Arto Paasilinnan matkassa
Mielenkiintoinen elämänkerta
Huumorimiehen vaiheet
Jouni K. Kemppainen: Onnellinen mies, Kirjailija Arto Paasilinnan elämä,
Paasilinna-kustannus 2012
Arto Paasilinna on suomalaisen kirjallisuuden tähti, jota ei toistaiseksi kukaan ole uhannut, sen enempää painosten määrissä kuin ulkomaisessa myynnissä. Arto Paasilinnan poika Petteri Paasilinna on mukana tämän kirjan sivuilla ja yhdessä kirjan kirjoittajan kanssa hän käy tapaamassa hyväntuulista kirjailijaa, jolla on kuitenkin muistamisessa vakavia vaikeuksia. Siksipä kirjaan on saatu aineistoa läheisiltä ihmisiltä, ei vähiten veljiltä Reinolta ja Maurilta.
Kirjan tarina alkaa Petsamosta, jossa Paasilinnan perhe asui vaatimattomissa oloissa ja joutui sodan seurauksena evakkomatkalle. Evakkojen asema ei ollut helppoa ja joskus heitä ahdisteltiin jopa viikatteiden kanssa, kuten kirjassa kerrotaan.
Arton tie johti toimittajaharjoittelijaksi Lapin Kansa – lehteen ja tutuiksi tulivat pohjoisen tekstintekijät Aku Kimmo Ripatista Jorma Ettoon jne… Merkittävä oli myös kustantajan vaihdos W+G:ltä WSOY:lle. Suurimman ja kauneimman kustantamon leivissä kun oli Artolle tutti mies Vilho Vikstén. Nopeasti kirjailijan maine alkoi levitä ja ulkomaillakin kiinnostuttiin ensin Jäniksen vuosi – kirjasta ja sitten muista huumoripläjäyksistä joita Arto värkkäsi markkinoille takuuvarmasti joka syksy. Tulihan siinä pelastettua yksi italialainen kustantamokin, kun Arton kirjoja myytiin Italiassa kuin kuumille kiville.
Kirjan kokoavina lukuina ovat vierailut Paasilinnan luona hoitokodissa. Mies vaikuttaa ystävälliseltä ja rempseältä, mutta turha on Artolta kysellä uutta kirjaa tai edes tekstin pätkää.
Kemppaisen kirja sisältää paljon lainauksia ja muistumia kirjailijan tieltä. Se on laadittu hyvää elämänkertakirjan tekotapaa noudattaen, päähenkilön suostumuksella.
Humoristina Arto Paasilinna on miellyttävämpi kuin veljensä Erno. Hän taas on yhteikunnallisena kriitikkona aivan toisessa sarjassa kuin humoristi veljensä. Katsoin joskus 1990 luvulla TV:stä Erno Paasilinnan haastattelun. Sen jälkeen en enää kummastellut hänen yhteiskunnallisia näkemyksiään.
Kaikki Paasilinnan veljekset ovat taitavia sanan käyttäjiä ja onnaksi hieman erilaisia.
Kautta aikojen myös useimmilla kirjoilijoilla
on ollut vastustajansa. Kysytiin, missä kulkee
hyvän ja huonon kirjallisuuden raja? Vastaus
oli Paasilinnan veljesten, Ernon ja Arton välissä.
Tuolloin katsottiin että Erno oli se hyvä kirjailija.
Tänä päivänä moinen vastakkainasettelu on turhaa,
molemmilla on oma tyylilajinsa.
—
Kun Kalevi mainitsi Erno Paasilinnan, kerron seuraavan
pikku tarinan: Joensuussa oli kahdeksankymmentäluvulla
eräät kirjalliset pippalot joita Erno kunnioitti läsnä-
olollaan. Kun cocktailpalat oli nautiskeltu, kulki
Erno ohitseni, tarttui yllättäen käteeni ja suuteli
kämmenselkää.
En tiedä mistä EP sai moisen
impulssin, mutta mukanani ollut kollega (nainen) oli aivan
ihastuksissaan ja vannotti minua, etten pesisi kättäni
ainakaan samana iltana.