Värtsilän pururata loistokunnossa

Kuva: Alpo Rummukainen

Kuva: Alpo Rummukainen

Kuva: Alpo Rummukainen

Kuva: Alpo R.

Menin heti lumien sulettua mieleni kuntoa kohentamaan Värtsilän pururadalle. Hiukan jännitti kuulopuheet vihaisista koirista niillä seuduin. Huoli oli aiheeton. Koiria ei näkynyt.

Kun tulin radalle niin silmät olivat pudota päästä siitä näkymästä! Uutta kutterilastua oli ilmestynyt pururadalle paksu kerros. Varmaan sellainen 10 sentin kerros joka paikassa. Kyllä nyt kelpaa tussutella vaikka Reino tossuissa. Varjoisimmissa paikoissa oli vielä lunta maassa. Lunta oli myös kutterilastukerroksen päällä. Sehän tarkoitti sitä, että radan pehmikkeet oli ajettu jo menneenä syksynä. Harmi kun kukaan ei ollut huomannut eikä kertonut Värtsin lukijoille ilouutista. Olisin rientänyt sinne jo paljon aikaisemmin mieltäni kuntouttamaan. Parkkialue oli tehty entisestä soramontusta ja opaste sinne oli laitettu tien varteen.

Tämä oli kiistaton todiste kuntaliitoksen onnistuimisesta. Minäkin vastustin aikanaan kuntaliitosta tunnesyistä. Värtsilän kunnalla ei ikimaailmassa olisi ollut varaa tällaiseen ylellisyyteen. Nyt minun täytyy perua lähes kaikki pahat puheeni Tohmajärvestä.

Nyt pitäisi saada ne Hempan mainitsemat lasten Hippo juoksut uudelle radalle.

16 comments for “Värtsilän pururata loistokunnossa

  1. On muuten kiehtova kuva pururadasta. Se on kuva, joka vangitsee ja herättää katsojassa uteliaisuuden. Millainen näkymä mahtaakaan paljastua tuon mutkan takaa? Valoläikät pururadalla täydentävät kuvan tunnelman.

    Onko tuossa pystykuvassa kaksi puuta kietoutuneina toisiinsa? Jos, niin kysymys on hyvin voimakkaasti läheisriippuvaisesta suhteesta.

  2. Tuota rinnettä on ollut kiva tallustella minunkin.
    Eihän niitä koiria ole nyt näkynyt. Ilmeisesti omistajat pitävät paremmin kiinni ja ovat tainneet aitaustakin tehdä. Enkä minä uskalla mennä lähellekään, tuskin kukaan muukaan
    En edes ole selvillä mitä eläimiä siellä nykyisin on. Oisko eläinsuojeluihmisetkin ojentaneet porukkaa. Entäs POLIISI
    Pääasia, että omistajat huolehtivat elukoistaan niin kuin pitää.
    MirjaSisko

  3. Otin tuon kuvan yhteenkietoutuneista puista siksi, että se on mielestäni erinomainen symboli Tohmajärvestä ja Värtsilästä. Yhdessä ollaan alusta loppuun asti. Yhdessä pysytään pystyssä ja yhdessä kaadutaan.

  4. Alpoaatoksen jutun loppusosasta muutama miete. Ja myös Sakarin. ”Koivuun on mänty”. Sen voisi toisinkin sanoa: ”Tohmajärveen on turvattu”. Eihän se helpolta tuntunut. Mutta järki voitti. Tunne tukahtui. Vaan ei ihan kokonaan. Ollaan vielä oikeasti värtsiläisiä. Pidetään huolta asuinympäristöstämme. Eikä olla vaatimattomia.

    Pururata on hyvä esimerkki siitä, että kunnan itärajallakin juostaan. Värtsilä ei ole hävinnyt. Värtsiä luetaan 41 maassa. Siitä saa osansa koko emäpitäjä Tohmajärvi.

    Sukuni tarina on mainio esimerkki tämän seutukunnan voimasta. Lintuset tulivat Kuopion liepeiltä 1640-luvulla Kiteen Muljulaan, mistä 18 vuotta myöhemmin Tohmajärven Peijonniemeen ja sen jälkeen Tohmajärven (Värtsilän) Patsolaan. Ja minä olen paluumuuttaja!!!

    Meillä on aikaansaapa Värtsilän pitäjäyhdistys ja on Värtsiläisten seura, jonka jäsenenemmistö lienee entisiä värtsiläisiä, mutta puheenjohtaja asuu kuitenkin Tohmajärvellä.

    On myös kotiseutuhenkisiä ideoita, joiden toteuttamiseksi lienee perusteltu herättää pitäjäyhdistyksen rinnalle Värtsilän kotiseutuyhdistys. Tästä lisää myöhemmin.

    Eikä unohdeta Arppen pihalta kylätaloa, mainiota Värtsilän kesäteatteria, grillikatosta, kirpputoria, Niiralan kauppoja, Värtsilän koulua, Värtsin Takojia, Joen Hotellia, Sinilintua, Sääperin lintujärveä, rajanylityspaikkaa… ja Värtsilän kirkkoa…

    Ja Wärtsilän mustaa, jonka etsintä jatkuu…

    Liittäkööt Värtsilän vaikka Jyväskylään, me olemme virkkuja ja pidämme yllä sitä yhteishenkeä, joka on enemmän kuin kaikki hallintohimmelit yhteensä.

    Kirjoitan ehkä kiihkon vallassa. Myönnän, sillä tulin juuri Lemiltä, jossa elää kotiseutuhenki monessa eri muodossa. Muutama vuosikymmen lemiläisille naureskeltiin. Nyt ollaan kateudesta vihreitä ja yritetään olla yhtä aktiivisia ja aikaan sopivia.

    Toistan jo ennen kirjoitetun. Suomesta on pohjoismaiseen geenipankkiin toimitettu vain KAKSI maatiaisperunalajiketta: Lemin punanen ja Wärtsilän musta. Kainuun mustakin on hyvää. Mutta se on viety geenipankkiin Ruotsin Taalainmaalta.

    Olen ylpeä, että olen saanut olla asialla Lemin punasen puhdistamiseksi ja lajin viljelyn lisäämiseksi. Nyt kysyntä Helsingin suuntaan on niin kova, etteivät isännät ennätä tuota maukasta potaattia tarpeeksi viljellä! Miten käynee Wärtsilän mustan, kun/jos yritys onnistuu? Tuleeko siitä loistokunnossa oleva ”pururata”?

    Nyt yhteen hiileen puhaltamaan kaikki, jotka ajoitte kuntaliitosta ja vastustitte sitä!

    Jatkoa tähän pohdiskeluun seuraa, jos sallitte!

    Ierikka

  5. Sallinenhan minä, sanoi Sakari, kuorma-autoilija Värtsilästä.

  6. ”Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain”- laulu sopii
    noille toisiinsa kietoutuneille puille lauluksi.

  7. ”Hoo”, sanoi Sakari, kun ihaili Sallisen autoa.

    ”Tuossa asui Sallinen, autoilija”, sanoi Ierikka kun esitteli Värtsilää vieraalleen.

  8. No, voihan nenä!!! Avasin postilaatikosta poimimani paksun lehden Kägi. Sieltä sivulta 66 vastaan myhäili – KUISMA LIPPONEN. Ja mitä sainkaan lukea: ”Kuima Lipponen hanuristien kärkikaartiin.”

    Olenhan minä Kuisman tuntenut jo vuosien ajan. Mutta kysymyksessä on noin merkittävä värtsiläinen, sitä en viivan arvoisena laulajana ole tiennyt. Nyt tiedän, ja tietäkää muutkin. Meillä on Kuisma. Emme ole enää Katri-Helenan varassa!

    Lukekaa, hyvät hyttyset, sivulta 66, mitä ihmettä siellä Kuismasta Pentti Väistö kertoo.

    Pidän molempien käsien peukkuja pystyssä Kuisman puolesta!

    Bravooooooo!!!!!!

    Ierikka

  9. Kaimalle kiitos vihjeestä lukea tekstiä vuodelta 2010. Taas kävi toteen, ettei ”kukaan ole profeetta omalla maallaan”, en edes minä.

    Toisekseen, ei kai se niin vaarallista ole, jos poikeaa joskus pururadalta sen viereen. Tietysti on silloin mahdollista, että satuttaa varpaansa kiveen. Mutta ei kai sekään niin vaarallista ole. Tohmajärven terveyskeskukseenhan on vain pari kymmentä kilometriä. Ja jos on oikein omatoiminen, voi menetellä niinkuin poikasena oli tapana. Riisuu kengän ja sukan, avaa miehustan ja tuikka kusen varpaaseen. Sitten taas pururadalle puurtamaan.

    Niin se menee!

    Ierikka

  10. Kuisma on tietoisesti halunnut päämäärään ja opiskelee jo ammattikorkeassa – on tietääkseni aloittanut musiikiopistossa, jatkanut Joensuun konservatoriossa ja halunnut vielä siitäkin eteenpäin -sitkeä poika ja näytteleminenkin häneltä onnistuu.
    Mihin vielä yltäneekin.
    Monta kertaa on pitänyt lähteä – tosi kaukaa. Onnea Kuismalle
    elämässä – toivoo Pusan Mirja.

  11. Meillekin tuli tänään Kägönen tänne Syrjälään. Siinähän oli Kuismasta hieno kirjoitus. Hienoa, että noin upea muusikko löytyy Värtsilästä. Onnittelut minunkin puolestani !

  12. Luin minäkin Karjalaisesta kommentin, että laulussaan käki kukkuu ylistystä sulholleen ja että naaraskäki ei kuku ollenkaan.

  13. Aasinsiltani edellä johtui vain Kägösestä-sanasta.

    Kuismalle sydämelliset onnitteluni menestymisesi johdosta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *