41 comments for “Viikon puheenaiheet, vko 16

  1. Alkavatko tästä nyt uudet viikon puheenaiheet? Voivat alkaa. En tiedä, onko seuraavasta aihetta kommentikirjoitusten aiheeksi. Mutta pagisen kuitenkin.

    Tulin juuri junalta. Olin eilen Lappeenrannan kirkossa. Sinne saapui kolmisenkymmnentä entistä työntekijää. Olimme koolla seurakunnan 100-vuotisen olemassaolon merkeissä.

    Tilaisuus alkoi seurakunnan kamarikouron konsertilla. Kuoro on taivaallinen, vaikka laulaakin maan päällä. Naisten äänet nousevat korkealle ja miehet pitävät maan päällä. Harvoin olen kuullut niin tasokasta kuorolaulua. Kuoroa johtaa kanttori Seija Tapanainen, entinen Lemin kanttori.

    Konserttia seuranneen kahvitilaisuuden alussa esitin kuorolle, että se äänittäisi virsiä, joita olimme juuri kuulleet muutamia näytteeksi. Sanoin, että siinä olisi samalla jo markkinarakokin, sillä luulisin monen radiossa aamu- ja iltahartauksia pitävän valitsevan juuri tuollaisia virsiä meille kuulijoille.

    Koska kanttori on hyvä tuttavani, painostin häntä sanomalla, ettei minua saa nyt vastustaa. Mitä nyt seuraa? Jos hän on tässä suhteessa yhtä tomera kuin kuoronsa edessä, saatan jäädä lehdellä soittelemaan.

    Sitten esitin toivomuksen. Jos elän vuoden päästä 4.6.2014, tulkaa Värtsilän kirkkoon laulamaan. Silloin tulee kuluneeksi 50 vuotta pappisvihkimyksestäni. Haluaisin juhlia sitä heidän musiikillaan, ja samalla pääsivät muutkin täällä asuvat nauttimaan todella tasokkaasta kuorolaulusta.

    Vieressäni istui silloin eläkkeellä oleva rovasti, joka laulaa mainitussa kuorossa. Hän on ollut lähetystyössä ja vieraillut myös Värtsilän kirkossa. Kuultuani toivomukseni hän heti kaivoi taskustaan allakan, kirjoitti sinne jotain ja huikkasi puheeni väliin: ”On merkitty jo muistiin!”.

    Niin että sillä lailla kysymättä lupaa Mikko Lappalaiselta ja Eini Perälältä. Mutta eiköhän Hannu Kivivuori hoitane tyylikkäästi asiaa hierarkian portailla eteen päin?!

    Jos en sitten ole kuulemassa Värtsilän kirkossa Lappeenrannan enkelikuoroa, toivon, että saisin iloita taivaallisen kuoron edessä.

    Kotimatkalla poimin Ellinooran hoitotädiltä kyytiin, kun hän – siis Ellinoora – oli aikansa yninällään ja molemmilla etutassuillaan toivottanut minua tervetulleeksi kotiin.

    Kaustajärviset, älkää menkö jäälle! Se on ihan veden vallassa. Valkoinen on värjäytynyt rusehtavaksi. Se ei ole maatalouden saastetta, niinkuin asfalttiviherpiipertäjät saattavat selittää! Liekö valunut idän koneiden savuja alas?

    Ierikka

  2. Lapselle nimi

    Lueskelin viestiketjua,jonka vastasyntyneen lapsensa
    menettänyt äiti on käynnistänyt saadakseen tukea ja
    uutta käytäntöä lapsen nimikäytäntöön.

    Hän toivoo, että lapsi saisi jo virallisen nimensä
    viimeistään syntyessään, joka ennen sitä tulisi merkitä
    papereihin. Näin vältyttäisiin hänen kohtaloltaan, jolloin
    kuolleena syntynyt lapsi on nimetön. Lapsella olisi nimi,
    jonka voisi hautakiveen laittaa. Onneksi meillä vastasyntyneiden
    kuolemat ovat harvinaisia.

    Monet adressin allekirjoittajat sekoittavat nimenannon ja
    hätäkasteen toisiinsa, jotka ovat käsittääkseni eri asioita.
    Nykytekniikalla lapsi olisi kyllä helppo omalla nimelään
    väestörekisteriin laittaa heti synnyttyään. Kastejuhla sitten
    erikseen.

    Minä pidän tätä ajatusta hyvänä. Miksi nimi täytyy salata
    kuukausikaupalla?

  3. Mikä estää laittamasta nimeä hautamuistomerkkiin vaikka lapsi olisi kuolleena syntynyt. Jos väestörekisterikirjanpidossa ei nimeä ole niin haitanneeko tuo mitään. Kuolleena syntynyt ei peri eikä jätä perintöä kenellekään. Sen sijaan ne muistot jotka häneen liittyvät säilyvät vanhemmilla koskemattomina.

  4. Lapsen odottamattoman kuoleman takia on yli 300 adressin
    allekirjoittajaa kannattanut lapselle nimen laittamista
    heti syntymän jälkeen tai jopa aikaisemmin.

    Pieni lapsi on aina yksilö- oli hän minkä ikäinen tahansa.
    Siksi olisi kohtuullista antaa pienelle, erityiselle
    ja ainutlaatuiselle ihmiselle nimi, jolla häntä kutsutaan.

    Adressin luojalla on ollut jo aivan erityinen suhde
    pieneen ihmiseen ensihetkistä alkaen, mutta virallista
    nimeä ei ole kenenkään papereissa. On vain poikavauva.
    Tästä on kysymys, niissä kommenteissa, joita jäin tykönäni
    mietiskelemään.

    Hautakiveen voi tietenkin laittaa nimen. Minusta tässä oli
    ajatusta, vaikka asia ei olekaan itselle omakohtainen.

  5. Samanlaista ruskeata sotkua kuin Kaustajärvellä on myös Pirtajärven jäällä. Ja sitten siellä oli ensimmäinen LOKKI!

  6. Kenellä on omia lapsia niin aina on erityissuhde omaan lapseen. Ei tätä asiaa voida omia yksinoikeudeksi, että vain minulla on erityinen suhde lapseeni. Meidän ensimmäisen lapsen työnimi oli Pikkutikka ja kun tuli poika niin seuraavan työnimi oli Tiina. Kun tuli poika niin nimeksi laitoimme Timo kun sitä Tiina ei saatu. Kyllä minulla on aivan varmasti yhtä erityinen suhde lapsiini kuin adressin alkuun laittaneellakin.
    Itseasiassa tuo adressi on vain yksi surutyön muoto ja hyvin ymmärrettävä asia ja hyvin inhimillistä. Itkekää itkevien kanssa ja surkaa surevien kanssa sekä lohduttakaa onnettomia.
    Virkamiehet toimivat voimassaolevien lakien mukaisesti ja meillä merkitään nimeltä väestörekisteriin elävänä syntyneet lapset.
    Tästä adressi ajatuksesta on lyhyt askel siihen saako nimetä abortoidun sikiön ja pitää hänelle hautajaiset.

  7. En tiedä, millainen suhde vanhemmilla voi olla abortoituun sikiöön mutta mielestäni mikään ei sinänsä estä nimeämästä ja hautaamasta tällaista laillistetun lapsenmurhan uhria. Kyseessä on kuitenkin Jumalan luoma ihminen, jonka kehittyminen vain valitettavasti julmalla tavalla jostakin syystä katkaistaan.

    Munasolu on hedelmöittymisestään lähtien LAPSI, jolla on kaikki lapsen oikeudet. Ehkä abortille voi löytyä joku hyväksyttäväkin (?) peruste, mutta on hirvittävää ajatella että Suomessakin pelkästään laillisten aborttien määrä on jo kauan sitten ylittänyt sodissa kaatuneiden luvun. Jos kuudes käsky olisi pidetty ja pidettäisiin kunniassa, tilanne olisi aivan toinen!
    Aiheeseen liittyvänä kirjallisuutena voin suositella Tapani Sopanen:Silvottujen sinfonia.

  8. Jatketaampa tätä koirakeskustelua tämän viikon puheenaiheet, vko 16 otsikon alla, kun asia näyttää ja kuuluu olevan monen ihmisen keskusteluissa , niin tuolla vkon puheenaiheissa kuin naamatusten ihmisiä kohdatessani kylällä.

    Ihmetellään, miksi kukaan ei tee mitään ja miten tälläinen on mahdollista?! Pitääkö jonkun oikeasti vammautua pahasti tai jopa kuolla…

    Teoreettinen kysymykseni: jos lähden Patsolan kautta Selkäkylää kohti (Urkan kautta) kävellen iltalenkille, (mukanani asian mukaiset tallennusvälineet (kuva/video) joita kannan aina mukanani) sekä itsepuolustukseksi varmuuden vuoksi mukaan ottamani teräase, ns. poropuukko, (aseenkantolupaa tai asetta minulla ei ole, eikä tule) Mutta, jos joudun vihaisen koiran hyökkäyksen kohteeksi ja minua purraan, onko minulla oikeus lyödä koiraa puolustautumistarkoituksessa em. astalolla? Mukanani olisi vielä lenkkikaverina todistaja, ja kuvaamani videomateriaali! Jos kimpuuni hyökkäisi susi tai ahma, tai karhu ja sen onnistuisin hengiltä saamaan olisin sankari ja selviytyjä! Entäpä tässä tapauksessa?

    Vai katsotaanko se hätävarjelun liioitteluksi ja istunko pian syytettyjen penkillä raastuvassa itse. Tietääkö joku käytännöstä ja lain pykälistä?

    Nyt tämä ”kissa” pitää nostaa oikeasti pöydälle!!! Osallistukaa keskusteluun! Yhdessä voimme vaikuttaa yhteisömme asioihin! Yhtään vastaavaa tapausta ei pidä enää sallia. Yksi kerta pitäisi riittää, siinäkin yksi liikaa!!

    Lainaus: ”- Akuuteissa tilanteissa poliisi voi myös tehdä päätöksen agressiivisesti käyttäytyvän eläimen lopettamisesta, tutkinnanjohtaja sanoo.” Koko IS:n juttu (Iltasanomat) http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012070515806649_uu.shtml

    tässä vielä lisää aiheesta: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011121614955465_uu.shtml

    Eli tehkää rikosilmoitus jo tapahtuneista päällehyökkäyksistä, vain siten asia etenee Suomen lain mukaan!

  9. Näen jo mielessäni seuraavanlaisen kauhuskennaarion:

    Pahaa aavistamaton turistiperhe pysähtyy nous’kesänä Patsolan
    näköalapaikalle ihailemaan maisemia. Pikku muksut
    pöllähtävät innoissaan ulos autosta mutta jostain
    puskasta hyökkääkin vihainen koira heidän kimppuunsa.
    Missä on lähin lääkäri, kysynpä vaan….

  10. En tunne asiaa. Mutta on periaatteessa aivan selvää, ettei vihaista koiraa saa pitää sellaisella alueella, jolla vapaat kansalaiset joka miehen/naisen oikeudella liikkuvat.

    Ratkaisu 1: Koiran omistajat poistavat ongelman harkitsemallaan tavalla.

    Ratkaisu 2: Ellei tilanne korjaannu, asia on saatettava poliisin tutkittavaksi.

    Kaikissa yhteisöissä – kodeissa, kylissä, kunnissa, maakunnissa, valtioissa, EU:ssa – Yhdysvalloissakin !!! – Afrikassa, Aasiassa, avaruudessa, aurinkokunnassa… – ihmisen turvallisuus on ihmisarvoista arvokkainta.

    Välinpitämättömyys, ”ei kuulu minulle”, ujous, arkuus, saamattomuus… ovat osaltaan turvallisuuden puutteen aiheuttajia.

    Ierikka

  11. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun TV 1:stä klo 17.08 oli jätetty pois ”Sydämen asialla”. Mitä helkuttia varten se pommien jysäyttäjä teki sellaista! Ja pitikö televiossa niin kauan ja perusteellisesti jauhaa tuota sydämetöntä tapahtumaa!

    No, pitipä tietenkin! Tapahtuihan se maassa, joka on jo kauan tuottanut televisioihin, videoille, kännyköihin, läppäreihin, joka paikkaan väkivaltaohjelmia.

    Netistä löytyvät ohjeet. Paukkujulkisuudelle on tarjolla valtava viihteellinen neuvonta.

    Voisiko kokeilla vaikenemisen kulttuuria? Yleistä häpeän tunnetta? Ei märehtimistä, mikä kuuluu lehmille.

    Sydämen asiallakin on väkivaltaa. Mutta siinä ihan vanhanaikaisella tavalla paha saa palkkansa.

    Helsinkiläisen opettajan potkuihin johtanut tapaus on keskusteluttanut aiheellisesti oppilaan ja opettajan yhdessä työskentelyn (!) edellytyksiä. Eräässä debatissa Sirkka Jääskeläinen viittasi lasten keskuudessa vaikuttavaan väkivaltaviihteeseen. Olen jo vuosia ihmetellyt, miten vähän kasvatusalan asiantuntijat ovat ottaneet tämän seikan esille.

    Väkivaltaviihteessä pyörivät suuret rahat – dollarit ja valuuttavaihdetut eurot – ovatko ne niin pyhiä, ettei niihin sovelleta ohjailevaa verotusta, samalla tavalla kuin makeisiin ja mallasjuomiin tai Kiteen kirkkaaseen?

    Ehdotan, että väkivaltaviihteen tuottamaan liikevoittoon määrätään niin suuri vero, ettei sellainen bisnes kerta kaikkiaan kannata. Jos näin menetellään, ei loukata pyhää sananvapautta, vaan pannaan todelliset riistäjät kantamaan vastuuta aiheuttamistaan vahingoista. Verotuloillahan niitä vaurioita korjataan.

    Ja kasvatustieteiden tohtorit tutustumismatkalle sosiaalitoimistoihin, poliisilaitoksiin, vankiloihin, terveyskeskuksiin, kela-konttoreihin ja koteihin, joissa lapsilla on rajoittamaton ja valvomaton oikeus tuijottaa läppäreitään.

    Ei se riitä, että syytetään vain islamisteja. Siinä menee Muhammed ,”lapsi pesuveden mukana”. Ja meillä kristityillä kastevesi pyykinpesussa.

    Käsi sydämelle! Sydämen asialle!

    Ierikka, luultavasti vähän fariseus

  12. Koirat ovat purreet jo kahta ihmistä niin, että ovat tarvinneet lääkärin apua. Jos ne olisivat villipetoja, olisivat jo varmasti päässeet hengestään. Molemmat tapaukset ovat poliisin tiedossa. Mutta niinkuin viime viikolla totesin, poliisi ei tee mitään ilman käräjäoikeuden päätöstä.

  13. Niin.. ja valittaa saa käräjäoikeuden päätöksestä.. Siihenkin vielä pitkä matka.. jutut ei vielä edes käräjäoikeudessa.. huh huh

    ja terrori jatkuu.. katsotaampa miten Värtsin toimittajan iltakävelylenkki sujuu…tässä joku päivä…

  14. Täällä Itä-Suomessa on totuttu ajatukseen, että poliisi ei halua tarttua pikkuasioihin tai ei ehdi aikanaan paikalle, joten turha ilmoittaa ”pikkuasiaoista”. Ajatus on kuitenkin väärä. Kun asiat ilmoitetaan poliisille virallisesti niin ne kirjataan. SE on hyvä alku. Jos ei ilmoiteta, niin tilastollisesti ”mitään ei ole tapahtunutkaan”. Niinkuin noista ylläolevien linkkien uutisista noi lukea niin paljon on kirjattava tapahtumia ennenkuin alkaa tapahtumaan yhtään mitään. Ja vaikka joudutaan puimaan juttua oikeudessakin, niin ei koiran tappolupa ole sittenkään itsestään selvyys.
    Tuo Eiran idea dokumentoinnista on hyvä. Tuota voisi vielä hiukan kehittää. Pipossa voisi tallettava kamera. Yhdellä kaverillani on sellainen autossa aina päällä. Siinä on viimeinen 15 minuuttia jemmassa.
    Toivottavasti rauha palaa kylälle ilman oikeusjuttuja eikä kukaan loukkaannu

  15. Koirat on koiria niin kuin muutkin elukat, kuten sudet ym. Koirien toimintojen vastuu on vain ja ainoastaan omistajilla. Koirien toiminnoista ja osamisesta voi päätellä myös omistajien vastuun tahdon ja ystävällisyyden ympäristölleen, kuten heidän ammattitaitonsa eläinten kasvattajina.
    Toivon ettei tilanne kärjisty kuten susi asiassa omankädenoikeudeksi luontokappaleita kohtaan.

  16. Eihän tämä ole enää totta!! Jos koira on purrut jo kahta ihmistä ja mitään ei tapahdu muuta kuin hyssyttelyä niin täytyy kysyä missä vika? Kuka oikeasti uskaltaa kävelyä vielä harrastaa kyseisellä alueella? Miten joku hminen voi olla niin vastuuntunnoton että vielä pitää tuollaista koiraa.. lapsiperheellinen? Eihän se vihainen ole joku käytös häiriö kenties.. huh. Ja onko koira vahingossa pääsyt irti vai juoksenteleeko se irti siellä aina? (omistaja vieressä lässyttämässa tää on ihan kiltti) Käytöshäiriö taitaa löytyä sekä omistajalta että koiralta!!!

  17. Vihaisten koirien pitäessä ihmisiä pelon vallassa, on
    virkavallan velvollisuus puuttua asiaan, jos koirien
    omistaja ei huolehdi koiristaan.

    Yli 5 kuukautta vanhempien koirien on oltava tähän
    vuoden aikaan kytkettynä, mikäli eivät ole palvelukoiria.
    Irrallaan juoksevat voi ottaa kiinni ja toimittaa
    koiratarhalle, mutta kuka tavallinen kulkija uskaltaa
    mennä ottaaman vihaiset koirat kiinni?

    Rajavartioillakin on poliisioikeuksia, ilmoittakaa
    ihmeessä näille tahoille, ennekuin jotain todella vakavaa tapahtuu.

  18. Soitin Poliisille kysyäkseni neuvoa. Itseään saa puolustaa. Loppukädessä oikeus ratkaisee onko itsepuolustautumisessa käytetty asianmukaisia/tilanteenmukaisia voimakeinoja.

    Siihen ei ottanut kantaa miten paljon koiran pitää purra ihmistä, jotta koira syyllistyisi liiallisen voiman ja väkivallan käyttöön…

  19. Täällä perukassa, jossa itse asun, oli takavuosina saman tyyppinen tapaus, ”hevosen kokoinen” roikale terrorisoi tiellä liikkujia ja talvella myös hiihtäjiä yleisellä valaistulla ladulla. Omistajan mielestä koira vain vartioi kotipihaa! Vaan jotenkin se koira sitten hävisi.. ihan vaan vaivihkaa.. ”varmaan poromiehet”

  20. Kuljin kerran yleisellä ulkoilupolulla koira kytkettynä lyhyeen hihnaan. Vastaan tuli toinen ulkoilija samoin koira kytkettynä. Toistemme sivuuttaminen näytti sujuvan hyvin, mutta yht äkkiä koirat syöksyivät toistensa kimppuun ja sotkeutuivat hiihnoista yhteen. En olisi millään uskaltanut mennä irrottamaan edes omaa kilttiä koiraani. Se oli hetkessä muttunut niin hirveäksi pedoksi. Onneksi vastaantulija oli rohkeampi ja sai pedot irti. Eläimet ovat arvamattomia.

  21. ”Loppukädessä oikeus ratkaisee onko itsepuolustautumisessa käytetty asianmukaisia/tilanteenmukaisia voimakeinoja.”
    – Loppukädessä??? Mitä tarkoittaa loppu?

    Mitä ovat asianmukaiset/tilanteenmukaiset voimakeinot? Saako lenkille ottaa mukaan aseen? Minkälaisen? Pitääkö ottaa? Riittävätkö kävelysauvat? Entä makupalat? Tai koirankouluttajan suojaimet?

    Vai tulisiko poliisi vihaisen koiran reviirin laidalle vartioon?

    Vai voisiko koiran omistaja panna lemmikkinsä liekaan? Ellei osaa viedä sitä eläinlääkärille?

    Todellista uusavuttomuutta!

    Minulla oli pappilassa kissa, joka hyppi silmille ja sihisi. Vein sille varovaisesti maitokupin eteen ja latasin pienoiskiväärin. En kysynyt lupaa etukäteen keneltäkään enkä ilmoittanut hautaustoimistoon jälkikäteen. Tämä oli darwinistinen toimenpide.

    Ierikka

  22. Koiran saa toimintakyvyttömäksi tarttumalla takajaloista
    kiinni ja nostamalla se ilmaan, mutta tämäkin konsti
    on hankala toteuttaa, koska koira hyökkää etupää edellä.

    Eilen illalla oli telkkarissa susikeskustelu. Nyt tekin
    tarvitsisitte siihen suden, jolle maistuisi ärhäkkä
    koirapaisti.

  23. ”Loppukädessä” tarkoittaa sitä, että käräjäoikeus päättää lopulta kaikesta..

    Tälläisten koirien omistajat ovat kuulemma hanakasti haastamassa oikeuteen ja korvauksia vaatimassa, mikäli heidän ”kilttiä” koiraa vahingoitetaan tai se jopa kuolee kahakassa.

    Molemmat voivat tehdä rikosilmoituksen toisistaan, koiranomistaja ja hyökkäyksen uhri.

    Oikeus katsoo sitten olivatko tapauksen seikat sellaiset, jotta käytettyjä voimakeinoja voidaan katsoa käytetyksi lain silmissä hyväksyttävästi.

    Esim. koiran kuolemantuottamus voi tapahtua tahattomasti tai tahallisesti, esim. liiallisen voimankäytön johdosta, ja jos ihminen on oikeuden päätöksen mukaan käyttänyt liiallisia voimakeinoja, joutuu hyökkäyksen uhri maksamaan oikeudenkäyntikulut ja korvauksia, mm. eläinlääkäri kulut ja koiran hinnan.

  24. Kylläpä näyttää hankalalta tilanne. Miten tähän kuvioon
    sopii se, että koiranomistaja on vastuussa koiransa
    tekemisistä? Eikö virkavalta voi edes käydä huomauttamassa,
    että pitäisivät koiransa kiinni?

    Koira on sellainen eläin, että jos se ylittää kynnyksen,
    jolloin se puree ihmistä, sen jälkeen se puree toisen ja
    kolmannen kerran…

    Meillä oli kymmenien vuosien ajan koiria nuorempana ollessani.
    Pidän koirista, mutta en vihaisista koirista.

  25. Mielenkiintoisia pohdintoja. Saattaapa todellakin olla pohdittavaa oikeudellakin siinä loppupelissä, jota tovottavasti ei tarvita. Onhan tämä ihan tolkutonta, että jalankulkijan pitäisi astaloin ja asein varautua puolustautumaan päälle käyvää koiraa vastaan ja hakea turvaa käräjätuvasta. Tämä pitäisi kyllä koiran omistajankin tajuta. Siihen loppupeliin ei enää tarvittaisi lisää raateluja.

  26. Koira on ollut minulle paras metsästyskaveri. Koirani kanssa nuorena kuljin kaikki Kaustajärven kairat ei koirani ihmisiä häirinnyt. Koirani, sekarotuinen pystykorva, haukkui ja minä ryömien lähestyin ruuan jatketta kohden. Kiväärillä tarkkasilmäisenä avotähtäimellä saalista sain särvimiksi suureen perheeseen pöytään laitettavaksi. Taidolla ja teoilla arvostus saatiin omalta äidiltä.
    Tällä viikolla kävin pilkillä Kaustajärvellä. Yksi ahven onkeen otti, muuten oli hiljaista.
    Mutta, mikä parasta oli, kun erämökin pieni takka lämmön minulle antoi, unet suloiset kairan kulkijalle.
    Muistan myös pienenä umpihangen hiihtäjänä Saarivaaran kioskin pitäjän kivan lausahduksen Syvälammelta, minne minä hiihdin umpihangessa metsiä myöden kalasaaliin toivossa. Kysyin Ilmarilta, miten on kala syönyt. Ilmari vastasi: Eilen nykäsi kerran, tänään ollut vähän hiljaisempaa.

  27. mm. Koti-karjala lehdessä on ns. MUSTALISTA palsta jossa poliisi tiedottaa..

    Jos ikkuna jos jossain rikkoontuu.. tiedotetaan kyllä lehdessä oikein.. em. tapaukset eivät päädy ko. listoille.

    Voisivatkohan rajamiehet tehdä partioita JALKAISIN, ko tiellä/ alueella.. Viranomaisia ovat ja yleistä turvallisuutta mm. rajojen valvonnan ohella hoitavat myöskin!! heillä pelit ja pensselit mukana!

  28. Äidiltäni meinasi mennä henki koiran hyökkäyksessä.
    Miksi tälläiseen asiaan ei puututa ripeämmin?
    Pahin haava vaati seitsemän tikkiä.
    Koiran omistajilla ei näytä olevan mitään vastuuta. Olivat kutsuneet vain koiran pois tapahtumapaikalta. Onneksi äitini viellä pääsi kotiini soittamaan ambulanssin ja sai näin tarvitsemansa hoidon.
    Satuin itse olemaan loma reissulla tapahtuma aikaan.
    Juha Karvinen Värtsilä

  29. Rajalla toimitaan toisin. Olin palaamassa tankilta, kun Venäjän tullissa huumekoira (!) näykkäsi kädestä. Näytin tullimiehille/naisille verta vuotavaa kättä. He vain vilkaisivat ja sanoivat: ”Niet, niet!”

    Kun saavuin Suomen tulliin, sain ensiavun. Panivat muistiin nimeni ja puhelinnumeroni. Jonkin ajan kuluttua rajavartiostosta soitettiin. Kerroin tapahtuneen yksityiskohtaisesti. Sanoivat raportoivansa rajan taakse.

    Olin sitä ennen jo käynyt Tohmajärven (!!!) terveyskeskuksessa, missä varmuuden vuoksi sain jäykkäkouristusrokotuksen.

    En ole sille venäläiselle tullinaiselle sanonut: ”Spasibo, krashavitza!”

    Ierikka

  30. Totta, koira asia pitäisi saada hoideltua ja nopeasti. Uskalla vanhoille ja turvallisille lenkkipoluille enää mennä noiden PETOJEN takia. Edes hevosella voi lähteä ajamaan, ettei koirat kävisi hevosen kimppuun. Nuorena (entisenä/nykyisenä) asukkaana ole tarvinnut ikinä pelätä mennä minnekkään värtsilässä, mutta nyt pelottaa.
    Meneekö tämä asia siihen että meidän kaikkien muiden täytyy liikkua ihan varpaisillaan ja pitää kättäpidenpää mukana, että olemme ”turvassa”??

  31. Kaupugissa puhuttaa koiranpaskat keväisin. Pakojen tekijät on vaikea kuriin panna kun niitä on niin paljon ja liikuvat ympäri vuorokauden. Pureville koirille ennen keino löytyi. Täytyy keino löytyä myös tämänpäivän itsenäisessä Suomessa.

  32. Koiran omistajalla tai haltijalla on valvontavastuu lemmikistään, ja eläimen aiheuttama vahinko on tästä syystä lähtökohtaisesti hänen vastuullaan.

  33. Tohmajärvi pääsi nyt Uutisvuotoon vihaisesta koirasta ja
    pääuutislähetyksiin huonoista teistä, joita kuormittavat
    tulevaisuudessa myös viisumivapauden tuomat lisäturistit.

  34. Tuo uutisvuoto on vuotanut minun ohi. Mutta TV 1 uutiset klo 21.30 näin ja kuulin. Lehdestä luin, että Tohmajärven demarit ovat kiinnittäneet huomiota Via Karelian huonoon kuntoon välillä Onkamo – Niirala. Onkohan viesti sitä kautta mennyt Helsinkiin asti?

    Mutta epäilenpä, että Kuopioon johtavat tiet ovat tärkeämmpiä kuin Sortavalaan ja Petroskoihin ennen Niiralaa suuntautuvat kapeat ja kuoppaiset raiteet? Nähtäväksi jää!!! Toisaalta, ovatkohan tieherrat/rouvat ajatelleet suunnitelmissaan ihan viisaasti Niiralan yrittäjien toiveita?

    Kyllä asiat hoituvat viimeistään sitten, kun Tohmajärvi on liitetty vahvaan peruskuntaan, Joensuuhun! Mutta Niiralan yrittäjien toimipaikkojen ohi ne ruplat menevät ja euroiksi Joensuussa vaihtuvat. Luulen niin!

    Mitä tulee koiraan Uutisvuodossa, jos sellainen on Tohmajärven osalta ohjelmassa ollut, niin asia on varmaankin hoidettu tai hoidossa. Onhan aina Uutisvuodossa ainakin kaksi mainiota ”koiranleukaa”.

    Ierikka

  35. Uutisvuodon uusinnassa tänään kuulin kun
    mainitsivat keinosiementäjää Kontiolahdella
    purreen koiran, eli läheltähän tuo liippasi.
    Tosin Tervo taisi muistaa paikkakunnan väärin.

  36. Männäviikollla Värtsilän vihainen irti oleva koira oli paljon keskusteluissa. Lumet alkavat olla sulaneet pururadalta ja sinne olisi minunkin tarkoitus mennä lenkkeilemään. Hiukan jännittää, kuinkahan käy. Videokameran otan mukaan. En muuta ”kättä pitempää”

    Oikeuden ottamista omiin käsiin en kannata. Mielestäni se olisi kaikkein huonoin vaihtoehto.

  37. No, anteeksi vain, olisko huonoin vaihtoehto parempi kuin ei toimintaa ollenkaan!

  38. tässäpä tätä juttua lisää aiheeseen, josta kommentoin aiemmin!

    ps. ko. kiinteistö nyt hylättynä.. kukin taloansa hoitaa kuten tykkää..!

  39. Jos mahd. kerro Juha oikeuden päätöksestä lisää! Kiitos!

    On tässä sulattelemista!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *