Haarapääskypariskunta katsasti mökkimme räystäänalusia aamuauringon puolelta, L-kirjaimen muotoisesta nurkkauksesta. Sanoin ikkunaruudun läpi, että siinä teille erinomainen kesäkortteeri, mutta ilmeisesti eivät olleet samaa mieltä koska siirtyivät seuraavaksi tutkailemaan rantasaunan seinämien suomia mahdollisuuksia.
Räystään alla
Kuinkahan monena kesänä räystäspääskyt ovatkaan jahdanneet etelänpuoleista , yläkerran oven päällä olevaa ulkovalaisinta pesäalustakseen. Monet häädöt ja neuvottelut niiden kanssa on käyty jos on satuttu paikalle suunnitteluvaiheessa. Kun lopulta annoimme periksi ja suojasimme lampun muvipussukalla ja laitoimme laudan lampun alapuolelle roiskeläpäksi, niin eipä lukaali enää kelvannutkaan. Olisikohan pitänyt naulata seinään vielä Welcome-kylttikin?
Joinakin kesinä – ennen näitä varotoimenpiteitä – pääskyset ovat onnistuneet pesäntekopuuhissaan, ja kun pesässä on ollut jo munat tai peräti poikaset, niin eihän niitä ole sitten enää raaskinut poiskaan ajella. Räystäspääskyllä on kummallinen hinku tehdä pesänsä sisäänkäynnin yläpuolelle. Voi sitä siivoa mikä kuistilla silloin vallitsee! Kuinkahan monta kertaa motkotinkaan niille lattiaa luututessani, mutta vähätpä välittivät vuokraemännän äksyilystä.
Kun teimme mökiltä lähtöä eräänä syyyskesänä, isokokoiset räystäspääskyn poikaset roikkuivat pesän reunalla ja lauloivat meille kiitokseksi. Sanoin niille että älkää vielä laulako, tapaamme viikon kuluttua. Meille tuli kuitenkin este ja palasimmekin vasta kahden viikon päästä. Pesä oli tyhjä ja poikaset tipotiessään. Oikeaan aikaan lauloivat kiitoksensa.
Sen, että pääskyt laulavat kiitokseksi ennen lähtöään olin kuullut naapurin emännältä joka oli varma asiantuntija näissä asioissa, heidän pihapiirissään kun valssasi pääskysiä runsaslukuisesti. Heidän halkoliiterissäänkin oli avoimet ovet koko kesän pääskysten liikehdinnän helpottamiseksi.
Se on sitten kesä
Törmäpääsky-yhdyskunta pesi ja lenteli Halkolammin läheisyydessä olleen hiekkatöyrään rinteessä runsaslukuisena vielä seitsemänkymmentäluvulla. ”Kaustan kerrostalo” oli yksi niitä nähtävyyksiä jonne veimme vieraammekin luonnon ihmeitä seurailemaan. Kun Värtsilä-Hoilola tietä peruskorjattiin hävisi tämäkin töyräs samassa rytäkässä. Liekö pääskyt itse pelastuneet, pesäkolot ainakin tuhoutuivat täydellisesti.
Sanotaan että ei yksi pääsky kesää tee. Ei ehkä kesää eikä pesää, mutta kaksi pääskyä tekee ne molemmat. Pitäkäähän nyt peukkua että herrasväki Haarapääskyn kesäosoite olisi Räystäännurkka, Kaustanranta.
Tellervo
Kiva kertomus Tellervolta. Aiheesta olisi hyödyllistä keskustella enemmänkin. Kaikkihan me haluttaisiin pääskyjä kesävieraiksemme.. mutta mutta, se siivo..
Mielellään niitä auttaisi ja siivoamista vähentäisi,mutta kuka tietäisi millainen apu heille kelpaisi. MInä olen laittanut laudanpalasia sinne tänne räystäitten alle pesimistä helpottamaan,mutta ei ne tunnu kelpaavan.
Isojen poikasten syöttöpaikaksi tuntuu kelpaavan vain pyykkinaru. Kokeilin kyllä auton hinausköyttä. Se kelpaa, kunhan on sellaisessa paikassa mihin tulee paljon siivottavaa.
”Oi lennä lennä pääskynen,
tuo riemu rintaan ihmisten…”
Iki-ihana kesäillan valssi Nekalan tyttökuoron laulamana
http://www.youtube.com/watch?v=h446cYRxWFk&feature=related
Kyllä ovat söötit poikaset kuvassa.
Meillä ei pesi pääskysiä. Takavuosina niillä on ollut pesiä, mutta rannan lokit ovat tehneet poikasista selvää. Varmaan on
”sana kulkenut” pääskysten parissa tästä vaarasta, joten ne eivät
tule enää.
Tellervolta sama havainto kuin minullakin haarapääskysten pesäpaikan suhteen. Yhtenä vuonna olivat ennättäneet tehdä pesän saunan eteisen puolelle kurkihirren päälle. Laitoin alle vanerilevyn palasen noin 40cm X 60cm. Eivät hylänneet hautomavaiheessa olevaa pesää, mutta sen jälkeen ei se paikka kelvannut enää pesimiseen. Mietin sitä silloin ja päädyin sellaiseen ajatukseen, että se levy pesän alla poistaa turvallisuuden. Sinne levylle voi jokin peto päästä ja tuhota pesän.Vaikka ei pääsisikään on paikka kuitenkin pääskysen kannalta pilattu.
Törmäpääsky kärsii maisemoinnista sillä hävitetään jyrkänteen seinämä, eli se on taas turvallisuus kysymys mihin pesäonkalon voi kovertaa.
Räystäspääskysen pesimä alusta on laitettava ”tippalaudan” alareunaan pesä hyllyksi. Kaikki paikat saman talon seuinustalla eivät näytä kelpaavan pesän paikaksi. Ihminen tarjoilee pesimiseen mahdollisuuksia ja pääskynen on se joka ne kelpuuttaa käyttöönsä.
Tellervo, tekikö haarapääsky pesänsä toivomaasi paikkaan?
Kansanperinteessä pääskysiin liittyy monenlaisia uskomuksia.
Haarapääskyn sanotaan tietävän hyvää onnea, jos se ”kiehaa” rakennettavan talon ympärillä.
Kun pääskynen lentää ylhäällä, se ennustaa kaunista poutailmaa. Kun se lentää alhaalla niin että siivet koskettavat veteen, se ennustaa sadetta.
Pääskysenpesien rikkomisesta ei hyvä seuraa. Hauhiputaalla on 1930-luvulla oltu sitä mieltä, että pesien rikkomisesta seuraa ikuinen sairaus. Parikkalalaisten mielestä rikkomisen seurauksena saa kesakoita naamaansa. Laihialla yksi henkilö oli pesän rikottúaan tullut sokeaksi.
Pääskynen ja kurki muuttavat syksyllä yhtä aikaa. Kiteeläiset ovat olleet 1930-luvulla sitä mieltä että kurki on pääskysen kyytihevonen eli pääskynen muuttaa syksyllä kurjen selässä.
Sortavalasta on 1937 muistiin merkitty uskomus, että pääskyset kulkevat Linnunrataa pitkin Suomesta pois mennessään.
Pääskynen oli aikanaan suosittu lastenlehti
joka ilmestyi jo 1800-luvun loppupuolella.
Anni Swahn oli lehden vastaavana toimittajana 1907-1918,
ja monia hänen tarinoitaan julkaistiin lehdessä, esim.
Ollin oppivuodet.
Rudolf Koivu oli ahkera Pääskynen -lehden kuvittaja.
—
Lissun kysymykseen vastaan että ei haarapääskyt tehneet
pesäänsä räystäämme alle. Rannan tuntumassa lentelevät,
mutta liekö jostain naapurista löytäneet lokoisammat oltavat.
—
Lopuksi vielä Laura Latvalan runo kirjasta
Pikku Marjan iloinen eläinkirja. Runo on F -kirjaimen
kohdalta ja monet sukupolvet osannevat sen ulkoa.
Fiuu, lentää pääskynen
lintu pieni, liiviniekka.
Egypti on etäinen
tulinen on siellä hiekka.
Fiuu, pitkä matka on
maahan faaraon.
—
Laura Latvala toimi Paiholan sairaalassa
lääkärinä.
Kiitos Tellervo hienosta jutusta. Hyvä sekin, että sattui Lissu samaan aikaan paikalle laatikkokameransa? kanssa.
Täällä meillä päin on kerrottu juttua pojasta, joka katkaisi pääskyseltä kielen. Omista lapsistaan tuli sitten syntymästään mykkiä !
Värtsistä löytyy tarinaa myös Patsolan pääskysistä, joista Sakari kirjoitteli loppiaisen aikaan.
https://www.vartsi.net/2012/01/07/paaskysia/
Missähän mahtanevat pesiä nuo pääskyset jotka liitelevät tuossa kotipihani yllä? Poutaa näyttävät ennustavan.
Suloinen kuva Paaterin pääskypoikasista!
Muistan Kaustan kuistin oven yläpuolella pääskyn pesineen. Silloin ei saanut ovea paiskoa ja oli muistettava varoa mahdollista ”lentopommia”!
Kun sain Lissulta kuva-apua
– taas kerran – hän mainitsi,
että pääskynpoikaset kurkkivat
Paaterin liiterin orren päältä.
Ja kuten tiedämme, Paaterin liiteri
on taiteilija Eva Ryynäsen pihapiirissä
Vuonislahdessa.
On siinä ollut poikueella hämmästelyn
aihetta turistitulvissa.
Eipä silti, pesihän pääskynen Värtsilän
kesäteatterinkin sisäkatossa, samoin kuin
Olavinlinnassa oopperajuhlien aikaan.
Taitavat tykätä taiteesta!
Naapuri kertoi juuri päiväkahvilla
pistäytyessään hauskan jutun Kaustan
pääskysistä.
Hän on ostanut ja kunnostanut punaisen
”mummonmökin” tästä lähettyviltä.
Keväällä pääskyspariskunta oli lentänyt
avoimista ovista tupaan saakka, ikään kuin
tarkistamaan, että minkälaista väkeä
täällä nyt asustaa. Olivat kierrelleet ja
viserrelleet keskenään ja kaiken ilmeisesti
hyväksi havainneet. Ulos olivat lähteneet
vasta pienen hätistelyn jälkeen.
Kun suhteet isäntäväkeen oli luotu, ryhtyi
pariskunta rakentamaan pesäänsä porstuan
yläpuolelle. Liekö sana levinnyt, sillä
nyt räystäiden alla ja pihapiirissä on jo
useampiakin pesiä.
Pälkjärvellä pääskystä on pidetty pyhänä lintuna. Toinen pyhä lintu pälkjärveläisille on ollut käki. Käen pitkä kukunta on tiennyt pitkää kesää.
Tieto on peräisin T. Könösen kirjasta Pälkjärven pitäjäs. Kirja on ilmestynut v.1891.
Kun olin eilen kuulevinani pääskysen äänen
en uskonut korviani. Uskottava se kuitenkin on,
pääskypariskunta lensi tänä aamuna saunarannasta
kohti mökkiämme, ja tuossapa mennä viuhahtivat
parhaillaankin kun kirjoitan tätä kommenttia.
Taisivat tuoda etelän terveisiä Värtsin lukijoille!
*
Käki on kukkunut Konttivaaran suunnassa ja viikon
verran.
*
Yksinäinen kuikka soutelee päivittäin lahden pohjukassa,
tuleeko puoliso vasta myöhemmällä lennolla, vai
onko jo hautomispuuhissa?
Minua on askarruttanut tänään kysymys
”kuulevatko linnut”?
Postinhakureissullla istuksimme naapurimme
pihapiirissä. Pääskypariskunnat lentelivät
punaisen ”mummonmökin” räystäiden alla
pesäntekopuuhissa. Vaikka meitä istuskelijoita
oli viisi henkilöä matalan kuistiosan katveessa,
eivät linnut olleet meistä moksiskaan.
Yht’äkkiä talon isäntä korotti äänensä mallaillessaan
erästä tapahtumaa. Kaikki kolme pääskypariskuntaa
aivan kuin jähmettyivät ja keskeyttivät touhunsa.
Ikäänkuin ne olisivat kuulostelleet, että mitä nyt?
Kun sitten jatkoimme tasaista tarinointiamme, pääskytkin jatkoivat rauhoittuneina rakennuspuuhiaan….
Vielä lyhyt tarkennus edelliseen.
Kysymyksellä ”kuulevatko linnut”
tarkoitan, että osaavatkohan ne reagoida
esim. (ihmis)äänen eri taajuuksiin?
Silloin joskus enemmän kuin puolen vuosisataa sitten meillä pojankosseilla oli elättinä joskus variksenpoikasia, joskus muitakin lintuja, olipa tuulihaukkakin, vaikka ei sitä kaiketi olisi saanut silloin elätellä. Kyllä nämä elättilinnut ainakin oppivat tunnistamaan tuttujen ihmisten, syöttäjiensä äänet ja tunnistivat jopa nimensäkin. Kalle-varis tosin sai tappotuomion kun se oppi käymään välipalalla äidin mansikkamaalla. Roope-haukka lähti kesän edistyessä omille lennoilleen ja käväisi vain harvakseltaan näyttäytymässä kun sitä huudeltiin. Liekö kyllästynyt tarjottuun sapuskaan.
Retkeilin menneellä viikolla muutaman päivän Saarenmaalla. En koskaan ennen ole nähnyt missään niin paljon pääskysiä kuin siellä. Kuresaari, jossa majailimme, jäi mieleeni pääskysten kaupunkina.