Lueskellessani Sirkka-Liisa Tuovisen kirjaa Pälksaari 1925-1945 Piirisairaala rajan tuntumassa – sairaala sodan jaloissa, huomasin, että kirjassa kerrotaan jotain Värtsiläänkin liittyvää.
Pälksaaren sairaalan omisti kuntainliitto, johon kuului 33 maalaiskuntaa, kaksi kaupunkia ja kaksi
kauppalaa, joissa oli yhteensä lähes 300 000 asukasta. Sairaansijoja oli 353, joista Värtsilällä kuusi ja Pälkjävellä viisi.
Värtsilän KOP:n johtaja Tykö Reinikka hoiti sairaalan raha-asioita rakennusvaiheessa ja toimi
sitten tilintarkastajana vuoden 1927 loppuun. Myös kaksi seuraavaa tilintarkastajaa olivat
Värtsilästä, pankinjohtaja Vihtori Ahpo 1928-1930 ja opettaja Eero Siitonen 1931-1934.
Johtokunnassa Värtsilästä oli vuosina 1925-1931 johtaja K. F. Jokela. Siitonen ja Jokela toimivat
myös liittovaltuustossa.
Pälksaaren sairaala
Sodan aikana Pälksaaren sairaalassa toimi Sotasairaala 25. Sotasairaalan poliklinikalla ja osastoilla
hoidettiin myös lähikuntien siviiliväestöä, kun asukkaat keväällä 1942 palailivat sankoin joukoin
kotikonnuilleen. Päivittäin oli parikymmentä siviilipotilasta. Pälkjärvellä, Värtsilässä, Tohmajärvellä ja Kiteellä oli tuolloin noin 22 000 asukasta.
Lopuksi suora lainaus kirjasta:
Paluumuuttajien terveydenhuoltoa varten komennettiin terveyssisarkurssilaisia takaisinvallatuille alueille. Värtsilässä Niiralan vanhainkoti muutettiin 1942 sairaalaksi, jossa hoidettiin sisätautitapauksia. Kirurgiset tapaukset toimitettiin Pälksaaren sotasairaalaan.
Tästä oli Värtsilän silloisella terveyssisar Anna-Liisa Nymanilla omakohtaista kokemusta. Hän jäi mottimetsässä kesäkuussa 1943 puun alle ja selkänikama murtui. Hän sai ensiavuksi ryypyn votkapullosta, ja kolme vänrikkiä laittoi hänen mottinsa valmiiksi. Sitten pojat tekivät puseropaarit ja kantoivat hänet kahden kilometrin taipaleen tehtaalle, jonne pyydettiin kunnanlääkäri Gunhild Starck-Siewers tutkimaan vammautunutta. Hän lähetti potilaan oitis ambulanssilla Pälksaareen. Siellä oli vastassa tuttu kirurgi, professori Emil Tiitinen, jonka osastolla Kirurgisessa sairaalassa terveyssisar Nyman oli ollut sairaanhoitajaoppilaana. Kipsivuodetta ei laitettu. Konservatiiviseksi hoidoksi riitti vanerilevy ja tyyny selän alla. Kolme kuukautta oli maattava hiljaa, jos mieli parantua.
Terveyssisar työhön tammikuussa palasi 1944, ja silloin hänet siirrettiin tehtaan työterveyshoitajaksi.
*****
Jk. Pälksaaren sairaalan kuva on Sirkka-Liisa Tuovisen kirjasta.
Onko sairaalalla nykyisin jotain käyttöä,vai ovatko venäläiset päästäneet sen täysin rapistumaan?
Tässä oiva esimerkki Suomalaisesta Sisusta:
Nainen jää kaatuvan puun alle ja loukkaantuu
Ensiavuksi annetaan ryyppy
MOTTI TEHDÄÄN VALMIIKSI
vasta sitten naista lähdetään kuljettamaan
lääkäriin…
—
Kun raja avautui turismille, majoituimme 1990-
luvun alkupuolella useampanakin keväänä Valkovuokkomatkoillamme
Pälksaaren entisessä sairaalarakennuksessa, se taisi toimia
silloin sanatoriona.
Mukaan piti ottaa villapaitoja –
sekä ulkoisia ja hieman sisäisiäkin- että
tarkenimme lämmittämättömissä huoneissa.
Vastauksena Maija-Liisalle totean, että entinen Pälksaaren sairaala toimii nykyisin Karjalan tasavallan alaisena hoitolaitoksena ja sairaalan alueella käynti on luvanvaraista. Varojen puutteesta johtuen rakennukset käytöstä huolimatta rapistuvat edelleen.