Heinäkuun viimeisenä sunnuntaina tunnen jälleen Tullisaaren kutsuvan. Eikun pyörä esille ja menoksi. Huomaan Aino Acktén huvilan alapuolelle pystytetyn telineen, jossa on ilmoitus viikonlopun aikana avoinna olevasta taidenäyttelystä alueella. Näyttely on osa laajempaa Avoimet ateljeet – tapahtumaa. Olen täysin tietämätön koko tapahtumasta, koska minulle ei tule Hesaria.
Jellonakannu.
Uteliaana lähden ilmoituksessa olevan nuolen suuntaan. Saavuttuani mäen päälle, näen polun varressa valtavan suuren teekannun. Näköetäisyydellä polun varressa on pari upeaa ruukkua ja sitten olenkin jo Catharina Kajanderin kesäateljeen pihalla. Toinen toistaan upeammat isokokoiset keramiikkakannut, kupit, vadit ja veistokset on aseteltu esille pihanurmelle ja viereiselle ulkoilureitin levähdys- ja näköalapaikalle.
Kesägalleria.
Sisällä liiterimäisessä ateljeessa on useita taiteilijan valmistamia torsoja. Olen lumoutunut näkemästäni. Parhaillaan näyttelyyn tutustuu toistakymmentä henkeä. Hetken kuluttua taiteilija istahtaa näköalapaikalle viettämään leppoisaa kahvihetkeä näyttelyvieraidensa kanssa.
Päiväkahvilla taiteilijan seurassa. Taiteilija viides vasemmalta.
Kotiin tultuani googletan minulle ennestään täysin tuntemattoman taiteilijan nimellä. CV:tä tutkiessani huomaan yllättäen, että Catharina Kajander on pitänyt Tohmajärven kansalaisopistossa taide- ja keramiikkakursseja vuosina 1976-1980. Lisäksi hän on toiminut kulttuurikomitean varapuheenjohtaja. Kajander on osallistunut ryhmänäyttelyihin Tohmajäven kirjastossa 1977 ja työväentalolla 1980. Joensuun Taidemuseolla tämän suurista terrakottaveistoksistaan tunnetun taiteilijan töitä on ollut esillä vuonna 2002.
Sattuuko lukijoissa mahdollisesti olemaan henkilöitä, jotka ovat olleet Catharina Kajanderin kursseilla tai muuten muistavat hänet Tohmajärven ajoilta?
Teksti ja kuvat: Lissu.
Silmä lepää tämän aamun Värtsin
”etusivulla”, kaikkien kolmen ylinnä
olevan tarinan kuvat ovat sopusoinnussa
keskenään.
Tosin lukija on aivan pyörällä
päästään ihmetellessään minne
kaikkialle Lissu pyörällään pääsee…
Ennen sanottiin että ”rahalla saa ja
hevosella pääsee”, vaan emme ole tarvinneet
senttiäkään ja silti saamme nauttia
aamuteemme kanssa hienoja elämyksiä.
Kyllä teidän kelpaa siellä retkeillä! Kuinka valtava polttouunikin noiden ruukkujen ja pannujen valmistamisessa on tarvittu? 70- luvulla olin keramiikkaryhmässä ja valmistin ihan pieniä savikippoja.Ne on suuritöisiä nekin.
Kiitos Lissu mieltä kiehtovista kuvista ja jutusta! Muistan Catharinan mielenkiintoisen taiteilijapersoonan, asuimme mekin tuolloin Tohmajärvellä, mutta oma elämäni pyöri niin tarkkaan pienten lasten ja kodin piirissä, että muistikuvat ovat heikot. Joskus vuosien varrella olen miettinyt, että mitä mahtaa hänelle kuulua. Nyt sitten aivan yllättäen sain nähdä Catharinan taidetta. Mitä kaikkea iloa Värtsi meille antaakaan!
Emme pyöräilleet, vaan autoilimme
tänään Hoilolan kyläkaupassa.
Tiesin että siellä on jo jonkin aikaa
ollut esillä Eva Luostarisen akvarelleja,
joihin en edellisellä käyntikerralla
ehtinyt tutustua.
On kuin olisin tehnyt pienen ulkomaanmatkan,
Eva Luostarinen on syntynyt unkarissa ja
kaikissä hänen näytteillä olleissa töissään
oli vaikutteita siitä suunnasta.
Kauppias kertoi että alkukesästä ollut Henrik
Lundin näyttely keräsi ennätysmäärän kävijöitä.
Kaukaisimmat Keniasta saakka.
Näin siis itä-rajan pinnassa, pienessä Hoilolan
kylässä.
Eikös Catharina asunut Marjomäessä ,- muistaakseni…
Mielessäni oli toive jostain edellä kerrotunlaisesta tapahtumasta Tullisaaressa, kun Googlasin Catharina Kajanderin nimellä. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt. Sen sijaan löytyi muutaman minuutin mittainen taiteilijan haastattelu liittyen hänen tämän kesän näyttelyynsä Someron Kivimeijerillä. Näyttely on avoinna 11.8.2013 saakka.
http://www.youtube.com/watch?v=pqyjVc6xpEA
Kati Cajander on asunut jo monta vuotta ja asuu edelleen Tullisaaressa, Aino Acktén huvilan vieressä. Ihastuttavia ruukkuja!
Siis Kati Kajander, tietenkin!
Vuonna 2004 edesmennyt ystäväni, Tohmajärvellä eläkepäivänsä viettänyt muotoilija Hellä Juvonen, kertoi elävästi Kajanderista jo 90-luvulla, ennen Kajanderin ”torso-kautta”. Muistaakseni Hellällä oli jopa omistuksessaan Kajanderin savitaidetta. Hellä tosin ja tiesi tunsi koko joukon suomalaisen muotoilugenren kermaa, kuuluihan hän moneen taiteilijayhteisöön, muun muassa Kalevala-korutaiteensa vuoksi.
Käsittääkseni taiteilijoiden eräs yhteinen nimittäjä Ornamon ohella oli lasitaitelija Kaj Franck, joka vetosi Juvoseen erityisesti Franckin minimalistisen tyylin ja kierrätykseen liittyvien kulutusta uudistavien näkemystensä vuoksi. Myös Hellän pöydän kattaukseen kuului Kilta. Mainittakoon, että niin Franck kuin Juvonenkin olivat aikanaan valovuoden edellä ajatuksissaan, joten kaikki ideat eivät saaneet aikanaan alleen ilmaa.
Kajanderin taidetta on muun muassa Kansallisgallerian kokoelmissa. Kajander käsitteli terrakotta-torsoissaan oman sukunsa kohtaloita 1918 kansalaissotaan liittyen.