Laiva

laiva

Laiva on turvassa satamassa, mutta tätä vartenhan sitä ei rakennettu. Kuitenkin useimmat meistä pyrkivät turvalliseen satamaan, jossa ei ole vastuuta eikä seikkailua. Voisimme ehkä tuoda arvokkaita lasteja jos uskaltaisimme irrottaa köydet – tiedämme, mitä meillä on, mutta emme tiedä, mitä saamme.

Ne, jotka jotka valitsevat sataman turvallisuuden, saavat kaupanpäällisiksi muutakin: sisäisen tyytymättömyyden. He toteavat ehkä viimein, että tunteen täydesti eletystä elämästä saavuttaa vain uskaltamalla ja toimimalla – toisin sanoen purjehtimista on jatkettava koko elämän ajan.

J. A . SHELLIN sanoja mukaili eteenpäin

Ilmari

Share

9 comments for “Laiva

  1. Olen usein pohtinut
    hautakiveeni veistettyä kuvaa –
    kootuin purjein
    satamassa lepäävää laivaa.

    Itse asiassa se ei
    kuvaa määränpäätäni,
    vaan elämääni.
    Sillä rakkauden
    tarjoutuessa minulle pidin
    sitä harhana ja pakenin,
    surun kolkuttaessa
    ovelleni pelkäsin,
    kunnianhimon vaatiessa tekoja
    vapisin vaaroja.
    Ja kuitenkin janosin koko
    ajan sisältöä elämääni.

    Ja nyt tiedän, että meidän
    on nostettava purjeemme
    ja annettava itsemme
    kohtalon tuulien haltuun,
    mihin ikinä ne
    laivaamme kuljettavatkin.

    Sisällön etsiminen elämälleen
    voi johtaa mielettömyyksiin,
    mutta elämä ilman sisältöä
    on kidutus,
    pysyvä levottomuus ja
    hämärien toiveiden taakka.
    Se on laiva, joka kaipaa
    merelle ja kuitenkin pelkää.

    Edgar Lee Master
    Spoon River Anthology.

  2. Ruuhell` on reitti auki,
    taas puskee niinkuin vanha hauki
    pirissä kultajuomun,
    kun pilvisaaret viherjöi;
    tummuu jo siniverhot,
    ja veellä tanssii vesiperhot
    kiiltäissä kalansuomun.
    Kas Aapo rautaan tulta löi,
    taas tuohta tuo,
    ja tervaskannot räiskyy
    ja loimun luo!
    Ruuhell` on reitti auki
    ja meille nyökkää saarenpuut,
    koivut ja seljapuut.

    (Larin- Kyösti 1909)

  3. KAARNALAIVA

    Olen tumman joen poika
    elämän viimeiseen laituriin asti.
    Olen paluun lapsi,
    rannan varvusta irronnut
    kaarnalaiva.

    Virran tuskasta
    aukenee tammi
    kaarnalaivan satamaan.

    (Kun surusaatto, s. 47)

  4. Ennenkuin tajusin olevani kaarnalaiva, tunsin vain isän kalaveneen ja myöhemmin kanootin, jonka erään tuttavan opastuksella puimaladon vintillä rakensin.

    Sitten opiskeluaikana sain kiivetä laivan kannelle Helsingin satamassa. Sieltä pomo soitti monena aamuna, että nyt olisi taas tänään töitä. Pakkasin tenttikirjan salkkuun ja kiirehdin satamaan. Siellä odotti laivan kyljessä rekka täynnä tukkeja tai propseja. Kiipesin kannelle. Sain pomolta käteeni kirjasen, jota muistaaksen nimitettiin taljakirjaksi. Asetin sen salkun päälle jolle olin jo levittänyt tenttikirjan. Kun olin kaivanut taskusta käteeni kynän, alkoi ilmassa liikkua kohti laivan ruumaa tukkihiivi. Se leijaili korkealla ja onneksi niin hitaasti, että ennätin laskea tukkien lukumäärän.

    Kun hiivi oli laskeutunut laivan ruumaan, merkitsin tukkien lukumäärän taljakirjaan. Aloin lukea tenttikirjaa. Tämä toistui yhä uudelleen nosturin kuljettaessa lastiaan rekasta ruumaan.
    Rekkaa seurasi pian toinen, ja tenttikirjojen sivuja uudet sivut.

    Työsuhteeni oli todellista hätäaputyötä. Kun pomo soitti aamulla, tuli hätä hotkaista aamupala ja hätä kiirehtiä ajoissa satamaan. Mutta tällä tavalla hankittu tilikin tuli hätäapuna, kun piti maksaa ruokaa ja vuokraa.

    Kaksi approbatur-arvosanaa tenttasin satamajätkän sivutyönä.

    Satamassa seisovan laivan vierellä sain myös ensimmäisen oppitunnin ay-politiikan harmaasta puolesta. Se tapahtui silloin, kun laivasta siirrettiin hedelmälaatikoita sataman varastoon. Minun piti merkitä muistiin laatikoiden lukumäärä.
    Muutaman päivän jälkeen ihmettelin, miksi joka päivä yksi laatikko putosi lattialle hajoten siihen paikkaan. Sitä ei merkitty taljakirjaan. Niin oli neuvottu.

    Hedelmät katosivat lattialta aika pian. Sitten eräänä päivänä minulle sanottiin, että ota siitä sinäkin. Ne ovat satamajätkän luontaisetuja. Niin minä sen jälkeen sain kämpällä nautiskella C-vitamiinista, mikä virkisti väsyneen teologin aivoja.

    Ay-polittikan jatkotunnille pääsin myöhemmin kirjapainon syväpainokoneella painajan apulaisena. Mutta siitä en kerro, kun ei sovi laivan kupeelle eikä satamaan. Enkä muuenkaan!

    Sitten olen tehnyt monta laivamatkaa Tallinnaan ja Tukholmaan. Ne kaikki ovat olleet työmatkoja, ei yhtään turistimatkaa, paitsi yksi Saimaan kanavalla välillä Lappeenranta-Viipuri ja toinen Petroskoi-Kizin saari.

  5. …”Minun luonani laivat ei viihdy,
    olen pieni ja maineeton.
    Pois suuria purjeita aina
    meri kaunis kutsunut on”…

    Tässä säe Oiva Paloheimon kauniista runosta
    Lähtevien laivojen satama.

    Runo on sävellettykin ja se on yksi
    musiikkisuosikeistani.

  6. Minä näin laivan synnyn ensimmäisten pohjalevyjen asnnuksesta
    lähtien,tilaajalle luovutukseen saakka.
    Runko rakentamisen valmistumisen jälkeen seurasi vesille lasku ja
    laivan nimen paljastus kuohujuoma pullon heitolla laivan keulaan.
    Tämän tehtävän suoritti aina nainen.
    Satamassa olevat laivat ottivat sireenien soitolla lajitoverinsa
    vastaan.Sen jälkeen seurasi lyhyet puheet ja kastajan kukittaminen.
    Sitten tämä raakile hinattiin varustelulaituriin lopullista
    valmistumista odottamaan.
    Kerran tapahtui oli Neovostoliittoon tilatun laivan vesille lasku,
    tämä telekaatio oli poistumassa pois,seistiin siinä vieressä
    tämä laivan kastamisen suorittanut rouva pysähtyi ,otti ruusun
    siitä puskasta ja antoi minulle.
    Ja arvaa kyllä kavereilta vitsijä riitti!!

  7. Pentti, taisit olla aikamoinen hurmuri! Vai mitä Sinikka arvelee?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *