Masan muistelot

Katselin minäkin Joensuun keskikoulussa otettua luokkakuvaa vuodelta –47 ja muistin, että siinähän se Unto istuskelee lattialla Sistosen Erkin ja Immosen Kalevin välissä. Paljon oli oppilaita luokassa, kun ei kaikille edes istumapaikkaa riittänyt. Kun sitten katselin viidennellä otettua luokkakuvaa huomasin väen vähentyneen. Suurimman osan muistin nimeltään. Pietarisen Irmankin tunnistin hämäkästä kuvasta huolimatta. Siinä kuvassa Unto onkin jo ylimmässä rivissä solmiomiesten seurassa.

Joensuun keskikoulun 5. lk 1948.

Opettajakuvassa minua ihmetyttää se, etten muista muutamaa opettajaa ollenkaan. Mitä opettivat Elsa Airas ja Ilmari Harju? En muista unissanikaan nähneeni heitä. Enhän sitä minäkään tosin ollut niitä virkeimpiä oppilaita. Helmi Kokin suurin toive oli, että oppilaista tulisi muutakin kuin kansakoulunopettajia. Eikä minusta sitten muuta tullutkaan. En ole kuitenkaan katunut ammatin- valintaani. Rehtorilta saimme elämänohjeeksi sanonnan: ”Ei kepuli- pelillä päästä taivaaseen.” Se ikuistettiin luokkasormukseenkin. Kuinka monella mahtaa sormus olla vielä tallella? Olen aina arvostanut persoonallisuuksia. Sellaisia olivat Evi ja Jukka Laakkonen. En muista miten jahkauduin asumaan heille vuodeksi. Se oli ikimuistoinen lukuvuosi. Papan selän takana nukuin olohuoneen vuodesohvalla ja heräsin siihen, kun pappa nousi tupakalle keskellä yötä. Kahtena vuonna Laakkosen pappa oli opettajanani. Keskikoulun ensimmäisellä luokalla hän opetti käsitöitä. Koulussa ei ollut käsityöluokkaa, joten opetus tapahtui normaaliluokassa. Koko vuosi väsättiin lennokkia ja keväällä viimeisellä tunnilla mentiin lentokentälle lennättelemään niitä. Sinne kuusen latvaan jäi vuoden uurastuksen tulos. Keski- koulun toisella luokalla pappa-Laakkonen opetti piirustusta. Kyllä tuli ympyräperspektiivi selväksi, kun piirrettiin melkein koko vuosi puupyttyjä. Evi Laakkosen kasvitieteen opetus varsinkin oli leikinomaista. Monandria, diandria ja muut kasvitieteen termit opittiin leikiten. Harvoin tapaa niin sydämellisiä ihmisiä kuin Laakkosen opettajapariskunta oli. Muistelen heitä lämmöllä. Piirustusta opetti joku vuosi ”Vallanjuu ”, jolla oli tapana oppilaiden töitä katsellessaan sanoa: ”Juu vallan.” Hänen oikeata nimeään en muista. Vuoden varmaan suomea opetti nuori ja herttainen Aira Koskenvoima, joka oli hyvin pidetty opettaja. Tässä näitä päällimmäisiä Masan muistikuvia Joensuun keski-koulun ajalta.

Martti Törrönen

6 comments for “Masan muistelot

  1. Hei Masa, terveisii aurinkoisesta Värtsilän syksystä! Ilmari Harju oli musiikinopettaja, varsin lojaali sellainen. Airas ei ollut enää minun tullessani.Hyvää syksyä!!

  2. Ilmari Harju – ”hurja imppa” – oli tunnettu kuoronjohtaja Joensuussa. Minulle hän jäi mieleeni seuraavasta tapauksesta:

    En halunnut laulusta huonoa numeroa todistukseeni. Minulla oli laulukompleksi kansakouluajalta. Harju komensi minut luokan eteen, kasvot kavereihin päin. Itse meni taakseni ja tarttui hartioista kiinni. Puristi ja tokaisi: ”Alahan laulaa!” Minä möläytin jotain. Jos oikein muistan, sain seiskan. Sitten en enää laulukokeissa esiintynytkään. Viimeisiin todistuksiin on merkity laulunumeroksi viiva.

    Ennen papiksi valmistumista, otin laulutunteja eläkkeellä olleelta oopperalaulajalta, jonka nimi oli Viljo-Jussi Hukari. Hämeenlinnan kanttori Kaarlo Voipio sitten v. 1964 houkutteli laulamaan liturgian lauluosat. Siitä se ”laulajan” ura sitten urkeni. Lemillä oli pakko jopa aloittaa virsiä. En kuitenkaan opetellut ”tenuoria” enkä ”paassia”, vaan lauloin ”etuääntä” eli melodiaa. Se on tyypillistä lemiläisessä neliäänisessä virsilaulussa.

    ”Ei kukko käskien laula”, mutta ”äänellään se Lintunenkin laulaa”, myös Ierikka

  3. Hyvää vanhaa historiaa. Värtsistä koostuu pikkuhiljaa paikallishistorian pikkujättiinen. Kiitos kirjoittajille. Kaikki tänne kirjoittaneet voisivat tehdä seuraavan juttunsa. He, jotka eivät ole vielä kirjoittaneet, voivat tehdä ennen seuraavaansa ensin sen ensimmäisen juttunsa. Ehdottomasti mikään juttu ei ole koskaan ollut toinen toistaan huonompi, vaan aina ne ovat olleet toinen toistaan parempia. Ja vaikka jäisi kesken, niin siitä on hyvä jatkaa 😉

  4. Siis pikkujättiläinen, sanoisi värtsiläläläinen.

  5. Varteenotettava tuo Sakarin ehdotus lukijoille ja kirjoittajille seuraavasta jutusta. Iltojen pimetessä on hyvä käydä kirjoitustalkoisiin. Koskee myös Sinua Sakari!

    Siltä varalta, että joku haluaa vertailla Masan ja Unton laittamaa luokkakuvaa, laitan tähän suoran linkin Unto Kortelaisen juttuun Värtsilän keskikoulusta

    https://www.vartsi.net/2012/08/24/19192/

  6. Tervehdys Martti! Kun yllättäen ilmaannuit Värtsin sivulle, niin olisi mukava saada jälleen yhteystietosi.
    Olen aina entisen Aseman koulun ohitse ajaessani muistellut yhteisiä tarinailtojamme koululla 1950-luvun loppuvuosina, mutta sitten muutin paikkakunnalta ja yhteydenpitomme katkesi.
    Oma puhelinnumeroni löytyy luettelosta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *