Päivi Kivivuori
Monet Värtsin lukijoista tietävät, että esikoisemme Ville on sellisti ja asuu Meksikossa. Perhe muutti sinne miniämme kotimaahan kymmenisen vuotta sitten. Muusikoiden työnsaanti on siellä paljon helpompaa kuin täällä Suomessa, jossa on runsaasti loistavan soittotaidon omaavia ammattilaisia.
Ville soittaa isossa Ofunam – orkesterissa, minkä lisäksi hän opettaa konservatoriossa ja esiintyy myös jousikvartettinsa kanssa. Hänellä oli Meksikoon mennessään oma Hollannista hankittu sello, josta oli tullut mieluisa, suorastaan rakas ”työkumppani”.
Seitsemän vuotta sitten juuri ennen joulua tapahtui onnettomuus. Ville oli illalla tulossa selloineen kotiin Messias – oratorion kenraaliharjoitusten jälkeen. Hän oli tapansa mukaan jättänyt auton viereiseen kortteliin, jossa on vartioitu piha. Äkkiä Ville tajusi olevansa keskellä aseistettuja miehiä, jotka vaativat selloa itselleen. Mikään ei auttanut, rakas instrumentti oli luovutettava.
Tuon joulun tunnelmat olivat melko apeat niin Meksikossa kuin meillä Suomessakin, vaikka tietysti iso kiitollisuuden aihe oli se, että Ville oli elossa ja terveenä.
”Kyllä minä sen sellon vielä tapaan,” oli Villellä tapana sanoa vuosien ajan.
Kaksi viikkoa sitten saimme puhelun Meksikosta. ”Isä ja äiti, istukaa kumpikin ja kuunnelkaa,” aloitti esikoisen ilosta tärisevä ääni.
Ville Kivivuori puolisonsa Alejandran soittamassa Värtsilä soikoon konsertissa Värtsilän kirkon seurakuntasalissa 19.7.2013. Kuva: Seppo Pusa/Värtsin kuva-arkisto.
Ville oli ollut pitämässä stemmaharjoituksia konservatoriolla. Yksi porukan tytöistä oli saanut uuden sellon – ja se oli juuri Se Sello! Tyttö oli ostanut instrumentin soitinkorjaajalta, jolle se oli tarjottu joitakin vuosia sitten huonokuntoisena maksuvälineeksi viulukaupoissa. Ville tunnisti soittimensa äänen, vähän erikoisen muodon ja viime kädessä tietysti pohjassa olevien leimojen perusteella.
Nyt asia on edennyt niin pitkälle, että tuon tytön muusikkoisä on suostunut myymään sellon Villelle. Viime yönä olin sitten saanut onnellisen viestin: Minun selloni on palannut kotiin!
Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Ihanaa, sellisti, ihanaa! Varmasti Villelle soitto maistaa uudella innolla. Terveiset sinne Meksikoon!
Asioilla on tapana järjestyä! Onnittelut ja sointuisia säveliä oman rakkaan soittimen avulla!
Villen sellolla voisi olla kerrottavana huikea tarina. Ville saa varmaan sellon kertomaan tarinaansa. Kirjekyyhkyt osaavat palata omaan kotiinsa, miksipä ei sellokin. Ikävämpi puoli asiassa on, että sello piti maksaa jo toisen kerran. Silti onnittelut tapahtuneesta ja terveiset Villelle ja perheelle.
Lasteni ja lastenlasteni viulu- alttoviulu- ja sellokaupoista on tullut vuosien varrella kokemusta. Kysymys ei ole ihan pikku rahoista, tunnepuolesta puhumattakaan. Siksi tunteiden ja sydämen pohjasta onnitteluni Villelle! Tuntuu hyvältä, että sello on oikeissa käsissä. Ja vielä kiitos seurakuntakodin musiikkielämyksestä, vaikka sitä kuultiinkin laina-sellolla.
Laitan nyt soimaan Ludwig van Beerhovenin Eroican. – 2. Satz: Marcia funebre: Adagio assai – on minulle ollut vuosien varrella tärkeä ja on yhä edelleen.
Joku siellä Berlinin filharmonikoiden joukossa Herbert von Karajanin johdolla selloakin soittaa!
Mitä elämä olisikaan ilman musiikkia! Surkeaa matelemista.
Ierikka
Voi miten hienoa! Paljon lämpimiä terveisiä Villelle ja Alejandralle!