Anna tuikkeesi valaista
Kirja eläkeläisille
Vanhenemisen taitoa
Juhani Töytäri: Positiivisen eläkeläisen käsikirja, Positiivarit 2013
Juhani Töytäri, Positiivarien perustaja, tuumii, että eläkeläisistä käytetään poliitikkojen keskuudessa nimeä eläkepommi. Töytärin mielestä eläkeläiset ovat parhaimmillaan ilotulitus. Kirjaansa Töytäri on koonnut ajatuksia klassikkolähteistä ja sitten tietysti Positiivarien nettisivuilta, jonne ahkerat lukijat laittavat joka päivä uutta aineistoa. Tekee mieli siteerata edesmenneen perhetuttuni, Martti Paloheimon ajatuksia: ” Mutta sinä: sytytä nuotio rantaan, lämmittele, tutki rannan kivet, katso tähdet, pilvien liike, tunne tuuli, anna unen tulla. Kun aamulla lähdet, tiedät mihin menet.”
Joku valmistelee eläkkeelle jäämisen millintarkasti jo vuosia ennen h-hetkeä. Toinen ottaa asian kuin uuden ja mielenkiintoisen haasteen. Oma tahto ja asenne ratkaisevat kuitenkin tulevien vuosien laadun, jopa määränkin.
Itselleni oli päivänselvää, että jatkan kriitikon, kirjailijan ja toimittajan työtä myös eläkepäivillä. Niinpä kynnys entisestä arjesta ei ollut suuren suuri. Vain harva nykyisistä vireistä eläkeläisistä jää kiikkustuoliin. Joku alkaa opiskella vaikkapa kansalaisopistossa, toinen tekee sukututkimusta, eräs päättää kirjoittaa elämänkertakirjan, on niitäkin jotka jatkavat töitä osa-aikaisesti, vielä on niitä, jotka satsaavat matkusteluun tai innostuvat ite-taiteesta. Vaihtoehtoja on monia.
Sisäisen rauhan ja hyvinvoinnin kannalta on tärkeää sanoa ”kyllä” asioille, jotka ravitsevat henkisesti. Sisäinen tasapaino edellyttää myös, että sanot ”ei” asioille, jotka aiheuttavat uupumusta tai häiritsevät keskittymistä.
Töytärin vinkki on pitää kirjaa päivän tähtihetkistä, jotka antavat positiivista energiaa.
Tämäpäs sattui nappiin. En ollut tänä aamuna vielä Värtsiä vilkaissutkaan kun näin jo tätä aihetta pohjustavaa unta, eläkeläisen ehtooseen valmistautumista. Jatkoin sitä vielä valveunenakin. Mietin kuinka lapsilla on esikoulunsa kouluunperehtymistä varten ja myöhemmin työelämään tutustumista.
Meillä ehtoolaisilla pitäisi olla myös vastaavaa. Minun päivä meni siinä (valve) unessa niin, että kotiavustaja tuli ja käski minun nousta kiikkutuolista ylös että hän voi kurkistaa housuihin oliko kakka jo tullut. Sitten hän syötti kourallisen lääkkeitä. Illalla kun kauniit ja rohkeet oli vielä menossa hoitaja tuli hoputtamaan minua nukkumaan. Tahtoi vielä hopusti vaihtaa vaipan ja syötti kourallisen lääkkeitä. Minulla olis ollut mukava juttu kerrottavana, mutta hän ei joutanut kuuntelemaan. Arveli vielä kuulleensa sen jutun jo muutaman kerran..
Töytärillä on hyviä ajatuksia. Kun valmistautuu tulevaan, niin se ei tule niin yllätyksellä.
En ole tänäpäivänä positiivisella tuulella. Olen kuin vanha eskimo 1900 luvun alussa joka pohtii sitä kävelläkkö nyt jäätikölle ja kadota sinne vai mitä tässä nyt tekisi.
En ole vielä lukenut tätä kirjaa, mutta oikeaa
asiaa siinä varmasti puhutaan.
Usein unohdetaan, että eläkeläiset ovat myös
veronmaksajia. Eläketulosta menee vero, ja lisäksi
moni maksaa pääomaveroja. Jokaisella kauppareissulla
ALVit kilahtavat saajansa tarpeisiin.
Jossain oli laskelma äskettäin siitä, kuinka huomattava
tuloerä muodostuu isovanhempien hoitaessa lapsenlapsiaan,
vaikkapa tilapäisestikin. Summa oli suuri.
Meidän täytyy pitää enemmän itseämme ilotulituksena
esillä, eikä suostua pelkäksi kulueräksi. Mehän olemme
kouluttaneet ja kasvattaneet parhaillaan työelämässä
olevan väestön. Huomattavalla osalla nykyeläkeläisistä
on vielä jotain perinnöksi jäävääkin omaisuutta. Jos nyt
pelkästään rahasta puhutaan…
Yllä olevan pessimistisen mietteen jatkoksi kerron pienen tarinan isästäni. Joskus -80 luvulla isäni muisteli sitä kuinka hän oli oman isänsä mukana ihmisten huutokaupassa Kiihtelysvaaran kirkolla. Siinä talojen isännät liikkuivat ja arvioivat vanhuksia, jotta olisiko tuosta vielä minkään tekijäksi. Mitä sellaisen hoitamisesta pitäisi pyytää kunnalta. Holhottavien lasten kohdalla oli sama tilanne, että joko se pystyisi jotakin tekemään ja millä hinnalla sen lupaisi vuoden hengissä pitämään. Tämä reissu jätti isälleni arvet, jotka pysyivät koko elämän. Siksi hän totesikin hänellä olevan hyvän vanhuuden. Ei ole kenenkään taakkana. Tänä päivänä olemme palanneet huutolaisaikaan. Nyt huutajina eivät ole talojen isännät vaan erilaiset hoitolaitokset. Mutta periaate on sama, kuka halvimmalla suostuu vanhuksen jotenkin hengissä pitämään niin sille se pesti lankeaa.
Sivistysvaltion eräs tuntomerkki on sellainen, että kuinka hyvin se pitää huolta niistä, jotka eivät enää pysty itsestänsä huolta pitämään. Tulevaisuus ei näytä hyvältä jos äkkikuoleman toive nousee päällimmäiseksi asiaksi omaa vanhuuttaan ajatellessa.
Olkaa te toiset positiivisempia minulta se ei tänään onnistu.
Hei, Jouko!
Olipa mukava lukea tämä kirja-arvostelusi. Hienoa, että sinulla näyttää vielä riittävän intoa ja energiaa kirjoittamiseen. Hyvää joulun odotusta!