Näköjään on eletty kesän parhaat hetket, kun kaikilta on loppunut ideat ja kommentit juhannuksen myötä.
Mutta yksi aihe pisti silmään vielä juhannus aaton iltana.
Pappilanrannan kokon jälkeen ihasteltiin kesäillan kelmeässä valossa loistavaa täyskuuta, jota uutiset toitottivat superkuuna.
Itsekkin huomasin liian myöhään, että paras hetki meni ohi ja paras kuvaus hetki oli jo ohi, kun ehdin kuvan napata.
Huomasiko joku, havainnoiko, tai saiko kuvattua parhaan tilanteen, miltä se Värtsilästä katsoen näytti.
olisi kiva saada se otos vaikka Värtsin sivulle. Tietenkin jos se ketään kiinnostaa.
Kuu olisi kiinnostanut, mutta enpä nähnyt vilaustakaan. Ei ollut tietoa millä korkeudella kuu olisi ollut. tänäkin iltana tiirailin, mutta ei vilaustakaan. Vain hajanaista pilven röpelöä siellä täällä.
En yleensä osta ”sikaa säkissä” eli näkemättä tuotetta. Eilen tein niin. Tilasin Kirja-Alasimesta juuri ilmestyneen kirjan ”Sota-aika muistoissamme – tohmajärveläiset kertovat”. Kirjan ovat toimittaneet Kyösti Jaatinen ja Seppo Luukas.
Tänään kirja kopsahti jo postiluukustani ja selasin sen saman tien todetakseni, että kannatti tilata. Kirja on upea niin sisällöltään kuin ulkoasultaankin.
Kirjan toimittajat ovat tehneet mahtavan ja arvokkaan työn saattaessaan sota-ajan tarinat kirjan kansien väliin jälkipolvien luettavaksi. Heille siitä suurkiitos.
Meille muualla asuville tiedoksi, että kirjaa voi tilata osoitteesta ilmoitukset@uutisalasin.fi Kirjan hinta on 30 euroa + postikulut 6 euroa.
Tässä vielä linkki pieneen juttupätkään em. kirjasta.
Voisikohan esim. kirjaan kirjoittanut Matti Majoinen tehdä Värtsiin laajemman jutun kirjasta ja sen syntyvaiheista?
Kasvimaalta alkaa saada salaatinlehtiä. Tehtiin tänään salaattia mummon tavalla. Se tehdään tähän tapaan; otetaan pesuvadillinen salaatilehtiä ja tietenkin huuhdotaan ja pilkotaan. Muutama kananmuna keitetään ja pilkotaan sekaan. Kostukkeeksi tilkka maitoa ja mausteeksi hiukan suolaa ja sokeria.
Se oli ainoa salaatti, jonka Ruskealasta kotoisin oleva mummo tunsi. Emme tiedä onko tällä salaatilla ollut muuta nimeä kuin. Mummo ei ainakaan käyttänyt muita nimityksiä.
Kiinnostaisi tietää onko Värtsin lukijoille tuttu tällainen salaatti ja missä päin sitä olisi tehty ja mitä nimeä käytetty.
Nimi on sallaatti, eikä pesufati kuulu välttämäti resettiin.
Olispa kiva tietää, millaista sallaattia Edvard Arppe kasvatti Niiralan tilan puutarhassaan apilan jalostuksen ohessa. Siis nykyisessä Arppen pihassa.
Äitini sallaatti – luultavasti anoppinsa eli minun Anna mummoni ohjeen mukaan tehty – oli selvästi samanlaista kuin Alpoaatoksen mummon tuote . Mistä lie sitten resepti peräisin. Pietaristako? Vaiko Läskelästä, missä ukkini isän identtinen kaksosveli Heikki oli tehtaan puutarhurina ja lepää nyt Sortavalan hautausmaassa.
Salatut ovat sallaatin tiet!
Ierikka
Alpoaatos kyselee vanhanajan salaatista.
Lapsuudessani ei juuri muita salaatti -nimellä
tunnettuja ruokia ollutkaan kuin tuoreista lehti-
salaatin lehdistä ”revitty”, päällä kananmunahakkelusta
ja löysäksi vatkattua kermaa joka oli maustettu
suolalla, sokerilla (?) ja tilkkasella etikkaa.
Parempaa kesäherkkua saa hakea ken salaatista tykkää
ja voi sitä syödä, tosin entisaikaan miespuolinen
väki saattoikin sitä inhota ja sanoa että kaikkia
rehuja sitä pöytään kannetaankin.
Luulenpa että salaatinviljely levisi kerhoneuvojien
mukana pirtistä pirttiin ja juuri tuo AA:n mainitsema
resepti tunnettiin monissa huusholleissa, ainakin täällä
Karjalassa.
*
Olen tehnyt tätä mummoni reseptiä muistellen ko
salaattia ainakin kerran kesässä, mielestäni se on
parasta silloin kun salaatinlehdet ovat vielä pieniä
ja pehmeitä. Ja muistakaahan myös ”hölskytyskurkut”!
Kipaisin välillä tutkailemaan salaattipenkkiä
ja huomasin että lehdet alkavat olla jo keräily-
kunnossa.
Koska aihe on mitä ajankohtaisin ajattelin vielä
laittaa muutaman sanasen salaatin tarjollepanosta,
vaikka luulenpa että monet teistä sen osaavatkin
jo ulkoa:
Salaatinlehdet asetellaan laakeaan astiaan (pieniä ei
tarvitse silputa), Lehtien päälle laitetaan kermavaahto
ja munahakkelus vasta viimeiseksi, ikäänkuin koristeeksi.
Aineksia ei sekoiteta keskenään.
AA:n resepti on hieman toisenlainen, jos sekaan laitetaan maitoa
niin sitä lienee vaikea vaahdottaa.
Noin sitä salaattia syötiin silloin harvoin kun syötiin.Myöhemmin sinappi tuli mukaan kastiketta maustamaan.
Hölskykurkut olivat yleisempää vihreätä lautasella.
Iltapalaksi oli joskus ”mummonleipiä”.Sihtileivän päälle voita,tomaattia,sipulinvartta silppuna,suolaa ja maustepippuria.
Kävin maanantaina Heinäjoen maisemissa ja kuulin että Kaustajärvessä on aloitettu lahnojen tehopyynti.Olisi paikallisilta kirjoitajilta mukava saada juttu ja mielellään kuvien kera miten aloituksessa kävi.
Tuohon Wanhaan aikaan ei kai ollut olemassa ”reseptejä”. Syötiin mitä oli saatavilla. Tuota mainitsemaani pesuvadillista salaatinlehteä ei kannata kauhistella. Voihan se yliampuvalta kuulostaa, mutta kun salaatin lehdet pienitään ja ne kostuvat niin ei sitä ”mössöä” jää kuin muutama lautasellinen.
En ihmettele jos miehet ovat inhonneet sallaattia. Kanin ruokaa se on ollut ja niin se on edelleenkin. (Oletteko muuten nähneet kun kanit jatkaa sukua !)
Maustamisella siitä kyllä saa jopa oikein syötävän hyvää.
Katin keittiössä (TV:ssä) tehtiin salaattia vanhainkodin keittiössä. Miehet eivät sielläkään pitäneet vihreästä salaatista. Kati sanoi, että salaatti ehkä kannattaisi maustaa maukkaaksi. Jotkut olivat sitä mieltä, että siitä tulee epäterveellistä. Niin tulee, sanoi Kati, mutta pitää miettiä kumpi on parempi. Terveellinen salaatti, joka jää syömättä vai hiukan epäterveellisempi, joka tulee syödyksi. Sitäpaitsi salaatin syönnistä saattaa tulla tapa jos se maistuu hyvältä.
Mitä tuo ”hölskykurkku” tarkoittaa?? Meidän penkissä eivät kurkut vielä edes kuki.
Taidanpa olla ”tynnyrissä kasvanut tyttö”
näissä viljely-asioissa, mutta kun AA kysyy
hölskytyskurkuista niin siihen vastaan vielä että
tarinasta ”Kesäkokkailua / Värtsi” voi lukea niistä
tarkemmin, sekä jutusta että kommenteista.
*
Vaan nyt ylös, ulos ja vesille….
Tuossa näyttäisi olevan herkulliset kuvatkin hölskykurkusta:
Olen nähnyt kanien jatkavan sukua. Aktiivisia ovat siinä
asiassa. Meillä oli 70- luvulla aluksi kaksi ihanaa kania,
jotka veimme maalle hoitoon. Seuraavalla kerralla kanien
hoitopaikassa käydessämme sanoivat niitä olevan 70 kappaletta.
Niistä kaneista ei edes erota, että kumpaa sukupuolta ovat.
Sain Värtsilän pappilaan neljä kania syntymäpäivälahjaksi. Kun muutin kaksi vuotta myöhemmin Kaustajärvelle, niitä oli 28. Annoin muutaman tuttaville kesäkasvateiksi ja teurastin loput yli 20. Se oli päivän mittainen urakka. Mutta pakastearkusta niitä riitti niin pitkäksi aikaa, että kannatti moinen urakka.
Ierikka
Eräästä talosta oli karannut kaksi kania. Kahden viikon kuluttua niistä oli saatu kiinni jo 40.
Hieman tuosta Alpoaatoksen esille ottamasta ”mummon salaatista”.
Tuttu juttu jo lapsuudesta lähtien. Herkullista nostalgiaruokaa! Äiti valmisti sitä juuri niin kuin Tellervo kommentissaan kertoo. Eikä sillä meillä sen kummempaa nimeä ollut kuin salaatti. Jostain myöhemmiltä ajoilta on perua mieleeni jäänyt nimitys ”munasalaatti”.
Uusimmassa Pälkjärveläisessä on Irma Lounatvuoren juttu ”Huvia ja hyötyä kotipuutarhoista”, joka on koottu pääasiassa Museoviraston kotipuutarhoja koskevaa kyselyyn vastanneen kahden pälkjärveläisen vastauksista. Molemmat kertovat tuosta po. salaatista.
Juho A. Leskinen: ”Salaattia kasvatettiin paljon, jopa vieraille myytäväksi. Ruuaksi salaatti valmistettiin niin, että kun salaatit otettiin maasta, ne huuhdottiin ja leikeltiin palasiksi, ei kuitenkaan kovin pieniksi. Sitten palat pantiin kulhoon, lorautettiin kermaa ja keitetyn munan pieniksi leikatut muruset kaadettiin päälle.”
Irja Kivinen kertoo ”samaan hengenvetoon” sekä salaatin, että hölskytyskurkut: ”Kurkkuja kasvatettiin kurkkuharjussa, jonka suojana käytettiin ikkunalaseja. Sunnuntaiateriaan kuului salaatti kirpeän kermakastikkeen ja hienonnetun, kovaksi keitetyn munan kera. Tuoreita kurkkuja viipaloitiin ja pantiin syvälle lautaselle, päälle sokeria ja suolaa ja hieman etikkaa mausteeksi, toinen lautanen päälle ja sitten rumpsutettiin, jotta kurkut mehustuivat ja siemenet irtosivat.”
Tellervon kommentissaan mainitsema juttu löytyy oheisen linkin takaa.
Potsipäivät taitaa olla tulevana viikonloppuna. Äsken tuli mainosta ihan valtakunnan kanavalla, kun toimittaja Suomen radio -ohjelmassa mainitsi asiasta. Aiheena heillä kai kesätapahtumat. Olikohan toimittajan nimi Tanja Perkkiö, jos kuulin oikein? Sanoi olleensa potsinakin muutama vuosi sitten. Olen töissä ja radiosta sattumoisin ”tarttui korvaan”, kun Tohmajärvestä puhuttiin.
Irma, kuulit oikein. Toimittaja oli Tanja Perkkiö, nykyisin hän on Lahdessa. Muutama vuosi sitten hän oli Joensuussa.
Hänen juuret on Tohmajärvellä. Äitinsä oli paistamassa piirakoita keskiviikkona, kun Marttakahvio täytti 40-vuotta.
Hyvää kesää sulle Irma! Tiedät varmaan kuka Mikko olen?
Näköjään on eletty kesän parhaat hetket, kun kaikilta on loppunut ideat ja kommentit juhannuksen myötä.
Mutta yksi aihe pisti silmään vielä juhannus aaton iltana.
Pappilanrannan kokon jälkeen ihasteltiin kesäillan kelmeässä valossa loistavaa täyskuuta, jota uutiset toitottivat superkuuna.
Itsekkin huomasin liian myöhään, että paras hetki meni ohi ja paras kuvaus hetki oli jo ohi, kun ehdin kuvan napata.
Huomasiko joku, havainnoiko, tai saiko kuvattua parhaan tilanteen, miltä se Värtsilästä katsoen näytti.
olisi kiva saada se otos vaikka Värtsin sivulle. Tietenkin jos se ketään kiinnostaa.
Kuu olisi kiinnostanut, mutta enpä nähnyt vilaustakaan. Ei ollut tietoa millä korkeudella kuu olisi ollut. tänäkin iltana tiirailin, mutta ei vilaustakaan. Vain hajanaista pilven röpelöä siellä täällä.
En yleensä osta ”sikaa säkissä” eli näkemättä tuotetta. Eilen tein niin. Tilasin Kirja-Alasimesta juuri ilmestyneen kirjan ”Sota-aika muistoissamme – tohmajärveläiset kertovat”. Kirjan ovat toimittaneet Kyösti Jaatinen ja Seppo Luukas.
Tänään kirja kopsahti jo postiluukustani ja selasin sen saman tien todetakseni, että kannatti tilata. Kirja on upea niin sisällöltään kuin ulkoasultaankin.
Kirjan toimittajat ovat tehneet mahtavan ja arvokkaan työn saattaessaan sota-ajan tarinat kirjan kansien väliin jälkipolvien luettavaksi. Heille siitä suurkiitos.
Meille muualla asuville tiedoksi, että kirjaa voi tilata osoitteesta ilmoitukset@uutisalasin.fi Kirjan hinta on 30 euroa + postikulut 6 euroa.
Tässä vielä linkki pieneen juttupätkään em. kirjasta.
http://www.uutisalasin.fi/2013/06/19/pitkan-tyon-paatos/
Voisikohan esim. kirjaan kirjoittanut Matti Majoinen tehdä Värtsiin laajemman jutun kirjasta ja sen syntyvaiheista?
Kasvimaalta alkaa saada salaatinlehtiä. Tehtiin tänään salaattia mummon tavalla. Se tehdään tähän tapaan; otetaan pesuvadillinen salaatilehtiä ja tietenkin huuhdotaan ja pilkotaan. Muutama kananmuna keitetään ja pilkotaan sekaan. Kostukkeeksi tilkka maitoa ja mausteeksi hiukan suolaa ja sokeria.
Se oli ainoa salaatti, jonka Ruskealasta kotoisin oleva mummo tunsi. Emme tiedä onko tällä salaatilla ollut muuta nimeä kuin. Mummo ei ainakaan käyttänyt muita nimityksiä.
Kiinnostaisi tietää onko Värtsin lukijoille tuttu tällainen salaatti ja missä päin sitä olisi tehty ja mitä nimeä käytetty.
Nimi on sallaatti, eikä pesufati kuulu välttämäti resettiin.
Olispa kiva tietää, millaista sallaattia Edvard Arppe kasvatti Niiralan tilan puutarhassaan apilan jalostuksen ohessa. Siis nykyisessä Arppen pihassa.
Äitini sallaatti – luultavasti anoppinsa eli minun Anna mummoni ohjeen mukaan tehty – oli selvästi samanlaista kuin Alpoaatoksen mummon tuote . Mistä lie sitten resepti peräisin. Pietaristako? Vaiko Läskelästä, missä ukkini isän identtinen kaksosveli Heikki oli tehtaan puutarhurina ja lepää nyt Sortavalan hautausmaassa.
Salatut ovat sallaatin tiet!
Ierikka
Alpoaatos kyselee vanhanajan salaatista.
Lapsuudessani ei juuri muita salaatti -nimellä
tunnettuja ruokia ollutkaan kuin tuoreista lehti-
salaatin lehdistä ”revitty”, päällä kananmunahakkelusta
ja löysäksi vatkattua kermaa joka oli maustettu
suolalla, sokerilla (?) ja tilkkasella etikkaa.
Parempaa kesäherkkua saa hakea ken salaatista tykkää
ja voi sitä syödä, tosin entisaikaan miespuolinen
väki saattoikin sitä inhota ja sanoa että kaikkia
rehuja sitä pöytään kannetaankin.
Luulenpa että salaatinviljely levisi kerhoneuvojien
mukana pirtistä pirttiin ja juuri tuo AA:n mainitsema
resepti tunnettiin monissa huusholleissa, ainakin täällä
Karjalassa.
*
Olen tehnyt tätä mummoni reseptiä muistellen ko
salaattia ainakin kerran kesässä, mielestäni se on
parasta silloin kun salaatinlehdet ovat vielä pieniä
ja pehmeitä. Ja muistakaahan myös ”hölskytyskurkut”!
Kipaisin välillä tutkailemaan salaattipenkkiä
ja huomasin että lehdet alkavat olla jo keräily-
kunnossa.
Koska aihe on mitä ajankohtaisin ajattelin vielä
laittaa muutaman sanasen salaatin tarjollepanosta,
vaikka luulenpa että monet teistä sen osaavatkin
jo ulkoa:
Salaatinlehdet asetellaan laakeaan astiaan (pieniä ei
tarvitse silputa), Lehtien päälle laitetaan kermavaahto
ja munahakkelus vasta viimeiseksi, ikäänkuin koristeeksi.
Aineksia ei sekoiteta keskenään.
AA:n resepti on hieman toisenlainen, jos sekaan laitetaan maitoa
niin sitä lienee vaikea vaahdottaa.
Noin sitä salaattia syötiin silloin harvoin kun syötiin.Myöhemmin sinappi tuli mukaan kastiketta maustamaan.
Hölskykurkut olivat yleisempää vihreätä lautasella.
Iltapalaksi oli joskus ”mummonleipiä”.Sihtileivän päälle voita,tomaattia,sipulinvartta silppuna,suolaa ja maustepippuria.
Kävin maanantaina Heinäjoen maisemissa ja kuulin että Kaustajärvessä on aloitettu lahnojen tehopyynti.Olisi paikallisilta kirjoitajilta mukava saada juttu ja mielellään kuvien kera miten aloituksessa kävi.
Tuohon Wanhaan aikaan ei kai ollut olemassa ”reseptejä”. Syötiin mitä oli saatavilla. Tuota mainitsemaani pesuvadillista salaatinlehteä ei kannata kauhistella. Voihan se yliampuvalta kuulostaa, mutta kun salaatin lehdet pienitään ja ne kostuvat niin ei sitä ”mössöä” jää kuin muutama lautasellinen.
En ihmettele jos miehet ovat inhonneet sallaattia. Kanin ruokaa se on ollut ja niin se on edelleenkin. (Oletteko muuten nähneet kun kanit jatkaa sukua !)
Maustamisella siitä kyllä saa jopa oikein syötävän hyvää.
Katin keittiössä (TV:ssä) tehtiin salaattia vanhainkodin keittiössä. Miehet eivät sielläkään pitäneet vihreästä salaatista. Kati sanoi, että salaatti ehkä kannattaisi maustaa maukkaaksi. Jotkut olivat sitä mieltä, että siitä tulee epäterveellistä. Niin tulee, sanoi Kati, mutta pitää miettiä kumpi on parempi. Terveellinen salaatti, joka jää syömättä vai hiukan epäterveellisempi, joka tulee syödyksi. Sitäpaitsi salaatin syönnistä saattaa tulla tapa jos se maistuu hyvältä.
Mitä tuo ”hölskykurkku” tarkoittaa?? Meidän penkissä eivät kurkut vielä edes kuki.
Taidanpa olla ”tynnyrissä kasvanut tyttö”
näissä viljely-asioissa, mutta kun AA kysyy
hölskytyskurkuista niin siihen vastaan vielä että
tarinasta ”Kesäkokkailua / Värtsi” voi lukea niistä
tarkemmin, sekä jutusta että kommenteista.
*
Vaan nyt ylös, ulos ja vesille….
Tuossa näyttäisi olevan herkulliset kuvatkin hölskykurkusta:
http://kotiruokalista.blogspot.fi/2013/06/kesainen-kurkkusalaatti-eli-holskykurkut.html
Olen nähnyt kanien jatkavan sukua. Aktiivisia ovat siinä
asiassa. Meillä oli 70- luvulla aluksi kaksi ihanaa kania,
jotka veimme maalle hoitoon. Seuraavalla kerralla kanien
hoitopaikassa käydessämme sanoivat niitä olevan 70 kappaletta.
Niistä kaneista ei edes erota, että kumpaa sukupuolta ovat.
Sain Värtsilän pappilaan neljä kania syntymäpäivälahjaksi. Kun muutin kaksi vuotta myöhemmin Kaustajärvelle, niitä oli 28. Annoin muutaman tuttaville kesäkasvateiksi ja teurastin loput yli 20. Se oli päivän mittainen urakka. Mutta pakastearkusta niitä riitti niin pitkäksi aikaa, että kannatti moinen urakka.
Ierikka
Eräästä talosta oli karannut kaksi kania. Kahden viikon kuluttua niistä oli saatu kiinni jo 40.
Hieman tuosta Alpoaatoksen esille ottamasta ”mummon salaatista”.
Tuttu juttu jo lapsuudesta lähtien. Herkullista nostalgiaruokaa! Äiti valmisti sitä juuri niin kuin Tellervo kommentissaan kertoo. Eikä sillä meillä sen kummempaa nimeä ollut kuin salaatti. Jostain myöhemmiltä ajoilta on perua mieleeni jäänyt nimitys ”munasalaatti”.
Uusimmassa Pälkjärveläisessä on Irma Lounatvuoren juttu ”Huvia ja hyötyä kotipuutarhoista”, joka on koottu pääasiassa Museoviraston kotipuutarhoja koskevaa kyselyyn vastanneen kahden pälkjärveläisen vastauksista. Molemmat kertovat tuosta po. salaatista.
Juho A. Leskinen: ”Salaattia kasvatettiin paljon, jopa vieraille myytäväksi. Ruuaksi salaatti valmistettiin niin, että kun salaatit otettiin maasta, ne huuhdottiin ja leikeltiin palasiksi, ei kuitenkaan kovin pieniksi. Sitten palat pantiin kulhoon, lorautettiin kermaa ja keitetyn munan pieniksi leikatut muruset kaadettiin päälle.”
Irja Kivinen kertoo ”samaan hengenvetoon” sekä salaatin, että hölskytyskurkut: ”Kurkkuja kasvatettiin kurkkuharjussa, jonka suojana käytettiin ikkunalaseja. Sunnuntaiateriaan kuului salaatti kirpeän kermakastikkeen ja hienonnetun, kovaksi keitetyn munan kera. Tuoreita kurkkuja viipaloitiin ja pantiin syvälle lautaselle, päälle sokeria ja suolaa ja hieman etikkaa mausteeksi, toinen lautanen päälle ja sitten rumpsutettiin, jotta kurkut mehustuivat ja siemenet irtosivat.”
Tellervon kommentissaan mainitsema juttu löytyy oheisen linkin takaa.
https://www.vartsi.net/2011/08/08/kesakokkailua/
Potsipäivät taitaa olla tulevana viikonloppuna. Äsken tuli mainosta ihan valtakunnan kanavalla, kun toimittaja Suomen radio -ohjelmassa mainitsi asiasta. Aiheena heillä kai kesätapahtumat. Olikohan toimittajan nimi Tanja Perkkiö, jos kuulin oikein? Sanoi olleensa potsinakin muutama vuosi sitten. Olen töissä ja radiosta sattumoisin ”tarttui korvaan”, kun Tohmajärvestä puhuttiin.
Irma, kuulit oikein. Toimittaja oli Tanja Perkkiö, nykyisin hän on Lahdessa. Muutama vuosi sitten hän oli Joensuussa.
Hänen juuret on Tohmajärvellä. Äitinsä oli paistamassa piirakoita keskiviikkona, kun Marttakahvio täytti 40-vuotta.
Hyvää kesää sulle Irma! Tiedät varmaan kuka Mikko olen?
Tiedänhän minä. Mukavaa kesälämmintä sinullekin Mikko!
Sittenhän kuulin toimittajan nimen ihan oikein.