Kaustajärven vartion rakennus osa 4

Viimeinen pullo

Vartiopäällikkönä oli kersantti Mikkola. Hänen vaimo toimi keittäjänä. Työmaan puolesta emännällä oli apulaisena joku sirkeäsilmäinen neito lähiseudulta.

Osa rakennusmiehistä asui vartiolla. Minäkin asuin siellä viikot, kävin vain viikonloput kotona. Lähes joka ilta oli sauna. Olihan minulla Verkkolammen kämpällä hankittu ”saunamajurin” pätevyys. Saimme olla vartion muonilla kunhan ilmoitimme siitä etukäteen. Ne jotka kävivät yöt kotonaan olivat yleensä omissa ruuissaan. Me muut olimme vartion muonavahvuudessa.

Mertasen Kalle kehaisi joskus, että hänellä sitä on kirkasta eväsrepussa. Näyttikin sitä ja varoitti, että älkää vain pojat maistako hänen eväspullosta. Kallella oli nimittän upouusi ruskea Simson mopo, jota hän hoiti erityisen huolella. Peitteli päivän ajaksi sateensuojapressulla. Se kirkas pullo repussa oli bensiiniä. Hän ”ruokki” mopon aina kun itsensäkin.

Muurari Tauno Leinonen kävi yöt kotonaan. Hänellä oli tunnetusti nopea IC moottoripyörä, joten matkaan ei kulunut varttituntiakaan. Hän saattoi olla omissa eväissään tai ainakin kahvit hän toi termospullossa kotoaan.

Simson mopo. Kuva: Alpo R.

Simson mopo. Kuva: Alpo R.

Minä pääsin hänen kyydissään kulkemaan työmaalle koska asuttiin Patsolassa samalla suunnalla. Alkuun hiukan hirvitti olla moottoripyörän kyydissä. Kyseisessä IC mallissa kuljettajan satula oli alempana ja kyydissäolija istui siellä korkealla tuulessa ja tuiskussa. Tauno ajoi matalana niskat köyryssä nahkainen lentäjänlakki päässä. Lumi tuiskusi Taunon yli suoraan minun silmiin. Olisi pitänyt laittaa silmät kiinni, mutta ei voinut, koska sitten en olisi tiennyt milloin piti kallistaa mutkissa polvi melkein tiehen saakka.

Eräänä maanantai aamuna Miljoonakallion mutkan yläpäässä pyörä meinasi mennä suoraan kun tiellä oli paljon tuiskulunta. Nurinhan siinä lennettiin. Minä luistelin pitkin tietä pisimmälle. Sitten tuli Tauno ja viimeisenä pyörä. Valot vain näyttivät jonnekin kuusen latvoihin. Näitä ”mahalaskuja” sattui muitakin, mutta onneksi niissä ei tullut henkilövahinkoja.

Tällaisen työmatkan jälkeen on erityisesti jäänyt mieleen se hetki kun tulimme vartiolle. Tauno nousi vartion rappuja edellä ja minä nöyränä perässä. Hänen märkä turkin helma kertoi karua kieltään; Airamin lasinen termospullon sisus meni jälleen repussa tohjoksi. Eikä se ollut ensimmäinen särkynyt termos. Kerran Tauno sanoikin, että nyt on otettava kodin viimeinen termospullo käyttöön.

Viimeinen pullo

Sinä aamuna matka meni hyvin emmekä kaatuneetkaan tulomatkalla. Rappuja noustessa turkin helma oli kuiva. Ollessamme päiväkahvilla vartion pöydän ääressä Tauno kaivoi eväät repustaan ja nosti termospullon hellästi pöydälle pystyyn. Kuinka ollakaan; pullo kaatui siinä itsestään ja meni tohjoksi. Tuli hiljaisuus. Tuskin kukaan uskalsi nauraa. Tauno oli kotvasen hiljaa. Pyyhki sementtisillä sormillaan paksuja silmälasejaan ennenkuin päästi pitkän ja hartaan voimasanojen sarjan. Tämän jälkeen Taunokin liittyi vartion kahviporukkaan.

>>> jatkuu

7 comments for “Kaustajärven vartion rakennus osa 4

  1. On se Simson ollut hieno. Hieno oli tarinakin.

  2. Hauskasti kerrottu tarina! Kiva tuo mopokin.

  3. Kaverillani, Pitkäsen Eskolla oli IC. Tiedän, miltä tuntuu istua kuljettajan takana. Erityisesti ne kallistukset ovat pysyneet muistoissa, varsinkin ajellessamme Patsola-Tervavaara-Pekkula-Vihtakoski -teitä. Aluksi kyllä pelotti, mutta siihen tottui. Yhtään haveria ei tapahtunut. Kaustajärvellä ei tullut käytyä.

  4. Kaverillani, Esko Pitkäsellä, oli IC. Muistan, miltä tuntui istua hänen selkänsä takana Patsola-Tervavaara-Pekkula-Vihtakoski-Ruskeakoski -teillä. Varsinkin ne kallistukset ovat mielessä. Kaustajärven kautta Kenraalinkylään ja siitä Pekkulaan jne. jäi valitettavasti ajamatta. Olisi nyt mukava palauttaa mieleen nykyinen Kaustajärventie ja hautausmaa. Rajavartioston rakennusvaiheita en nyt ulkomuistista muista. Olisinko voinut nähdä Alpoaatoksen, Leinosen Taunon, jonka muuten muistan hyvin.

  5. Taisi kuitenkin jäädä aivovamma, kun räpläsin tämän koneen kanssa. Ensimmäinen kommentti lensi taivaan tuuliin, niinkuin minäkin meinasin kerran, kun kiisimme yhteen Pekkulan vaihella olevaan mäennyppylään . Silloin tuntui, että ilmaan siitä takaistuimelta sinkoaa.

  6. Tuo hieno mopo oli niitä lähes pakollisia hankintoja, joita oli tehtävä työpaikan vuoksi. Olihan Mertasen Kallenkin jotenkin päästävä kulkemaan Niiralasta Kaustajärvelle. Minäkin sain tekosyyn mopon hankkimiseksi, kun Tauno siirtyi kesällä muille Rajan työmaille ja minä jouduin polkupyöräilijäksi.

    Leinonen oli tunnollinen ja luotettu työmies ja niinpä hän oli Rajavartioston muurarina pitkät ajat. Luultavasti hän on käynyt töissä kaikilla Pohjois-Karjalan rajavartioasemilla ja esikunta paikoilla.

    tekosyyn hankkia mopon kun kun muurari Leinosen työt Kaustajärvellä päättyivät ja hän siirtyi jonnekin muualle Rajavartioston työmaalle.

  7. Minäkin muistan hyvin Tauno Leinosen. Voin ihan sieluni silmillä nähdä voimasanojen päästelyn.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *