Kirkkohallituksen asettama työryhmä suunnittelee virsikirjaan lisävihkoa, joka päivittäisi virsikirjan sisältöä. Yleisö on ehdottanut, että siihen otettaisiin mm. Unto Monosen ”Satumaa”. Sanat on aseteltu tangon tahtiin.
Kirjoittaessani edellä olevaa tekstiä painoin vahingossa yhdessä kohtaa i-kirjaimen r-kirjaimen sijasta. En ajatellut silloin vitsikirjaa enkä ajattele nytkään. Onhan virsikirjassa ollut kautta luterilaisen ajan sävelmiä ns. viihdemusiikin puolelta.
Ierikka
Totta ne sadutkin ovat. Itse vierastan ”Satumaa tango”- ajatusta
virsikirjassa. Menevät mielestäni hutut ja vellit sekaisin.
Tässä maassa riittäisi kyllä luovuutta usien sävellysten ja
sanoitusten kirjoittamiseen. Entisiäkin ”laahaavia” virsiä
voitaisiin muuttaa nopeampaan tempoon. ”Minne käy tuulen
ilmassa tie”, kaikille tutun laitan tähän esimerkiksi.
Tutkailin Lissun ”lehtokaivo” kuvaa
sillä silmällä että josko jollakin
lumpeenlehdellä istuisi sammakko joka
suudelman saatuaan muuttuisi prinssiksi…
Erkillä saattaa olla enteellisiä kykyjä.
Virsikirja saattaa hyvinkin muuntua vitsikirjaksi jos sinne otetaan mitä tahansa. Toivottavasti harkitsevat tarkoin mitä lisäävät.
Olen lukemassa Kyllikki ja Saara Villan kirjaa ”Äidin lokikirja”. Kyllikki Villa (1923-2010)tuli tunnetuksi kirjailijana ja suomentajana, joka teki työtään usein pitkillä rahtilaivamatkoilla. Vuosina 1965-1971 mukana kulki myös tytär Saara, tuolloin 5-12 vuotias.
Kirja antaa moniulotteisen kuvan lapsen ja vanhemman matkakumppanuudesta, jonka johtotähtenä on yhdessä seikkailemisen ja selviytymisen henki.
Elokuussa 1966 äiti ja tytär olivat palaamassa Kreikasta. Saara oli tuolloin kuuden ikäinen. Lainaan tähän pätkän Kyllikin päiväkirjasta:
”Saara kertoi minulle illalla syntymättömien maasta, joka on unimaan ja satumaan naapurissa. Siellä ovat syntymättömät ihmiset (myös ne jotka ovat muuttuneet uusiksi hengiksi, sanoi hän), mutta myös syntymättömät kaupungit ja syntymättömät sadut. Uni- ja satumaan kautta hänet sieltä tuotiin, vuoria ja mannerta pitkin syntymään maailmaan. – Kaikki eivät sitä muista, minä sanoin. – Kun minä tulen aikuiseksi, en minäkään enää muista, sanoi Saara”
Virittäköön edellä kerrottu lukijat ajatusten vaihtoon erilaisista maailmoista.
Telle; Kuva on heijastus Kruunuvuoren lammelta. Sammakon lapsi pelästytti minut loikkaamalla eteeni kauempana lammesta. Annoin sen jatkaa rauhassa matkaansa, koska en kaivannut mitään prinssiä rinnalleni.
Niinhän se on, että tangoja ja virsiä laahataan – ei pysytä säestäjän perässä- se ärsyttää.
MirjaSisko
”Viesti oikeiden ihmisten maailmasta – Marlo Morgan”
”Kertomus pitkästä vaelluksesta halki erämaan Australian aboriginaalien joukossa.” Kirja on mielenkiintoista luettavaa.
Minun ajatukseni palasi ja toi muistoja heidän maailmasta ja elämästä Australian takamailla. ”Uluru”, ”Kata Tutja”, kaikki nämä heidän pyhät paikat ja uskomukset. ”Dream Time”, unen aika ja maailma.
Mielestäni virsiä pitääkin laahata, että kaikki ehtii mukaan. Kanttorit vaan yrittävät pyrkiä seurakunnan edelle. Oikeastaan kanttorin pitäisi älytä odotella säkeen lopulla kaikki mukaan ennenkuin alkaa säestää seuraavan säkeen. On se kumma kun nykyään aina mennään nopeimpien mukaan. Luulisi kirkon olevan sellainen paikka, jossa hitaimmatkin pysyvät elämän kiihkeässä rytmissä mukana.
Mutta hiukan vakavammin ottaen; Hidastempoiset virret toimivat kirkoissa paremmin,koska kirkkojen kaiku sekoittaa laulun. Esimerkiksi joitakin kuorolauluja ei voi esittää tietyissä kirkoissa niiden kaiun vuoksi. Lisäksi hidastempoiset virret tuntuvat ainakin minusta arvokkaammilta ja sopivimmilta kirkoissa esitettäväksi.
Pakko myöntää, että Alpo tietää nämä virsilaulut minua paremmin.
Ehkä se on niin, että muka kiireisillä ihmisillä ei ole aikaa
edes veisata hartaasti. Mutta jos kanttorin täytyy odottaa laulajia,eikös hänellä ole edessään nuotit, jos ne eivät salli
odottelua?
Mainitsin tuolla alkukommenteissa tuon ”Minne käy tuulen ilmassa
tie”, josta on olemassa hidas ja nopea versio. Siihen säveleen
käy muuten virsi ”Oi Herra jos mä matkamies maa.”
Vexi Salmeltahan on olemassa kaunis joululaulu ”Näin sydämeeni
joulun teen.” Näiltä nykymuusikoilta syntyisi varmasti uusia
ja kauniita virsiä sekä muuta hengellistä musiikkia enemmänkin.
Tehdäänkö Alpo diili: minä väännän kesän aikana virren sanat
ja sinä teet sitten niihin sävelen? Saathan sinä kyllä sanatkin
aikaiseksi.
Toivotan Maija-Liisan ehdotuksen saavan sävelkaikua, siis vastakaikua, Alpoaatoksen mielessä. Hyvä idea! Menestystä virsikisassa!
Kirkkohallituksen asettama työryhmä suunnittelee virsikirjaan lisävihkoa, joka päivittäisi virsikirjan sisältöä. Yleisö on ehdottanut, että siihen otettaisiin mm. Unto Monosen ”Satumaa”. Sanat on aseteltu tangon tahtiin.
Kirjoittaessani edellä olevaa tekstiä painoin vahingossa yhdessä kohtaa i-kirjaimen r-kirjaimen sijasta. En ajatellut silloin vitsikirjaa enkä ajattele nytkään. Onhan virsikirjassa ollut kautta luterilaisen ajan sävelmiä ns. viihdemusiikin puolelta.
Ierikka
Totta ne sadutkin ovat. Itse vierastan ”Satumaa tango”- ajatusta
virsikirjassa. Menevät mielestäni hutut ja vellit sekaisin.
Tässä maassa riittäisi kyllä luovuutta usien sävellysten ja
sanoitusten kirjoittamiseen. Entisiäkin ”laahaavia” virsiä
voitaisiin muuttaa nopeampaan tempoon. ”Minne käy tuulen
ilmassa tie”, kaikille tutun laitan tähän esimerkiksi.
Julistakaa virsikilpailu!
Reijo Taipale – Satumaa (orig 1962)
http://www.youtube.com/watch?v=8C31lO7_Naw
Tutkailin Lissun ”lehtokaivo” kuvaa
sillä silmällä että josko jollakin
lumpeenlehdellä istuisi sammakko joka
suudelman saatuaan muuttuisi prinssiksi…
Erkillä saattaa olla enteellisiä kykyjä.
Virsikirja saattaa hyvinkin muuntua vitsikirjaksi jos sinne otetaan mitä tahansa. Toivottavasti harkitsevat tarkoin mitä lisäävät.
Olen lukemassa Kyllikki ja Saara Villan kirjaa ”Äidin lokikirja”. Kyllikki Villa (1923-2010)tuli tunnetuksi kirjailijana ja suomentajana, joka teki työtään usein pitkillä rahtilaivamatkoilla. Vuosina 1965-1971 mukana kulki myös tytär Saara, tuolloin 5-12 vuotias.
Kirja antaa moniulotteisen kuvan lapsen ja vanhemman matkakumppanuudesta, jonka johtotähtenä on yhdessä seikkailemisen ja selviytymisen henki.
Elokuussa 1966 äiti ja tytär olivat palaamassa Kreikasta. Saara oli tuolloin kuuden ikäinen. Lainaan tähän pätkän Kyllikin päiväkirjasta:
”Saara kertoi minulle illalla syntymättömien maasta, joka on unimaan ja satumaan naapurissa. Siellä ovat syntymättömät ihmiset (myös ne jotka ovat muuttuneet uusiksi hengiksi, sanoi hän), mutta myös syntymättömät kaupungit ja syntymättömät sadut. Uni- ja satumaan kautta hänet sieltä tuotiin, vuoria ja mannerta pitkin syntymään maailmaan. – Kaikki eivät sitä muista, minä sanoin. – Kun minä tulen aikuiseksi, en minäkään enää muista, sanoi Saara”
Virittäköön edellä kerrottu lukijat ajatusten vaihtoon erilaisista maailmoista.
Telle; Kuva on heijastus Kruunuvuoren lammelta. Sammakon lapsi pelästytti minut loikkaamalla eteeni kauempana lammesta. Annoin sen jatkaa rauhassa matkaansa, koska en kaivannut mitään prinssiä rinnalleni.
Niinhän se on, että tangoja ja virsiä laahataan – ei pysytä säestäjän perässä- se ärsyttää.
MirjaSisko
”Viesti oikeiden ihmisten maailmasta – Marlo Morgan”
”Kertomus pitkästä vaelluksesta halki erämaan Australian aboriginaalien joukossa.” Kirja on mielenkiintoista luettavaa.
Minun ajatukseni palasi ja toi muistoja heidän maailmasta ja elämästä Australian takamailla. ”Uluru”, ”Kata Tutja”, kaikki nämä heidän pyhät paikat ja uskomukset. ”Dream Time”, unen aika ja maailma.
Mielestäni virsiä pitääkin laahata, että kaikki ehtii mukaan. Kanttorit vaan yrittävät pyrkiä seurakunnan edelle. Oikeastaan kanttorin pitäisi älytä odotella säkeen lopulla kaikki mukaan ennenkuin alkaa säestää seuraavan säkeen. On se kumma kun nykyään aina mennään nopeimpien mukaan. Luulisi kirkon olevan sellainen paikka, jossa hitaimmatkin pysyvät elämän kiihkeässä rytmissä mukana.
Mutta hiukan vakavammin ottaen; Hidastempoiset virret toimivat kirkoissa paremmin,koska kirkkojen kaiku sekoittaa laulun. Esimerkiksi joitakin kuorolauluja ei voi esittää tietyissä kirkoissa niiden kaiun vuoksi. Lisäksi hidastempoiset virret tuntuvat ainakin minusta arvokkaammilta ja sopivimmilta kirkoissa esitettäväksi.
Pakko myöntää, että Alpo tietää nämä virsilaulut minua paremmin.
Ehkä se on niin, että muka kiireisillä ihmisillä ei ole aikaa
edes veisata hartaasti. Mutta jos kanttorin täytyy odottaa laulajia,eikös hänellä ole edessään nuotit, jos ne eivät salli
odottelua?
Mainitsin tuolla alkukommenteissa tuon ”Minne käy tuulen ilmassa
tie”, josta on olemassa hidas ja nopea versio. Siihen säveleen
käy muuten virsi ”Oi Herra jos mä matkamies maa.”
Vexi Salmeltahan on olemassa kaunis joululaulu ”Näin sydämeeni
joulun teen.” Näiltä nykymuusikoilta syntyisi varmasti uusia
ja kauniita virsiä sekä muuta hengellistä musiikkia enemmänkin.
Tehdäänkö Alpo diili: minä väännän kesän aikana virren sanat
ja sinä teet sitten niihin sävelen? Saathan sinä kyllä sanatkin
aikaiseksi.
Toivotan Maija-Liisan ehdotuksen saavan sävelkaikua, siis vastakaikua, Alpoaatoksen mielessä. Hyvä idea! Menestystä virsikisassa!
Ierikka