Ite-taidetta

Sissi-patsaat ja monta muuta
Luomulehmä lomalla ja muita huikeita
Formula-Ferrarista Elämän tanssiin

Pappilanpellon Pihatto, Lappeenranta, Ite-taidetta Etelä-Karjalasta, kesä 2013

  • Mahtavaa
  • Hyvä retkikohde luonnon keskellä
  • Tullaan uudestaan

Näin tuumivat lappeenrantalaiset Teija Kähärä ja pojantytär Kaisa Kähärä, jotka olivat tutustumassa  Pappilanpellon Pihaton Ite-taiteen näyttelyyn. Aurinko helotti vaikka Kaisaa vähän puussa roikkuva gorilla pelotti. Muuten Kaisan suosikkeja olivat eläinhahmot.

Näyttelyn valvoja Johanna Käräjäoja kertoi olevansa kuvataideopissa Imatran laadukkaassa kuvataidekoulussa. Jäljellä on kuulemma vielä kolme vuotta ennen kuin kuvataiteilijan paperit ojennetaan käteen. Johanna se taisi tuumia, että kannattaa katsella Leo Venäläisen töitä. Niinpä suunnistinkin puiden reunustamalle polulle, jonka varsilla oli lintuhahmoja moottorisahalla tehtynä ja jossakin oli karhu ajanut miehen puuhun.

Pertti Kuorttinen, Luomulehmä lomalla. Kuva Jouko Varonen.

Pertti Kuorttinen, Luomulehmä lomalla. Kuva Jouko Varonen.

Leo Venäläinen kertoi syntyneensä Lappeella ja varttuneensa Luumäellä. Hänellä oli moottorisaha mukana ja luonnostelun aiheena ollut kalasääski oli jo valmis. Pölyt pyyhittiin ja sitten luomus kannettiin muiden laadukkaiden töiden viereen yläkerran näyttelytilaan. Avustajana kannossa oli toimittajan lisäksi myös näyttelyvalvoja Pauli. Leo Venäläinen kertoi myös tavanneensa nuoren Eeva Ryynäsen Luumäellä, kun tämä oli keittiöpuolella Kotkanniemessä.

Ite-taiteilija Leo Venäläinen työstämässä Kalasääski-teosta. Kuva Jouko Varonen.

Ite-taiteilija Leo Venäläinen työstämässä Kalasääski-teosta. Kuva Jouko Varonen.

Imatralta on näyttelyssä mukana jopa toistakymmentä taiteilijaa, joiden töistä jäivät eniten mieleen mm. Martti Hietasen Sissipatsaat ja Oleg Tihonovin Nautiskeleva karhu ja Schreck-hahmo.

Läksin hyvillä mielin näyttelystä. Ite-taiteilijoilla homma toimii, ja kansanomainen huumori lisää vain kiinnostavuutta.

Katso lisää kuvia näyttelystä täältä http://joukolasse.kuvat.fi/kuvat/pappilanpellon+pihatto+19.6.2013/

Lisätietoja Galleria Pihatosta http://www.e-ktaide.net/pihatto/

8 comments for “Ite-taidetta

  1. Noita moottorisahan taitajia on ihailtava, sillä se on työväline joka haukkaa puusta liikaa ellei sitä ohjaava silmä ja käsi tiedä miten sahanterä puuta puree. Taitavasti tehtyjä veistoksia.
    Se Eeva Ryynänekin teetätti miehellään moottorisahalla sen liikapuun poiston ja vasta sitten tuli taiteilijan taltan vuoro.

  2. Kiitos, Jouko, tarinastasi ja kuvistasi! Tämä sunnuntainen aamu alkoi hyvin taiteen merkeissä. Radiosta kuuntelin säveltäjä-professori Tauno Marttisen musiikkia ja tietoa hänen elämäntyöstään. Minulla oli tilaisuus istua hänen kanssaan 1960-luvulla saman pöydän ääressä paneelikeskustelussa. Aiheena oli silloinen rukouslauantaikäytäntö. Keskustelun sisällöstä en muista muuta kuin että tämä vanhempi herra esiintyi hyvin korrektisti ja sieti kohteliaasti nuorta pappismiestä.

    Eräs Hämeenlinnan aikainen muisto on vuosien varrella kiusannut mielessäni. Tauno Marttisen puoliso, tanssipedagogi Ilmi Marttinen, oli aikeissa ottaa minuun yhteyttä asianaan jonkin tanssiteoksen esittäminen Hämeenlinnan kirkossa. Suunnitelma ei toteutunut, kun muutin siinä vaiheessa Lappeenrantaan, eikä myöskään sitten, kun palasin takaisin Hämeenlinnaan. Mutta mitä olisikaan tapahtunut, jos olisi toteutunut?
    Jos olisi kirkkoneuvosto antanut luvan? Luulen, että olisi antanut. Olivathan Marttiset hyvin arvostettuja Hämeenlinnassa, ja neuvoston varapuheenjohtaja oli kulttuuritietoinen lasten- lääkäri Ensio Kurki-Suonio, läheinen ystäväni ja esikoiseni maailmaan saattaja.

    Joukon tarina palautti mieleen myös Eeva Ryynäsen. Tapasimme hänet, kun Värtsilän seurakuntalaiset vierailivat hänen kodissaan ja ateljeessaan ja kirkossaan, jossa meillä oli myös harras tilaisuus.

    Kappelissani on puuveistos, tiukkailmeinen talonpoika kylvötöissä: ”Sanokaa mitä tahansa, Brysselin rouvat, minä kylvän peltoon!” Ostin sen kiteeläiseltä puutaiteilijalta, jonka nimi ei nyt aamupöpperössä tule mieleen, anteeksi, ei tarkoita, etten arvostaisi häntä, muistan sen sitten, kun olen lukenut aakkoset pari kolme kertaa läpi. – Tai sitten kun olen mököttänyt kappelissani hetken ja tuijottanut tuota lattialla puuhaavaa itepäistä talonpoikaa.

    Kesäkuun alkupuolella vierailin Lemillä, siellä Lappeenrannan kyljessä. Kävin saunassa ja uimassa Saimaan hyväilevässä vedessä. Iltakahvien jälkeen tutustuin talon emännän käsitöihin. En ollut uskoa silmiäni. Entisenä Etelä-Karjalan Kotiteollisuus- yhdistyksen puheenjohtajana hipelöin asiantuntemuksella taideteoksia, jotka oli luotu tilkuista, napeista, neppareista, vetoketjuista, entisistä farkuista ja ties mistä. Eräskin seinävaate loisti ihan kolmiulotteisesti. Ajattelin ääneen, että näistä olisi saatava julki kirja. Olisikohan Maaseudun Sivistysliitto ja sen kustannusliike Maahenki kiinnostnut. Pitää ottaa yhteyttä. Siellähän on työssä entinen työtoverini Raija Hämäläinen, nykyistä nimeä pitää sitäkin tänään aakkostaa. Onkohan Kallioinen?

    Suomalainen Ite-taide ansaitsee julkisuutta ja julkaisuja. Tehtiinpä sitä sitten sahalla, puikoilla, neulalla, koukulla, savisilla käsillä, kangaspuita takomalla tai miten tahansa.

    Minä haluaisin luoda kukkia kivistä ja raudasta. Haave ei ole vielä toteutunut. Mutta jospa menisin Pippurin Joukon ohjaamaan metallipiiriin kansalaisopistoon? Täytyy miettiä. Kiviä täällä Kaustajärvellä on ja rautaa löytyy romuliikkeistä. Kiveen pystyviä poria saa Kinnuselta. Mielikuvitusta mielestä.

    Tuumailee ite Ierikka

  3. Minuunkin iski tänään Karppanen, en tiedä johtuiko se niistä mansikoista.Otin toureen haapa pölkyn ja kävin veistelemään ja vuoleskelemaan sitä,aikani vuoleskeltua siitä tuli lintusta muistuttava
    tekele,Erkki en tarkoittanut Sinua.Lopetin sen työnn ajattelin jos jatkan siitä voi tulla susi ja sen jälkeen ei siitä saa etes veneen tappia.

  4. Oisit vuan jatkanu. Veistelly vaikka pappia.

    Ierikka

  5. Toissakesänä kävimme Parikkalassa 6-tien varrella sijaitsevassa ite-taiteilija Rönkkösen patsaspuistossa. Oli se kyllä mahtava kokemus. Tutustumisen arvoinen paikka. Hänenkin taiteensa taisi nousta arvoonsa vasta taiteilijan kuoleman jälkeen. Jos en väärin muista, hänet on noteerattu ulkomaita myöten.

  6. Todella vaikuttavia nuo Rönkkösen patsaat ja koko puistokonaisuus. Kävin siellä muutama vuosi sitten heinäkuussa ja myös kukkaistutukset olivat upeat.

    Vuonna 2007 Rönkkönen oli yksi viiden taiteenalan edustajista,joka sai taiteen Suomi-palkinnon. Rönkkönen ei kuitenkaan suostunut itse lähtemään Helsinkiin palkintoaan noutamaan. Smolnassa pidetyssä palkintojenjakojuhlassa häntä edusti Veli Granö, joka vähän aikaisemmin oli julkaissut kirjan Veijo Rönkkösen todellinen elämä. Myös kirja on vaikuttava luku- ja katseluelåmys.

  7. Klikkaamalla allaolevaa linkkiä pääsee tutustumaan tähän Suomen maailmanlaajuisesti tunnetuinpaan ITE-taiteen teoskokonaisuuteen Parikkalan Koitsanlahdessa

    http://www.patsaspuisto.net/

  8. Tänään valmistui minun toinen veistokseni,tietenkinolis kiva jos
    saisi ne Värtsin lukijoiden nähtäväksi.Valokuvia on mutta minä
    tumpelo saa niitä mitenkään eteenpäin.Olis kiva tietää mitä ne
    lukioiden mielestä esittävät.Puusta ne ovat eikä omasta päästä,niinkuin se pikkupojan veistämä veneentappi.Ensimmäiset veistokseni!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *