Meri jäljet lyö luotoon. Vaot kallion, ne aalto tehnyt on.
Myös myrskysää tarttuu Maijan muotoon ja leudot tuulet Jannen
silmiin jää. Meren ankara työ, heihin merkkinsä lyö,
heihin merkkinsä lyö.
Oppii luodolla kielen. Puhe turhaa on ja lause tarpeeton.
Voi aavistaa vaimo toisen mielen. Hän tuntee tuulen joka
miehen matkaan saa. Hän katsoo lähtijää. Vielä tyyni on sää.
Vielä tyyni on sää.
Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa
missä onnen kaukorantaan laine lipalattaa
missä kukat kaunehimmat luo aina loistettaan
siellä huolet huomisen saa jäädä unholaan.
Oi jospa kerran sinne satumaahan käydä vois…………
Meillä jokaisella on oma Satumaa jossakin kaukana merten takana.
Meristä kaunein on vielä purjehtimatta,
lapsista kaunein on vielä kehdossaan.
Päivistä kauneimmat ovat vielä elämättä,
sanoista kaunein jonka haluan sinulle sanoa
on vielä sanomatta.
Nazim Hikmet
KAARNALAIVA
Olen tumman joen poika
elämän viimeiseen laituriin asti.
Olen paluun lapsi,
rannan varvusta ironnut
kaarnalaiva.
Elämän syliin virtaa joki,
imeytyy vihreään aallokkoon,
ja suistossa liitävät lokit,
alboihin puetut enkelit.
(KUIN SURUSAATTO, SS. 47, 48)
Tuuli hiljaa henkäilee, aalto vapaa välkkyilee…
alkoi soida päässäni, kun viime tiistaina katselin kuvan merimaisemaa Uunisaaren kalliolta.
Kuulin eilen uutisista, että Mikon siteeraama, Unto Monosen sanoittama ja Reijo Taipaleen esittämän Satumaan teksti on valittu Yle Radio Suomen äänestyksessä kaikkien aikojen parhaaksi iskelmätekstiksi.
Myrskyluodon Maija:
Meri jäljet lyö luotoon. Vaot kallion, ne aalto tehnyt on.
Myös myrskysää tarttuu Maijan muotoon ja leudot tuulet Jannen
silmiin jää. Meren ankara työ, heihin merkkinsä lyö,
heihin merkkinsä lyö.
Oppii luodolla kielen. Puhe turhaa on ja lause tarpeeton.
Voi aavistaa vaimo toisen mielen. Hän tuntee tuulen joka
miehen matkaan saa. Hän katsoo lähtijää. Vielä tyyni on sää.
Vielä tyyni on sää.
Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa
missä onnen kaukorantaan laine lipalattaa
missä kukat kaunehimmat luo aina loistettaan
siellä huolet huomisen saa jäädä unholaan.
Oi jospa kerran sinne satumaahan käydä vois…………
Meillä jokaisella on oma Satumaa jossakin kaukana merten takana.
Meristä kaunein on vielä purjehtimatta,
lapsista kaunein on vielä kehdossaan.
Päivistä kauneimmat ovat vielä elämättä,
sanoista kaunein jonka haluan sinulle sanoa
on vielä sanomatta.
Nazim Hikmet
KAARNALAIVA
Olen tumman joen poika
elämän viimeiseen laituriin asti.
Olen paluun lapsi,
rannan varvusta ironnut
kaarnalaiva.
Virran tuskasta
aukenee tammi
kaarnalaivan satamaan.
ENKELIT
Elämän syliin virtaa joki,
imeytyy vihreään aallokkoon,
ja suistossa liitävät lokit,
alboihin puetut enkelit.
(KUIN SURUSAATTO, SS. 47, 48)
Tuuli hiljaa henkäilee, aalto vapaa välkkyilee…
alkoi soida päässäni, kun viime tiistaina katselin kuvan merimaisemaa Uunisaaren kalliolta.
Kuulin eilen uutisista, että Mikon siteeraama, Unto Monosen sanoittama ja Reijo Taipaleen esittämän Satumaan teksti on valittu Yle Radio Suomen äänestyksessä kaikkien aikojen parhaaksi iskelmätekstiksi.