Kuva-arvoitus.
Tässäpä kolme komeaa Kaustan poikaa!
Vas. vahvamies Janne, venemestari Olli ja muuten mukava mies Pahkavan Antti.
Kuva on otettu luultavasti Wärtsilässä, mutta mikä rakennus on taustalla?
t: Pentti Tikka
Värtsilän vanha v. 1928 palanut työväentalo. Kuvassa neljä hää- ja kuuliaisparia . Kuva Hilkka Partaselta.
Kansantalon rakennus v. 1935. Kuva Hilkka Partanen.
Värtsilän kansantalo valmistui 1936. Kuvassa vasemmalta Valentina Irtola o.s. Ustinoff, Tyyne Kosonen o.s. Valtonen, Marusja Partanen o.s. Bogdanoff ja Lilli Kosonen nyk. Aalto. Kuva Hilkka Partanen.
Värtsilän kansantalo 1936, sisäänkäynti. Kuva Hilkka Partanen
Kuvassa on Värtsilän työväentalo,tutut miehet on myös kuvassa.
Kiittäen tiedosta kaima!
Olenkohan väärässä, mutta minusta kuva on otettu Värtsilän torilla ja taustalla oleva rakennus olisi Värtsilän kansakoulu.
Kerron näistä Kaustajärven pojista kuulemaani juttua joka sijoittuu
-30 luvun alkupuolelle.Tähän kertomukseen tietysti tulee ”legandaa”
kertojan vaihtuessa tahtoo juttu paisua kuin pullataikina.
Kaustajärven työväen talolla on ollut iltamat ja sinne on ollut
tulossa vieraita Värtsilästä.Mutta jossakin on tapahtunut vuoto,
niinpä pojat on tienyt varautua vieraita vastaan ottamaan.
Kaustajärvellä oli vahvoja veljes-sarjoja ja muutenkin kylä on ollut
mies rikas ja yhtesöllinen,kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta.
Värtsilästä oli saapunut kuorma-auton lavallinen miehiä iltamapaikalle,ne oli käynyt rehvastelemaan ja niin sanotusti uimaan
liiveihin,mutta siinä oli käynyt niin että joutuivat rusetti vinossa
poistumaan paikalta.
Olen käynyt -30 luvulla Kaustajärven työväentalolla äitienpäivä juhlissa.
Setä Olli kertoi erään jutun Kaustajärven työväentalon iltamien jatkotilanteesta, mutta se oli sen kaltainen asia, ettei sitä voi tähän kirjoittaa. Miehen murhat olivat joskus muutaman sentin päässä.
Masalle taas kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Kuvassa ei todellakaan ole työväentalo, vaan yhteinen opinahjomme, Värtsilän kylän kansakouluhan se siinä.
Kaustan pojat ovat ilmeisesti lähteneet perjantain toripäiville ja nojailevat noin rennosti koulun ja torin väliseen raja-aitaan.
Hilkka.
Pahkavan Antti lienee Antti Niiranen? Minäkin olen hänet joskus vuosikymmeniä sitten ”livenä” tavannut. Hänen pojistaan Emil (Eemeli) oli naimisissa Kaarina-tätini kanssa. He molemmat olivat myös minun kummejani. Kun Pahkavan paikka jäi valloittajan maalle, Niirasten eloshan jatkui Ryösiönjoen takana Leinolassa Kymin alueen kainalossa. Muistelen, että Antti vietti viimeiset vuotensa Järvenpäässä. Nuorin Antin pojista, Tapani, näyttäisi olevan eniten isänsä näköinen.
Pakarisen Pertille ja muillekin asiasta kiinnotuneille tiedoksi.Värtsilän keskustassa (kylällä) oli kaksi Työväentaloa, ennen talvisotaa. Kuvassa 1 ensimäinen hää- ja kuuliaisväkineen joskus 20-luvun alkupuolella. Se paloi 1928 kesäjuhlien alkaessa. Uutta taloa alettiin puuhaamaan heti. Rakentaminen alkoi 26.8.1935, aikaisemmin tehdylle perustukselle. Urakkasumma oli 350000 mk. Lopputarkastus oli 27.2.1936 ja talo otettiin heti käyttöön. Se paloi Jatkosodan alkaessa kesällä 1941.
Kertokaa, tietäväiset ja muistavaiset, miten ja milloin Kaustajärven työväentalosta jäivät muistoksi vain rauniot ja se rappusten laastimuru, jonka suurella pieteetillä omistan.
Ja paljonko oli siitä matkaa Värtsilän keskustaan? Nykyisinhän tämä rakas Kaustajärvi on ikääkuin käännetty toisin päin. Ilmontsintien – siis Hoilolantien (!) – puoli oli ennen taka Kaustajärveä, nyt työväentalon rajan taakse jääneet rauniot ovat nykyisen kylän peräpään perässä.
Vanha maantie Saarivaarasta Värtsilään näkyy vain epäselvästi hävitäkseen rajan ylitettyään kokonaan.
Tälle puolelle rajan jääneessä tienpätkässä on eräs kaartuva mäki, jolla kulkijan pintaan nousee voimakkaita tunteita.
Siinä olisi museotien aihe, ei montakaan sataa metriä, mutta arvokasta tiekulttuuria. Ehkä jopa talkootöillä aikaan saatavissa. Lapiomiehiä, jopa koneapuakin, olisi tulossa – ja kahvinkeittäjiä piirakoineen – jos joku panisi asian alulle. Rajamiesten taukomajailijoita voitaisiin kahvin ja tykötarpeiden avulla houkutella avuksi.
Mitäpä jos juteltaisiin hautausmaan seuraavien siivoustalkoiden yhteydessä! Kyllä kai Tohmajärven seurakunta sellaiset ilman höykytystä järjestää. Viime talkoiden toivomuskin on toteutunut. Parkkialuetta on raivattu suuremmaksi. Siloitusta vähän enää kaipaa. Kaikilla kun ei ole – niinkuin venäläisillä nykyisin – maastoautoja allaan.
Ierikka
Ne pientenpeltojen tekijät. Korpeen pellot tekivät. Puut kaatuivat pokasaha säesti usko oli paremmasta. Kannot ja kivet nousivat vipuamalla. Hevosen kuljettamana pellon pientareelle odottamaan uusiokäyttöä. Tämä on jo historiaa.
Kotona kesäisin lapsena rantasaunalle mentiin kylpemään. Kantokasasta selkään ”kanttura” eli puun kanto juurineen otettiin. Joskus kipukusiaisia kanto sisälsi, antoi se lisää vauhtia kantajalle.
Rantaan tullessamme pantiin kannot palamaan nuotiopaikalle.
Saunomisen tauolla nuotion loimottavaliekki loi tunnelmaa kylpijöille. Oltiin hiljaa vaikka oltiin yhdessä, jokainen omien ajatusten lumoissa.
Minä kun pienenä tarinoita kuuntelin ja olin tarinoista kiinnostunut. Kuvan Janne oli kuollut ennen minun syntymääni. Hän oli sanonut tarinan kertomana. Hautani pitää mäntykehikkoon tehdä. Aamuisin auringon noustessa hän menee viereiselle lammelle ongella ahvenia narraamaan.
Isäni hoisi Kaustajärven hautausmaata kun olin pieni. Olin mukana isäni kanssa ”apulaisena”. Kaatuneet puut raivattiin, rakennuksista ja aita hautausmaan ympärillä pidettiin kunnossa.
Eräänä keväänä Jannenhauta oli vajonnut. Mietin silloin oliko Jannesta kerrottu kylän tarina totta.
Kaustajärven työväentalo on ollut jokseenkin kylän keskustassa. Vierellä kauppa ja vissinkin posti. Koulun paikka on katsottu periaatteella keskelle kylää ihan keskelle sitä ei saatu. Tonttikauppoihin kunta pääsi Kolehmaisen kanssa, joka oli minun syntymäkotitilan aikaisempia omistajia.
En ollut Janne Valkosen hautajaisissa niin pieni poika silloin olin. Kerrotaan arkun päälle lasketun taloa muistuttavan suojan, jonka oli tehnyt Antti Hämäläinen. Kun arkun suojus lahosi ja luhistui niin siitä se painuminen on johtunut.
Sitä minä olen ihmetellyt miksi ei ollut tietä koululle työväentalolta
päin? Oli vain kivinen polku jota pitkin hevosella paskakärryjen
kanssa pääsi kulkemaan.Meidänkin koulureitti kulki Hovinlahden rantaa
pitkin ja noustiin vähän ennen Osuuskauppaa maantielle.
Meidän puolella järveä oli talkoilla tehdyt tiet joka torpan pihaan
Korpiselän tieltä.
Meidänkin pihaan -44 ajoi armeijan kuorma-auto Värtsilän lentokentältä,
autosta nousi 2 upseeria ja kuljettaja. Lavalta putos 200 litran
bensiini tynnyri,liittyiköhän tähän mustanpörsin kauppaa.
Tämän voi kertoa kun aikaa kulunut jo 60 vuotta,eikä olla Venäjällä
täällähän ei kaiveta syyllisiä haudasta tuomiolle.
Laitoin 60 vuotta mutta siitähän on pian 70 vutta ,että sellasta se on,
kun vanhaks tulee.
Kaustan pojista ja Työväentalon iltamista pitää kertoa yksi juttu, en tiedä onko jo joskus ollut esillä. Tansseihin oli tullut Värtsilän kylältä eräs kilpakosija polkupyörällä. Kylän vahvat pojat olivat taivuttaneet koivunrungon maanpinnan lähelle ja pujottaneet miestenpyörän koivun läpi ja laskeneet sitten puunrungon suoraksi.Meni vissiin kävelyhommaksi tai kirveen etsimiseksi – tarina ei sitä kerro.
Keskimmäinen kuvassa on Olli, joka teki oman elämäntyönsä maailmalle lähdettyään maailmanmerillä laivoissa. Hänet minä sain vain kerran nähdä Kaustajärven koululle johtavan tien sillalla. Minä olin narraamassa ongellani säkiä, ahvenia ja salakoita. Olli mopolla likkui ja tarinoi ikäistensä kyläläisten kanssa. Hän oli viimeisenkerran veljeään tapaamassa. Kuvan pojilla Ollilla ja Jannella oli kohtalona syöpä. Olli ei Kaustajärvelle enää palannut, hän lepää Helsingin Hietaniemessä uurna lehdossa.
Hilkka Partanen on tämän jutun kommentissaan viitannut kuvaan, jota ei ollut esillä. Kun kommenteissa on mainintoja myös työväentaloista on Hilkan lähettämiä kuvia teksteineen nyt lisätty juttuun.
Kyllä Hilkalle on arvokas kuva-arkisto!!! Ja hyvä muisti tallella!!! Työväen ja kansantalojen kuvat osoittavat, miten vahva oli työväenliike Värtsilässä. Mitenkä muutenkaan, kun oli niin suuri tehdas ja paljon porukkaa sen hommissa ja monta leipäsuussa kodeissa!
Minua kuitenkin ilahdutti erityisesti se kuva, jossa vasemalla (!) on Valentiina Irtola, Ustinoffin papan, kalakaverini, tytär.
Suurkiitos! Kummasti nuo vanhat muistot niin mieltä lämmittävät!
Ierikka, värtsiläfani
Kyllä kaustan pojissa on isäni Antti Niiranen, viimeiset vuotensa hän eli Järvenpäässä, kuoli 1972 ja on haudattu Järvenpäähän. Minä olen lapsikatraan toiseksi nuorin ja elelen Iisalmessa
Terve kaikille,
Kuulkaas, kyllä on näin neljännen polven edustajana hauskaa kuulla isovaarin toilailuista riiulla 😂😂
Pahkavan Antin (Niiranen) lapsen lapsen lapsi tässä Hesasta.
Olisko täällä immeisiä, jotka osaisi kertoa tai muistaisi jotain mun Vaarista, joka on syntynyt Panhkavassa 1931, nimi on Martti Niiranen ja siis Antin poika.. olisi huikeaa jos löytyisi tuntijaa…
Ps. Tänään ekaa kertaa Kaustajärvellä ja siltajuhlilla!