Ensikohtaaminen

Elokuun ensimmäisenä sunnuntai-iltana se tapahtui. Lähdin pyöräilemään pitkin lähirantoja. Jo kaukaa erotin rantautuneen joutsenpariskunnan. Olin nähnyt ne edellisen kerran joskus keväällä.

Saavuttuani lähemmäs, huomasin vesirajassa kolme pientä suloista joutsenen poikasta. Toisiinsa painautuneina ne nukkuivat siinä emonsa läheisyydessä. Perheen isä suki ahkerasti itseään. Venytti välillä kaulan täyteen pituuteensa ja sähisi ohikulkeville koirille.

Kuulin eräältä joutsenten ystävältä, että tämän pariskunnan ensimmäinen pesintäyritys oli epäonnistunut. Joku oli varastanut niitten munat pesästä. Joutsenet olivat olleet ihan paniikissa pari päivää. Toinen pesintä onnistui ja poikaset syntyivät heinäkuun alkupuolella. Olin saanut niistä sähköpostiini muutaman kuvan jo heinäkuun puolivälissä. Nyt sain ihastella niitä lempeässä kesäillassa ihan parin metrin päästä.

Perhe.

Perhe.

Voi miten hellyttäviä. Tekisi mieli paijata.

Voi miten hellyttäviä. Tekisi mieli paijata.

Ettoneen jälkeen.

Ettoneen jälkeen.

Teksti ja kuvat: Lissu Kaivolehto

Share

4 comments for “Ensikohtaaminen

  1. “Ei ole haitaksi syntyä ankkatarhassa
    jos on ollut joutsenen munassa”,

    H.C. Andersen
    *
    Päivänä muutamana joutsenpariskunta antoi
    veneemme lipua aivan lähietäisyydeltä
    mennen tullen Kaustajärvellä. Ihmettelimme
    kun eivät lähteneet lentoon.

    Poikasia ei näkynyt, olisiko
    pesintä epäonnistunut tai olisivatko poikaset
    olleet torkuilla jossain lähistöllä…

  2. Hellyttäviä ovat, karvapallot.. mutta toisaalta surettaa heidän ensi talvi. Näinköhän ehtivät kasvaa lentokuntoon vai jäävätkö cityjoutseniksi. Toivotaan heille kaikkea hyvää.

  3. Tänään radion aamuhartauden jälkeen toinen ylistysvirsi alkoi soida sielussani katsellessani Lissun kuvia. Sydämen pohjasta asti värisevä kiitos Lissulle! Olet pöyräilevä apostoli!

    Ylistysvirteni kuului kolmiäänisenä: Ensimmäinen, toinen ja kolmas uskonkappale. Niistä ensimmäisen volyymi oli suurin ja – korkein! Yritin lemiläisittäin liittyä mukaan neljännellä stemmalla. Mutta surkeaahan tämä viivalaulajan taito on. Mukaan saa kuitenkin armosta mennä.

    “Metsä on kirkkoni” ei ole tyhjästä syntynyt sananparsi. Joskus voisi sanoa myös, että rannalla soivat mäntyjen urkupillit.

    Ierikka

  4. Kauniita kuvia olet saanut joutsenista.

    Tässä meidän rannan lähellä kalatiiran pesä oli jostain
    syystä tuhoutunut, mutta tiirat eivät tehneet enää uutta.
    Pariskunta vain istui kivellä päivästä päivään, niitä näkyy
    joskus vieläkin.

    Meidän 4- vuotias sai ongella ensimmäisen ahvenensa ja kysyi,
    että saako sitä silittää?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *