorttissa on kuvia ,kunhan tästä nurmikoiden
katkaisusta jää aikaa niin toimittelen ne aikanaan Värtsin
sivuille kaikkien katsottavaksi.
Pieni lisäys otsikkoon Viron matka.
Tämä oli Värtsiläisten Seuran järjestämä.
Olen Ilmarin kanssa täysin samaa mieltä. Kinnunen oli järjestänyt matkan todella ammattitaidolla, pointsit 10+ sekä diplomi.
Kautta aikojenhan niitä on ollut
ja sovussa on elelty, meinaan näitä
metsän mesikämmeniä.
Nyt tuppaa(vat) kuitenkin liian lähelle.
Kun olimme pari vuorokautta pois mökiltä,
oli utelias yksilö käynyt levittelemässä
sahajauhokasan peitteenä ollet laudat
yltympäriinsä parkkipaikallamme.
Ajattelimme, että ehkä on hyvä pitää hieman
enemmän ääntä ja laitoimme radiot sekä
mökin että saunan kuistille yötäpäivää
soimaan. Toivottavasti ei häiritse naapureita.
Koska meilllä on lomalaisiakin kaiken aikaa
päätimme kysyä ohjeita paikalliselta riista-
asiantuntijalta ”karhun käsittelystä”.
Tässä häneltä saamiamme ohjeita:
Äänenpito on hyväksi
Jos näkee tuoreen jäljen sen voi mitata
ja ilmoittaa asiantuntijalle tai kutsua
hänet paikalle
Jos karhu seisoo kahdella jalalla se on utelias
ja tarkkailee ympäristöään
Jos karhu ei väistä jalkamiestä niin silloin pitää
soittaa hätäkeskukseen
Toivottavasti emme ole vääriä henkilöitä
ohjeistamaan,mutta tilanne on nyt itsellemme akuutti.
Akuutti karhutilanne on Kaustan etelärannallakin. Torstai-iltana puoli seitsemän maissa seisoin koululle menevän tien sillalla. Oli hiljaista ja järven pinta melko tyyni. Kiinnitin huomion suureen lintuun (niin hetken aikaa luulin), joka ui vastarannalta mökkimme rantaa kohti. Tuijotin epäuskoisena ”lintua” joka ui nopeaa vauhtia ja jolla ei ollut kaulaa. Sitten ymmärsin, että sehän on karhu! Vastoin kaikkia ohjeita sain äkkiä jalat alleni ja juoksin tuhannenlaukkaa mökille. Minullahan ei ollut vaaratilannetta, mutta yllättävä karhun näkeminen ilman auton tai muun suojaa iski pakorefleksin päälle. Onkohan Kaustan karhut tulleet liian kesyiksi?
Lähde Värtsiläpäivillä ryhmämatkalle Venäjälle!
Ryhmämatka Sortavalaan sunnuntaina 20.7. Lähtö aamulla klo 8. Matkan hinta omalla viisumilla 30 €, ryhmäviisumilla 90 €. Ryhmäviisumilaiset huom! ilmoittautuminen viim. 16.6.2014. Matkan järj. E. Karhu. puh. (013) 423 515.
Vielä ehtii mukaan ryhmäviisumillakin!
Lohdutetaan siskoa tässä karhuasiassa. Ensinnäkään et ole mikään ”mörön syötti” ja toiseksi se teidän mökki on karhujen polun varressa. Siitä ne menevät Mökkivaaran suuntaan tai sitten meidän ja Jormanaisen niemeä kohti. Minäkin olen nähnyt kolmen eri karhun kulkevan sitä reitiä teidän kaivopolun poikki ja siitä rantaan uiden lahden ylitse. Karhut ovat reittiuskollisia ja valitsevat polkunsa vuodesta toiseen samalla tavalla. Vaikka eläimet vaihtuvat niin reitit pysyvät.
Oikestaan tuo Kunnaksen Pekka olisi asiantuntija näissä karhujutuissa ja niiden elämäntapojen kertojana.
Minä olen pitänyt sieni- ja marjaretkillä karhualueilla
liikkuessani takin helmassa sellaista pientä karhukulkusta,
joka kilahtaa jokaisella askeleella. En tiedä, onko siitä
mitään hyötyä, mutta ei varmaan haittaakaan.
Vain kerran olemme olleet karhun kanssa lähietäisyydellä.
Hyvän aikaa se vihelsi ennen poistumistaan.
Kerttu sinä et jäänyt katsomaan oliko sillä karhulla oikealla
puolella kaulassa valkoinen raita.
Teillä voi sielä järven toisellapuolen olla omat Mökkivaaran karhut.
Perjantaina illalla olin kalastamassa Joutsenuksella ja istuin hiljaa veneessä. Majava tuli sieltä heinäjoen pesältään alavirtaa ja huomatessaan veneen kierti ninn kolmenkymmenen metrin etäisyydellä venettä ympäri. Sitten se sai hajukontaktin, mojautti hännällään veteen varoitus lyönnin ja sukelsi. Meni rantaan lähellä valtakunnan rajaa. Sieltä se tuo ruokatarpeitaan pesälleen. Joskus majava on kaustajärvellä uinut noin 15 metrin päähän veneestä kun se ottaa selvän onko veneessä ihminen vai eikö ole. Sitten varoitus mojaus ja sukellus tapahtuvat todella rivaksati.
Niin siinä sitten kävi, että ennakkopuheeni vastaisesti jäin potkupallokoukkuun. Kuu paistaa, klo 2, usvaa järven päällä, mittarissa + 3, karhut jossain näkymättömissä. Jukolan viestissä Kalevan Rasti pyrkii kolmanteen perättäiseen voittoon. Italia ja Englanti tasapelissä 1 – 1 ensimmäisen puoliajan jälkeen.
Täytyy vaihtaa TV1 ja TV2 -kanavia Brasilian ja Suomen välillä, jotta pysyy ajantasassa.
Sitten vettä kuumenemaan ja murokahvia Värtsilä-mukiin. Vaikka kyllä muutenkin pysyy valveilla.
Italia teki maalin! Stadion kuohuu. Jukolan rasteilla juostaan.
Kalevan Rasti tässä vaiheessa viidentenä. Ruotsilla kolmoisjohto!!!
Kalevan Rasti kuudentena, 6 minuuttia kärjestä!
Kalevan Rasti voitti!!!!!
Onnea Kalevan Rastille!
MInäkin olin päättänyt katsoa Jukolan viestin, mutta koko pitkän päivän talkoot Susirajan Erämessuilla uuvutti niin perusteellisesti, että heräsin iltaettoneelta vasta aamulla. Ei käynyt suunnistukset eikä potkupallot mielessäkään.
Tänään sunnuntaina vietetään luonnonkukkien päivää. Nyt kaikki ihailemaan luonnonkukkien tai muidenkin kukkien kauneutta. Syreenien kukinta lopuillaan/unkarinsyreenien parhaimmillaan, lumipalloheisien oksat taipuvat valkoisten suurien, runsaslukuisten ”pallojen” voimasta, päivänkakkara ja harakankello aloittelevat kukintaa ym. Patsolan risteyksen seutuvilla päivänkakkara ja lupiini ym. kukkivat komeasti koko pellon alueella. Kaunista kesäistä kukintaa!
Vaikka olen kilpaurheillut ja ollut kovastikin urheiluhenkinen niin ikääntymisen myötä olen huomannut TV:ssä olevan mahdollisuuden avata ja sulkea se. Jalkapallon takia en meinaa öitäni valvoa ja muutenkin yritän pitää mielessä sen Paavalin sanan, siitä katoavasta seppeleestä ja katoamattomasta iankaikkisuudesta. Mutta kuka katsoo kisoja katsokoon hyvällä omalla tunnolla. Mutta jos suosikki joukkue häviää niin vaimolle ei saa harmiaan purkaa.
EMIL ZATOPEK
Elokuvateatteri Tapiossa istuin kolmesti
Helsingin olympialaiset.
Analysoin Zatopekin juoksutyylin.
Eräänä iltana koulun jälkeen
hänen rullaavat askeleensa siirtyivät jalkoihini
kuin olisin saanut alleni siivet.
Kukkarooni arkistoin lehtileikkeen.
Esikuvani kertoi siinä rukoilevansa
lähtölaukausta odottaessaan.
Kun monesti luettu paperi kului pois,
jäi syvälle mieleen Zatopekin testamentti,
voittajan seppele.
(Seppeleen aika, s.5)
Juoksija se oli Paavo Nurmikin. Hänellä oli äsken syntymäpäivä.
Itse retkeilin viime viikonloppuna Karjalan kannaksella. Mukana ollut retkitoveri kertoi hyvän jutun Paavo Nurmesta.
Nurmen harjoituslenkki meni ohi Nikkilän mielisairaalan aidan vierestä. Potilaat katsoivat aidan takaa hurjaa vauhtia porhaltavaa Nurmea. Kun tätä oli jatkunut jo pitkään potilaat rohkaisivat mielensä ja pyysivät Nurmea pysähtymään. Sukeutui seuraavanlainen keskustelu.
” Ajaako sinua joku takaa”.
” Ei aja”.
” Ajatko sinä jotakin takaa”.
” En aja”.
” No tuu sitten tänne”.
Kalakotkan (kalasääsken) ensimmäinen poikanen kuoriutui tänään.
http://www.eenet.ee/EENet/kalakotkas2.html
Karhu on nähty Kaustajärvellä.
Näimme vaimoni kanssa karhun 10 metrin päässä rannan ja mökin
välissä,kulkusuunta idästä länteen.
Oli muuten ensimmäinen kerta luonnossa,
tämä on niitä pyöreitä vuosia.
Olkaahan varovaisia siellä Kaustajärven rannalla.
Montakohan ”kalakotkan” pesää olisi rakennettu Värtsilän laaksoon, jos nykyinen kaava olisi tehty toisenlaiseksi? Tien ja Räykynvaaran välisen pellon kaavoittaminen tonteiksi ei ole vaatinut paljonkaan tulevaisuuden näkemisen älyä.
Jos olisi piirretty tontteja joen varteen, olisi nyt muutama talo houkuttelemassa naapureita ja tuomassa lapsia Värtsilän mainioon kouluun. Mutta myöhäistä ei ole korjata virhettä, eikä se maksaisi kunnalle paljoakaan. Yhdenkin uuden talon asukkaat maksaisivat kustannukset vuodessa parissa, ja muut toisivat jo voittoa.
Vaan ei näytä kiinnostavan Värtsilän ainutlaatuiset mahdollisuudet Jänisjoen ja rajanylitysliikenteen varrella. En käsitä, miksi, en!
Yksi Värtsilän ”valttikortti” on sen suhteellinen läheisyys kuntakeskukseen ja sen palveluihin, mutta myös Venäjän puolelle.
Ei ole mitään syytä hirttäytyä siihen, että Venäjän talous on nyt alamäissä. Se nousee siitä, ja Värtsilän kohdalla rajan itäpuolella on potentiaali vilkkaalle liikenteelle ja kaupankäynnille. Työpaikkoja on tulossa ja tarvetta kodeille työpaikkojen lähellä. Ja onhan meitä eläkeläisiäkin, jotka haluamme soudella Jänisjoella, kalastella Sääperillä, Kaustajärvellä ja monilla Värtsilän pitäjän muilla vesillä sekä maksaa veroja Tohmajärven kunnalle.
Nyt on vain niin, että kunnan päätöksenteon avuksi tarvitaan visiota, jonka kirjoittaa joku, joka ei ole jämähtänyt nykytodellisuuteen, vaan näkee nenäänsä pitemmälle.
Klikkaapa Värtsistä esille juttu Värtsilä-strategia 15.9.2013. Jotakin on tehty vajaan vuoden aikana. Mutta paljon vielä tekemättä.
Vein tänään kirjapainoon Värtsiläpäivillä myyntiin tulevan kirjan ”Papit made in Värtsilä” materiaalin sähköisessä muodossa.
Aamupäiväiset terveiset Viron Kartanomatkalta 08.06-11.06.2014
Tutustuimme näiden päivien aikana kuuteen eri kartanoon joissa
kahdessa yövyimme ja viimeisen yön vietimme hotellissa Tallinassa.
Paluumatkalla tutustuimme myös Kuremäen luostariin joka oli myös
näkemisen ja tutustumisen arvoinen paikka.
Sisältyihän näihin paikkoihin myös historian havinaa menneiltä
ajoilta.
Matka oli mielestäni onnistunut kaikin puolin hyvin.
Kiitokset kaikille mukana olleille mukavasta matkaseurasta
Erityiskiitos Liikeenne Kinnusen Kallelle hyvin järjestetystä
matkasta ja turvallisesta kyydistä.
Kamerani muistikorttissa on kuvia ,kunhan tästä nurmikoiden
katkaisusta jää aikaa niin toimittelen ne aikanaan Värtsin
sivuille kaikkien katsottavaksi.
Pieni lisäys otsikkoon Viron matka.
Tämä oli Värtsiläisten Seuran järjestämä.
Olen Ilmarin kanssa täysin samaa mieltä. Kinnunen oli järjestänyt matkan todella ammattitaidolla, pointsit 10+ sekä diplomi.
Kautta aikojenhan niitä on ollut
ja sovussa on elelty, meinaan näitä
metsän mesikämmeniä.
Nyt tuppaa(vat) kuitenkin liian lähelle.
Kun olimme pari vuorokautta pois mökiltä,
oli utelias yksilö käynyt levittelemässä
sahajauhokasan peitteenä ollet laudat
yltympäriinsä parkkipaikallamme.
Ajattelimme, että ehkä on hyvä pitää hieman
enemmän ääntä ja laitoimme radiot sekä
mökin että saunan kuistille yötäpäivää
soimaan. Toivottavasti ei häiritse naapureita.
Koska meilllä on lomalaisiakin kaiken aikaa
päätimme kysyä ohjeita paikalliselta riista-
asiantuntijalta ”karhun käsittelystä”.
Tässä häneltä saamiamme ohjeita:
Äänenpito on hyväksi
Jos näkee tuoreen jäljen sen voi mitata
ja ilmoittaa asiantuntijalle tai kutsua
hänet paikalle
Jos karhu seisoo kahdella jalalla se on utelias
ja tarkkailee ympäristöään
Jos karhu ei väistä jalkamiestä niin silloin pitää
soittaa hätäkeskukseen
Toivottavasti emme ole vääriä henkilöitä
ohjeistamaan,mutta tilanne on nyt itsellemme akuutti.
Akuutti karhutilanne on Kaustan etelärannallakin. Torstai-iltana puoli seitsemän maissa seisoin koululle menevän tien sillalla. Oli hiljaista ja järven pinta melko tyyni. Kiinnitin huomion suureen lintuun (niin hetken aikaa luulin), joka ui vastarannalta mökkimme rantaa kohti. Tuijotin epäuskoisena ”lintua” joka ui nopeaa vauhtia ja jolla ei ollut kaulaa. Sitten ymmärsin, että sehän on karhu! Vastoin kaikkia ohjeita sain äkkiä jalat alleni ja juoksin tuhannenlaukkaa mökille. Minullahan ei ollut vaaratilannetta, mutta yllättävä karhun näkeminen ilman auton tai muun suojaa iski pakorefleksin päälle. Onkohan Kaustan karhut tulleet liian kesyiksi?
Lähde Värtsiläpäivillä ryhmämatkalle Venäjälle!
Ryhmämatka Sortavalaan sunnuntaina 20.7. Lähtö aamulla klo 8. Matkan hinta omalla viisumilla 30 €, ryhmäviisumilla 90 €. Ryhmäviisumilaiset huom! ilmoittautuminen viim. 16.6.2014. Matkan järj. E. Karhu. puh. (013) 423 515.
Vielä ehtii mukaan ryhmäviisumillakin!
Lohdutetaan siskoa tässä karhuasiassa. Ensinnäkään et ole mikään ”mörön syötti” ja toiseksi se teidän mökki on karhujen polun varressa. Siitä ne menevät Mökkivaaran suuntaan tai sitten meidän ja Jormanaisen niemeä kohti. Minäkin olen nähnyt kolmen eri karhun kulkevan sitä reitiä teidän kaivopolun poikki ja siitä rantaan uiden lahden ylitse. Karhut ovat reittiuskollisia ja valitsevat polkunsa vuodesta toiseen samalla tavalla. Vaikka eläimet vaihtuvat niin reitit pysyvät.
Oikestaan tuo Kunnaksen Pekka olisi asiantuntija näissä karhujutuissa ja niiden elämäntapojen kertojana.
Minä olen pitänyt sieni- ja marjaretkillä karhualueilla
liikkuessani takin helmassa sellaista pientä karhukulkusta,
joka kilahtaa jokaisella askeleella. En tiedä, onko siitä
mitään hyötyä, mutta ei varmaan haittaakaan.
Vain kerran olemme olleet karhun kanssa lähietäisyydellä.
Hyvän aikaa se vihelsi ennen poistumistaan.
Kerttu sinä et jäänyt katsomaan oliko sillä karhulla oikealla
puolella kaulassa valkoinen raita.
Teillä voi sielä järven toisellapuolen olla omat Mökkivaaran karhut.
Perjantaina illalla olin kalastamassa Joutsenuksella ja istuin hiljaa veneessä. Majava tuli sieltä heinäjoen pesältään alavirtaa ja huomatessaan veneen kierti ninn kolmenkymmenen metrin etäisyydellä venettä ympäri. Sitten se sai hajukontaktin, mojautti hännällään veteen varoitus lyönnin ja sukelsi. Meni rantaan lähellä valtakunnan rajaa. Sieltä se tuo ruokatarpeitaan pesälleen. Joskus majava on kaustajärvellä uinut noin 15 metrin päähän veneestä kun se ottaa selvän onko veneessä ihminen vai eikö ole. Sitten varoitus mojaus ja sukellus tapahtuvat todella rivaksati.
Niin siinä sitten kävi, että ennakkopuheeni vastaisesti jäin potkupallokoukkuun. Kuu paistaa, klo 2, usvaa järven päällä, mittarissa + 3, karhut jossain näkymättömissä. Jukolan viestissä Kalevan Rasti pyrkii kolmanteen perättäiseen voittoon. Italia ja Englanti tasapelissä 1 – 1 ensimmäisen puoliajan jälkeen.
Täytyy vaihtaa TV1 ja TV2 -kanavia Brasilian ja Suomen välillä, jotta pysyy ajantasassa.
Sitten vettä kuumenemaan ja murokahvia Värtsilä-mukiin. Vaikka kyllä muutenkin pysyy valveilla.
Italia teki maalin! Stadion kuohuu. Jukolan rasteilla juostaan.
Kalevan Rasti tässä vaiheessa viidentenä. Ruotsilla kolmoisjohto!!!
Kalevan Rasti kuudentena, 6 minuuttia kärjestä!
Kalevan Rasti voitti!!!!!
Onnea Kalevan Rastille!
MInäkin olin päättänyt katsoa Jukolan viestin, mutta koko pitkän päivän talkoot Susirajan Erämessuilla uuvutti niin perusteellisesti, että heräsin iltaettoneelta vasta aamulla. Ei käynyt suunnistukset eikä potkupallot mielessäkään.
Tänään sunnuntaina vietetään luonnonkukkien päivää. Nyt kaikki ihailemaan luonnonkukkien tai muidenkin kukkien kauneutta. Syreenien kukinta lopuillaan/unkarinsyreenien parhaimmillaan, lumipalloheisien oksat taipuvat valkoisten suurien, runsaslukuisten ”pallojen” voimasta, päivänkakkara ja harakankello aloittelevat kukintaa ym. Patsolan risteyksen seutuvilla päivänkakkara ja lupiini ym. kukkivat komeasti koko pellon alueella. Kaunista kesäistä kukintaa!
Vaikka olen kilpaurheillut ja ollut kovastikin urheiluhenkinen niin ikääntymisen myötä olen huomannut TV:ssä olevan mahdollisuuden avata ja sulkea se. Jalkapallon takia en meinaa öitäni valvoa ja muutenkin yritän pitää mielessä sen Paavalin sanan, siitä katoavasta seppeleestä ja katoamattomasta iankaikkisuudesta. Mutta kuka katsoo kisoja katsokoon hyvällä omalla tunnolla. Mutta jos suosikki joukkue häviää niin vaimolle ei saa harmiaan purkaa.
EMIL ZATOPEK
Elokuvateatteri Tapiossa istuin kolmesti
Helsingin olympialaiset.
Analysoin Zatopekin juoksutyylin.
Eräänä iltana koulun jälkeen
hänen rullaavat askeleensa siirtyivät jalkoihini
kuin olisin saanut alleni siivet.
Kukkarooni arkistoin lehtileikkeen.
Esikuvani kertoi siinä rukoilevansa
lähtölaukausta odottaessaan.
Kun monesti luettu paperi kului pois,
jäi syvälle mieleen Zatopekin testamentti,
voittajan seppele.
(Seppeleen aika, s.5)
Juoksija se oli Paavo Nurmikin. Hänellä oli äsken syntymäpäivä.
Itse retkeilin viime viikonloppuna Karjalan kannaksella. Mukana ollut retkitoveri kertoi hyvän jutun Paavo Nurmesta.
Nurmen harjoituslenkki meni ohi Nikkilän mielisairaalan aidan vierestä. Potilaat katsoivat aidan takaa hurjaa vauhtia porhaltavaa Nurmea. Kun tätä oli jatkunut jo pitkään potilaat rohkaisivat mielensä ja pyysivät Nurmea pysähtymään. Sukeutui seuraavanlainen keskustelu.
” Ajaako sinua joku takaa”.
” Ei aja”.
” Ajatko sinä jotakin takaa”.
” En aja”.
” No tuu sitten tänne”.