Kesätilitys

Ollos tervehditty sinä Värtsi-lehti lukijoinesi, kirjoittajinesi! Vietettyäni viisi kuukautta metsässä saanen jälleen liittyä seuraanne.

Kesä meni. Vai oliko se kesä? Kahtena päivänä pidin shortseja ja yhtenä hellemekkoa. Ehkä oli muitakin lämpimiä päiviä, mutta meidän rannalla tuuli aina niin vilpoisasti.

Vain yksi pääskypari tuli pesimään kattomme alle. Saivat kasvateltua viisi poikasta. Ensimmäisenä lentopäivänä nappasi jokin petolintu jo yhden pesueesta. Höyhentukku saunarannassa todisti tragediasta. Muut poikaset vietiinkin sitten kiirellä turvallisemmille seuduille. Kuikkapariskunnat eivät saaneet poikasia. Lienee pesäpaikat olleet ulliveden peitossa. Sorsat sentään esittelivät poikasiaan. Vielä myöhään syksylläkin suorittivat ohimarsseja mökin editse.

Mutta missä ovat oravat? Ei ainuttakaan näkynyt koko kesänä. Myös liito-oravat ovat kadonneet. Näädän jälkiä tosin nökyi viime talven lumilla runsaasti. Niinkö tarkkaan se pisteli kaikki poskeensa? Olettekote, hyvät lukijat, nähneet näitä heiluhäntiä?

Tikoista oli riesaa. Ne herättelivät aamuyöllä takomalla televisioantennin tolppaa. Mökki oli oiva resonanssikoppa. Nuku siinä sitten! Kylän kainalossa on saatu jo pari rauhaisaa yötä.

14 comments for “Kesätilitys

  1. Näin ne ”muuttolinnut” alkavat olla
    talvehtimispaikoissaan. Mekin siirryimme
    kimpsuinemme ja kampsuinemme viiden kuukauden
    jälkeen Join kaupunkiin talviruokintaan.

    Lintulaudat meinasivat unohtua liiteriin,
    onneksi talitintti koputteli ikkunaamme
    vaativasti poislähtöpäivän aamuna.

    Oravien vähäisyyttä olemme ihmetelleet jo
    parina talvena, yleensä Tiku, Taku ja Moku
    pyörivät lintulaudoillakin. Nyt ei ole näkynyt.

  2. Meilläkin Jänisjokivarressa oli aikaisemmin tosi hauska seurata oravaperheiden kiipeilyä puissa ja lintujen syöttöpaikalla.
    Nyt ei oo muutamaan vuoteen näkynyt.
    Muutaman hellepäivän ennen Juhannusta muistan viime kesästä, nukitin Sampo-ryijyä hyttysseinäisessä ulkomökissäni tuulen leyhytellessä. Oli oikean kesän tuntua, mutta vähiin se sitten jäi.
    Muuten olen yleensä kaikkiruokainen, mitä säihin tulee, keksin kyllä tekemistä ja sopivalla vaatetuksella, – mikä ettei!

  3. Tervetuloa Irene taas tänne ihmisten ilmoille! Säät ovat olleet yhtä kurjat laaksossa kuin Pirtajärvellä:)

  4. Näinköhän ne oravaiset tulevat pelkästään ihmisen viihdyttämisen ilosta lintulaudoille esiintymään.. Mie veikkaisin että tulevat helpon ruokatarjoilun vuoksi. Jos ne löytävät helppoa evästä kotinurkiltaan niin mitäpä sitä kauas kulkemaan.

    Irene antaa varmaankin koosteen muistakin kesän mänimistä.
    Minä laitan tähä jotain noin alkajaisiksi täältä alhaalta;

    – tillit eivät kasvaneet (eivät edes itäneet)
    – kesäkurpitsat ”
    – tomaatit ” (vasta syyskuun lopulla)
    – porkkanat hyvin huonosti
    – nauriit joku söi varret ja joku juuret

  5. Hiirille ja rotille tarkoitetut myrkyt tulisi laittaa niin,
    etteivät oravat niihin pääse ”herkuttelemaan.” Myrkky maistuu
    oravillekin!

  6. Edellisiin voinen todeta, että punajuuret ei meillä kasvaneet, mutta
    porkkanat, omenat ja viinimarjat loisti. Joku voisi tietää mitä teimme väärin punajuurien kasvatuksessa. No jotain satoa tuli kuitenkin ja Sepe haki loput metsästä. Hyvä niin.
    Tellelle: kesätuli ja meni!
    Mirja

  7. Tämä oli todellinen marja- ja sienikesä. Metsään jäi tavaton määrä mustikkaa ja puolukkaa, kun ei kerinnyt kaikkia kerätä eikä enempää jaksanutkaan. Helenalle lämmin kiitos musta- ja punaherukoista sekä karviaisista!!!

    Wärtsilän mustaa sain siemeniksi. Tosin ovat vähän pienikokoisia. Mutta kyllä niillä taas alkuun pääsee. Olisi vain säilytyspaikka! Pienimmät, sormenpään kokoiset, on syöty. Ette usko, miten hyviä niin pikkuiset mukulat – kuorineen – ovat. Mustan tuloa Värtsilään valmistellaan jatkuvasti. Siitä kerron myöhemmin.

    Ullukka ei ole vielä valmis ottamaan vastaan talvea. Mutta onhan vielä KESÄÄ jäljellä!? toivoo Ierikka

  8. Tervetuloa palstoille Irene!

    Näin Aleksis Kiven päivänä kommenttini liittyköön tarinasi orava-osioon.

    Laulu oravasta

    Makeasti oravainen
    makaa sammalhuoneessansa;
    sinnepä ei hallin hammas
    eikä metsämiehen ansa
    ehtineet milloinkaan.

    Kammiostaan korkeasta
    katselee hän mailman piirii,
    taisteloa allans´ monta;
    havu-oksan rauhan-viiri
    päällänsä liepottaa.

    Mikä elo onnellinen
    keinuvassa kehtolinnass.
    Siellä kiikkuu oravainen
    Armaan kuusen äidin rinnass:
    Metsolan kantele soi!

    Siellä torkkuu heiluhäntä
    akkunalla pienoisella.
    Linnut laulain taivaan alla
    saattaa hänen iltasella
    unien Kultalaan.

  9. Alpoaatokselle vertailua varten:
    Hyvin kasvoivat
    -parsakaalit
    -palsternakat
    -purjot
    -punajuuret
    -kurpitsat
    -lantut
    -herneet

    huonosti
    -nauris
    -porkkana
    -kurkku
    -sipuli

    Ei lainkaan
    -kukkakaali
    -kyssäkaali
    -tilli ja muut mausteyrtit

  10. Tuo tillin kasvamattomuus oli mielenkiintoinen juttu. Meillä kylvettiin kahteen kertaan eikä noussut juuri mitään. Uutisissa kerrottiin jonkun ammattiviljelijän pelloilta yhtä huonoja kokemuksia. Meillä kasvumaat ovat märkää savikkoa. Perunaan ilmestyi minulle tuntematon sairaus, lienee varsimätä. Se vei pussiperunoistakin ne mitä ei vielä ehditty syödä

  11. Pari sanaa siementen itämisestä. Maanviljelijöille se on tuttu juttu jos ohransiemenen kylvää liian kylmään ja märkään maahan ei sieltä juurikaan orasta nouse. Kasvien siemenet ovat ohjelmoitu itämään tieyissä olosuhteissa ja niitä ovat maan lämpö, kosteus ja valon saanti.
    Jos maa on liian kylmää siemen ei virity itämään vaan se joko turpoaa rikki ja tuhoutuu tai sitten jää lepotilaan. Liialla märkyydellä ja kuivuudella sekä kuumuudella on samat vaikutukset. Siis joko siemen tuhotuu tai jää lepotilaan odottamaan parempia kasvamisen olosuhteita. Sitten se valo, lähes kaikki siemenet tarvitsevat saada auringon ultraviolettivaloa hetken aikaa ja on siemeniä joita ei saa peittää lainkaan mullan alle, ne eivät silloin idä. UV- valon tarvetta käytetään hyväksi sillä tapa, että peitetään maanmuokkausväline pressulla, joka on paikoillaan koko muokkaamisen ajan. Muokkausvälineen esiin nostamat ja takaisin multaan peittämät rikkaruohon siemenet eivät silloin saa sitä muutaman sadasosasekunnin kestävää UV- säteilyä ja eivät virity itämään.
    Kokonaan eri asia on Geenitekniikalla tuotettu siemen johon on liitetty sellainen ominaisuus, ettei se toisen polven siemenenä valmista itävää alkiota. Sellainen siemen itää kaupasta ostettuna ensimmäisen polven siemenenä mutta siitä ei saa itävää omaa siementä.
    Vielä on kaksi tekijä jotka voivat estää siementen itämisen. Allelopatia eli kasvien juuristaan erittämät kemialliset yhdisteet joiden tarkoituksena on estää toisten kasvien siementen itäminen ja kasvaminen. Esimerkiksi Juolavehnä on erinomainen torjumaan toisia kasveja. Toine on sitten ilmiö ”maan väsyminen”, eli yksipuolisesti samaa tai samoja ( ristikukkaisia ) kasveja kasvattamalla vuodesta toiseen samalla paikalla. Tällöin maahan lisääntyy kasveille haitallisten mikobien määrä siihen tasoon, että ne tuhoavat itämisen alkuun päässeen alkion.

  12. Kiitos, Kalevi, tietoiskusta! Edellisenä vuonna vahingossa maahan jääneet tillin siemenet kyllä itivät.Siellä ne rehottivat porkkanoitten ja kurkkujen seassa. Muutoin – kitkeminen on rentouttavaa puuhaa.

  13. Minä olen ”hurahtanut” kasvimaahan ja erityisesti sipuleihin. Nykyisin myös perunaan ja sen vanhoihin lajikkeisiin. Mutta ”ekokänni” vaiheen olen jo ohittanut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *