Mona Lisa
Jos sää ole itsenäine, sää ole pelottava.
Jos sää ole ystävälline ja ymmärtäväine, sää ole liia kilt.
Ku sää sano, mitä sää ajattele, sää ole rääväsuu.
Jos sää ole hiljaa, on suns jotta kummallist.
Jos sää anna, sää ole helppo nakki.
Jos sää pihtaat, haeta joltain muult.
Yritä täsä sit olla!
– Karoliina Koskinen –
HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ kaikille naisille!!!!!
Hyvää naistenpäivää naisille myös minun taholtani! Karjalainen julkaisi tänään kaksi juttua, jotka sopivat juuri tänä päivänä luettaviksi. Sivulla 6 kerrotaan tänään tarkastettavasta väitöskirjasta ”Hoivan rajat – venäläiset maahanmuuttajanaiset ja ylirajainen perhehoiva”. Tutkimuksen on laatinut yhteiskunta-tieteiden maisteri Pirjo Pöllänen. Suomalaiset miehet saavat siinä varsin hyvän arvosanat.
Suomessa vuosittain solmituista noin 4000 kaksikulttuurisesta avioliitoista on kolmannes suomalais-venäläisiä.
Sivulla 15 on suurikokoinen kuva, jossa miepuolinen ”mörkö” tallustelee pellolla perässään noin kymmenen metrin päässä valkoiseen vaatteeseen, nilkkoihin asti, verhottu nainen, pää kumarassa. Otsake: ”Lapsiavioliitto pilaa elämän”. En tuhlannut aikaani tekstin lukemiseen. Tulin niin agressiiviseksi kuvan miestä kohtaan, ettei sääli naisen kohtaloa kohtaan antanut – toistaiseksi – motivaatiota juttuun tarkemmin tutustumista varten. Ehkä muutaman tunnin kuluttua?
Toisaalta mikä minä olen tässä hurskastelemaan, kun unohtuivat eilen täksi aamuksi tarpeelliset kukat kauppaan!!!
Ierikka
Voi jukra! Ulla tuosta pöydän takaa kertoi juuri, että eilen oli TV:ssa kerrottu, että Moskovassa ovat kukat kaupoista loppuneet kesken kysynnän. On siellä miehillä ruplia ja rakkautta!
Piäisikö päivittää vanha sananparsi: ”Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia!”
Ierikka, karjalainen priha.
Taas yksi turha päivä, jolla kukka-ym.kauppiaat yrittävät lihottaa taseitaan. Jokainen päivä olkoon niin naisten kuin miesten päivä! Huomiota voi ja pitää osoittaa, kun siihen on aihetta.
Hyvää naisten päivää teille kaikille naisille ja miehillekin.
Otetaanpa näyte Laulujen laulusta.
”Miten kaunis oletkaan, kalleimpani,miten kaunis on katseesi!
Kyyhkyjä ovat sinun silmäsi, hunnun verhoamat.
Sinun hiuksesi ovat kuin mustien vuohien lauma, joka karkaa Gileadin rinteitä alas.
Sinun hampaasi hohtavat valkoisina kuin vasta kerityt lampaat, vedestä nousseet.
Ne ovat kuin karitsat kaksittain, ei yksikään ole paria vailla.
Sinun huulesi ovat kuin purppuranauha, suloinen on sinun suusi.
Kauniisti kuin granaattiomena, kaartuu otsasi hunnun alla.
Ylväänä kuin Daavidin torni kohoaa sinun kaulasi.
Siihen on ripustettu tuhat kilpeä, monen soturin jouset ja viinet.
Sinun rintasi ovat kuin peuran vasat, kuin gasellin kaksoset,
jotka käyvät laitumella liljojen keskellä.”
—
”Miten kaunis, miten ihana oletkaan rakastettuni, riemuni”.
Vielä vuosien jälkeen voin liittyä tähän lauluun, mutta uudella painotuksella, kuinka rakkaaksi olet tullut minulle sinä armaani.
Olen aina sanonut, että rakkaus vain kasvaa avioliiton vuosien lisääntyessä.
MirjaSisko
Kertomus suomalais-venäläisen perheen naistenpäivän aamusta:
Mies soluttautui aamulla vaimon viereen peiton alle, painoi päänsä hänen kainaloonsa ja lausahti: ”Olen sinulle kukka, en kaktus, vaan oikea kukka!” Tähän uninen vaimo: ”Toivottavasti ei siinä haise hieltä. En vielä suihkussa,” Mies: ”En minä haise, kävin just pesulla.” Vaimo: ”En minä sanonut: sinä, sanoin: siiiinä!!!” Mies hätääntyi: ”Isvinite! Kuulin vain yhden i:n.”
Ierikka, pa finski i pa ruski.
Venäjällä tosiaan juhlivat naisten päivää kukin ja lahjoin.
Mies saa kaivaa kuvettaan laskua maksaessaan, jos sinne
jotain on jäänyt vaimolle luovutetun tilipussin jälkeen.
Eräs tuntemani venäläisnainen meni aina naistenpäiväksi
Venäjälle, kun ei täällä osattu jumaloida häntä.
Niin, eikä mummo suostunut siivoamaan ja hoitamaan omat
tarpeensa unohtaen jälkikasvua täysin. Niin tekevät Babuskat
Venäjällä.
Maaseudun Tulevaisuuden ilmoitusmyyjä kiitteli naistenpäiväonnitteluistani.
Ei kuulemma kukaan ollut tänään asiasta muistanut!
Onnitteluja meni Karjalaan lähes kymmenelle naiselle (yhteistyökumppaneita)
Jäin vähän jälkeen veljenpojan aktiivisuudesta. Mutta: – Kävin tänään apteekissa ja ostin S-kaupasta kukkia pohojalaaselle vaimolle. Vieressä katseli hymyillen bernirouva, joka joulukuussa sai suomalaissaksalaisia perillisiä. Että silleen tänä naistenpäivänä.
Ierikka
Olen mietiskellyt sitä, miten me voisimme parantaa maailman
sorrettujen naisten asemaa muuten kuin ostamalla kukkia
omalle vaimollemme.Rahathan menevät kukkakauppaille ja kukkien
kasvattajille.Naistenpäivän tarkoitus lienee muistuttaa meitä
siitä, ettei kaikilla maailman naisilla ole asiat hyvin.
Keksiikö joku keinot?
Kauan, kauan sitten on ollut ns. matriarkaalisia aikoja. Olisiko yksi ratkaisu siirtyminen takaisin siihen tästä patriarkaalisesta historian kaudesta? Onko feminismi yksi raide tiellä tuohon menneisyyden malliin? Sitä ennen olisi kai lakeja säädettävä, niin että seksuaalinen neutaliteetti toteutuisi.
Joka tapauksessa, onhan valoa jo tuikkinut uuteen tulevaisuuteen: Halonen, Urpilainen, Guzenina-Richardson ym. Merkelin, Elisabet II ja Hilari Glinton jne. Ja kattilan pesuaineeksi Berlusconi. Kyllä siitä hyvä keitto syntyy pöydän ja hellan välillä, mikä maistuu myös Muhammedille, kun sille nälkä tulee. Niin että toivossa on hyvä elää.
Ierikka
Anteeksi, rakkaat naiset – ja myös tämän otsakkeen alla kirjoi-telleet miehet – on pakko lähettää vielä yksi juttu, tämä tässä:
Olen katsellut englantilaista TV-sarjaa ”Hakekaa kätilö”. Se on täydellistä englantilaista laatutavaraa, jollaista eivät amerikkalaiset saa aikaan. Komedian ja tragedian sekoituksella hulvattoman huumorin höysteellä on saatu aikaan jotain aivan uskomatonta. Tänään nähty oli ihan täydellinen draama! Ei ihme, että tätä TV-sarjaa niin paljon rakastetaan.
Toinen englantilainen TV-sarja on ”Sydämen asialla”. Se on sisällöltään hyvin erilainen kuin kätilö-tarina. Mutta omalla tavallaan sekin hyvin nautittava. Erinomainen poliisitarina ja paljon muutakin. Naistenpäivääkin voi viettää sen äärellä. On suloinen tarveydenhoitaja, hurmaava baarityttö ja lumoava naispuolinen juristi. Unohtamatta Greengrassia.
Suosittelen englantilaista draamaa! Vaihtakaa kanavaa kaikenlaisesta hömpästä todelliseen ja nautittavaan elokuvataiteeseen!
Todetkaa, että nunnakin osaa olla juonikas ja humoristinen, pilkesilmäinen! Nainen isolla N:llä!!!
Ierikka, ihan lääpällään
No mutta, ei kai se haittaa jos kukkakauppias ne kulunsa kattaa. Ei meillä palveluja tällä kulmalla kai ole liikaa, ja aika viaton hellyydenosoitus se kukka on ojentaa. Eräs tuttuni sanoi, että hänen suvussaan on naisväki saanut merkkipäivinä aina huomionosoituksia. Pieni huokaus kuului äänessä, kun mainitsi, ettei nykyään semmoisia ole ihmisillä tapana. Aamulla vaan murahdus, että ai niin, onnee. Me naiset uneksitaan joskus, että tulisipa se aamu, että olemme suudelleet sammakostamme prinssin, joka vie – no, vaikka ajelulle naapurikunnan kyliin tai ”ulkomaille” kahville edes, ihan vaan yllättäin ja iliman eistä. Toki se arkikin voi olla hienoa, vaikka se onkin – no – arkista. Arvokasta sekin.
Ostan silloin tällöin kukkia myös itselleni. Mukava niitä
on viedä kylään mennessään, haudalle jne. Elämä ilman kukkia
olisi paljon harmaanpaa.
Keniassa ja Etiopiassa on huomattavaa kukkatuotantoa. Farmeilla
työskentelevät naiset olemattomilla palkoilla, kuinkas muuten.
Jos meillä vauraan maan kukkien ostajilla olisi antaa joku
summa näiden naisten käteen ja sanoa, että sijoita raha afrikkalaisiin pörssiosakkeisiin, elät sillä tuotolla.
Meidän täytyisi kai kukkia ostaessamme tehdä enemmän valintoja:
ostammeko kotimaista, vai ulkomaalaisia, jotka ovat halvempia.
Tänään sunnuntaina oli oikea naistenpäivä. Flunssani sai hyvää hoitoa, kun kuuntelin messua, joka lähetettiin Helsingin Vanhasta kirkosta. Piispa Irja Askola saarnasi naisten papiksi vihkimisen 25-vuotisjuhlamessussa.
Kaikilla mittareilla arvioituna messu oli täysosuma, jos kirkon tärkeimpää koolle tulemisen tapahtumaa voi jollain tavalla mitata. Joka tapauksessa kaikki oli tätä aikaa. Jumalan kansan juhla oli päivitetty juuri tähän historian kohtaan. Niin ei toki aina tapahdu. Tänään se oli totta.
Erityisesti iloitsin kirkkomme ensimmäisen naispuolisen piispan saarnasta. Siinä Herramme ruokkimisihme selitettiin sillä tavalla, että järjelläkin voi sen ymmärtää. Myös tässä järjettömässä maailmanmenossa. – Pieni poika antoi esimerkin. Jeesus pani joukon ryhmätöihin, ja esimerkki sai seuraajia. Leipää riitti yllin kyllin, jopa yli senhetkisen tarpeen. Ylimääräisiä leivän palasia tuskin heitettiin roskikseen. Se varmaankin jaettiin lampaille, niin että koko luomakunta sai osansa.
Messuun radion kautta osallistuessani muistin, että kirkkomme papistosta noin 40 % on naisia. Yksi nainen on saanut piispan sauvan käteensä.
Messu siis radioitiin Helsingin Vanhasta kirkosta. Kuulimme ”perinteistä sanaa” ilman, että sitä sellaiseksi olisi etukäteen lehti-ilmoituksilla mainostettu. Mutta se mikä minua eniten ilahdutti oli, että perinteinen sana tarjottiin tuoreesti ajankohtaisella tavalla. Hyvin valitun ja loisteliaasti toteutetun musiikin höystämä. Musiikissa pääsivät myös miesten äänet vahvasti esille, niin ettei ollut kysymys mistään feministisestä manifestista.
Ierikka
Mielenkiintoinen keskusteluketju tähän on tullut ja joitakin puolia naisena olemisesta esille tuotu. Aloitusrunoa olen pohtinut, että kuinka siihen on suhteuduttava, minusta se oli ronskinpuoleista itseironiaa.
Sodan sukupolven naiset tekivät mahdottoman suuren työurakan pitäessään maan elintarvikehuollon jotenkin pystyssä. He kestivät ne suruviestit joita tuli kotiin rintamalta kun kuoli puoliso, sulhanen, poika tai veli. Kun naiset kestivät kesti koko maa. Sodan jälkeen rakennettaessa maata uudelleen naiset olivat silloinkin avainasemassa, hoitivat perheen, synnyttivät lapset ja ohjasivat heidät elämisen alkuun. Sanon näin, että tämän päivän hyvinvointi on rakennettu enemmän kuin puoliksi naisten voimin. Siitä kiitän meidän naisia koko sydämestäni, liian harvoin vain sen ääneen sanon.
”Taas yksi turha päivä, jolla kukka-ym.kauppiaat yrittävät lihottaa taseitaan”
Vaan ei kannata kadehtia pikkukauppiaitten ”lihavia” taseita!
Naisten päivä ihan kiva juttu, onhann muitakin naisia kuin äitejä!
Taas Kalevi kirjoittaa viisaasti. Lisään tuohon totuuteen nyky ulottuvuuden. Kehitysmaita ollaan nostamassa parempaan tulevaisuuteen naisten avulla. Heitä koulutetaan ja neuvotaan. On myös naisten pankkia ym. Kun vain ne ukot saataisiin samalla ruotuun!
Missä suossa oliskaan Suomen hiihtotaso, elleivät naiset pärjäisi? Niinkuin tänään Salpausselällä. Nainen otti myös hiihtosuunnistuksen maailmanmestaruuden, jos on TV-uutisia uskominen. Lienevät rämpineet harjoituksissaan suolla, niinkuin Juha Mieto parhaina päivinään?
Ei se Jarikaan olisi muuten Virpiä napannut! Vai Virpikö Jarin? Samantekevää, kumpi otti tai sai kumman. Naisenergiasta siinä kuitenkin on ollut kysymys.
Ierikka
Nyt en kirjoita enää yhtään juttua tähän. Alkavat muuten nimitellä naisten mieheksi.
Ierikka
Menestyvä kukkakauppias työllistää siellä tuotantoketjussa
useita henkilöitä itsensä lisäksi. Niistä mahdollisista
muhkeista taseista hän maksaa verot ja muut yhteiskunnalliset
velvoitteensa. Se, että onko naistenpäivä turha, se on toinen
tarina. Pian koittaa pääsiäinen, äitienpäivä ja sokerina
pohjalla ylioppilasjuhlat. Toivon menestystä kukkakauppialle
ja muillekin!