Aamun ajatus
Kuva: Lissu
Appelsiini- ja omenapuut kuin morsiamet pukeutuneena valkoisiin, tuoksuviin kukkaispukuihin oli Luonto lähettänyt runoilijoille herättääkseen heidän mielikuvituksensa.
Kahlil Gibran
Mielikuvituksen herättäjä
Aamun ajatus
Kuva: Lissu
Appelsiini- ja omenapuut kuin morsiamet pukeutuneena valkoisiin, tuoksuviin kukkaispukuihin oli Luonto lähettänyt runoilijoille herättääkseen heidän mielikuvituksensa.
Kahlil Gibran
”Siel’ on kauan jo kukkineet omenapuut”…
Mikähän herättäisi muutama vuosi sitten
istuttamamme kolme omenapuuta kukkimaan,
tänäkään kesänä ei ole nupun nuppua?
Mielikuvissani näen ne kuitenkin täydessä
kukassa ja siksi hentoisten runkojen
keskelle on raahattu pöytä ja tuoleja
romanttiseksi päiväkahvipaikaksi.
Lissulla kaunis kuva omenapuun kukinnosta. Kävin eilen Värtsilässä, toinen omenpuu oli täydessä kukassa ja toisessa puussa alle kymmenen kukkaa. Toisella puulla on kai nyt lepovuosi.
Kumma, että Tellervolla kaikilla puilla sattuu lepovuosi samaan aikaan
Tellervolle samasta runosta..
”tulis syksy ja metsät ne vihreät veis
tulis tavi ja lumin ne peitteleis
Kai silloin sun rauhasi palaa”
Sievä kuva!
Meidän omenapuissa on kukkia jonkin verran, joskin paras puu meni
pakkasten puremana.
Pihlajissa on kukkia sitäkin runsaammin.
Täällä etelärannikolla omenapuiden kukinta on jo ohi. Kuva on otettu helluntaina.
Pihlajat ja syreenit kukkivat parhaillaan. Kukinta on runsasta. Pihlajissakin enmmän valkoista kuin vihreää.
Erikoisen ihanaa aikaa tämä alkukesä kukkineen ja tuoksuineen!
Omenankukka kukkii nopeasti
ja varisee vähästäkin,
ei kestä tuulta, ei kovaa kättä.
Omenankukka ei olisi
kaunis ja kaivattu
jos se kukkisi pitkään
eikä piittaisi mistään mitään.
Omenankukan kaltaiset ihmiset
ovat parhaita ihmisiä,
ja ne tuuli vie ensin mennessään.
Tommy Tabermann
Täällä vaaralla pari lapsenlapsille istutettua omenapuuta on valkoisenaan kukista, vaikka ovat vasta 5v. sitten istutettu.Ja jo viime kesänä antoivat runsaan sadon. Mielenkiinnolla seuraamme niitä, ja runsaasti kukkivia kirsikkapuita, koska aiemmin täällä ei niitä ole ollut. Ja kolmaskin puukin on jo tulossa :))
Tuolla alempana Loitimon rannalla lanko juuri valitteli, että heidän lukuisat omenapuunsa eivät tee kunnolla omenoita kukinnasta huolimatta. – Muutama vuosi sitten, kun karhuvaara oli täällä suurimmillaan, ja karhut asuivat aivan mökkien ympärillä, ja tienoot oli niitten kulkureittejä täynnä, olivat ne myös haistaneet omenat, ja särkivät muutaman puun sieltä herkkuja poimiessaan.
Onpa siinä Tommilta kaunis runo.
Täällä kukki jo tänä keväänä istutetut omenapuun taimet.
Pitäisiköhän karhuille pudottaa omenat valmiiksi maahan vahinkojen vähentämiseksi.
Lissulle idea lohdutukseksi: Jos ei omenasatoa, niin pihjajanmarjoista saa maukasta hilloa. Se sopii hyvin niin liharuokiin kuin pannarinkin päälle ja paahtoleivälle erittäinkin. – Keitetään, jauhetaan mössöksi, lisätään sokeria ja – konjakkia. Säilötään suljetussa purkissa. Avot. Ierikka
Mistähän sie Ierikka oikein sait pääähäsi, että surisin jotain omenasadon puutetta, kun tarjoilet lohdutukseksi pihlajanmarjahillovinkkiä? Ei sinne päinkään!
Olen iloinnut ja iloitsen kevään ja alkukesän runsaasta ja tuoksuvasta kukkasadosta!
Taisi minulle käydä niinkuin venäläiselle kenraalille: väärä analyysi – väärä tulkinta. Isviniite! – Kauniisti kukkivaa kesää! On ollut kiva lukea kirjoituksiasi ja katsella valokuviasi. Ierikka
Pihassamme on yksi iso omenapuu, mikä kukkii aivan valtavasti – taitaa
jo kohta olla kukkiminen ohi – ikävää , kun se on niin kaunis, mutta
tuleehan tilalle näinä aikoina valkoiset sireenit ja valkoiset lumipallot – syksymmällä kuinkas ollakaan VALKOISET SYYSHORTENSIAT ja kun maljakossa on valkoisia kieloja voimakkaan tuoksuisina. Olen ilmeisesti valkoisten kukkien ihailija.
Tellervolle tiedoksi – älä menetä uskoasi omenapuun suhteeen –
meillä yksi puu vaikeroi ja myyrä oli vienyt juuretkin, kun se oli aivan irti, mutta nyt siinä on aivan erikoisessa paikassa (niinkuin Lissun kuvassa) kukkaryhmä. En tiedä onko se tavallista. Muutama kesä siinä meni ennenkuin se rupesi uudestaan elämään.
Eilen kävimme katsastusreissulla Joensuussa ja samalla kylässä Marjalassa. Meille esiteltiin tämä ihmeellinen suuresti rakennettu alue
kanavoineen – on siellä ”porukkaa”.
Marttojen piirakatkin tuli maistettua torilla. Kyllä olivat ihania.
Käykääpä maistelemassa!
Lissu – anteeksi unohtui aivan tavallinen valkokukkainen – Pihlaja
Unohtui mainitsematta tuo aivan tavallinen valkokukkainen oranssinen
marjapuu eli pihlaja – meidänkin pihassa monta.
Seppo olis jo kaatanut tyttöporukalla siirretyn pihlajamme, mikä on
etupihalla ja kun auton ajamme rappusten eteen, pihlaja roskaa ilkeästi
En ole toistaiseksi antanut Sepon kaataa sitä – milloin tulee sen aika
sitten – sitä en tiedä ja en halua kertoakaan vaikka tietäisinkin.
Hyvää ja kaunista kesää – ei kovin kuumaa. MirjaSisko
Kiitokset vieläkin naissiirtäjille – en itse tarvinnut paljon olla mukana tuossa hommassa.
Minäkin olin eilen Marttojen piirakoita maistamassa Joensuun
torilla. Ne ovat erittäin herkullisia!
”Pyhät on pihlajat pihoilla, pyhät oksat pihlajoissa, marjaset sitä pyhemmät”, sanotaan vanhassa karjalaisessa häärunossa, jonka August Ahlgvist on merkinnyt muistiin Ilomantsissa vuonna 1848.
Mirjalle: Pihapihjlajasi on tuottanut ja tuottaa Sinulle paljon iloa. Pihlajan kohtaloa miettiessä kannattanee katsoa kumpi painaa vaakakupissa enemmän, ilo vai roskaaminen. Muistan, että olet maininnut jossain kommentissa ennenkin pihlajasta ja sen siiro-operaatiosta, joten tämä pyhä puu lienee Sinulle tärkeä.
Kalevalassakin kerrotaan pihlajaa käytetyn ennustamiseen.
Kun vanhapoika Väinämöinen läksi kosintamatkalle Pohjan akan taloon, niin hänen lähestyessään taloa koirat kuulivat tulon jo kaulkaa ja alkoivat haukkumaan.
Silloin Akka sanoi piialle pirtissä:
”Laita piisiin pihlajia,
hiilille pyhiä puita”
Jos puut itkivät verta, niin oli vihamielinen tulija tiedossa. Jos puut itkivät vettä, niin saatiin olla rauhassa.
Mutta nämä puut ”hulputtivat hunajaa” , siitä tiedettiin, että talon tytölle oli kosija tulossa
Savolaiset valitsivat pihlajan maakuntakukakseen vuonna 1982.
Jo ajanlaskumme alkuvuosisatoina pihlaja oli pyhä puu Galliassa, Britanniassa ja Irlannissa. Dridit (papit) istuttivat pihlajia kehäksi kivirakennelmiensa ympärille suojaksi pahoja henkiä vastaan.
Pohjois-Euroopassa on pihlajan oksia ripustettu talojen ja karjasuojien oville sekä kotieläinten karsinoihin karkottamaan demonit ja noidat. Tapa tunnetaan Suomessakin kansanperinteestä. Voi- ja maitoastiat on suojattu pihlajanoksilla, jotta varkaat eivät pääse niihin käsiksi.
Voi, Lissu, mikset kertonut aiemmin pihlajoista kivirakennusten ympärillä? Olisin leikkinyt dridiä ja antanut osan kappelini ympärillä olleista pihlajan poikasista (ja tyttösistä) jäädä kasvamaan. Viikate survaisi kaikki nurin. Mikä nyt pahoja henkiä vastaan?! Onnneksi juuri tästä kirjoituspaikan ikkunasta näkyy kukkiva pihjaja. Syksymmällä poimin siitä tertut ja teen hilloa. Sitä ennen pitää käydä Venäjällä konjakkia ostamassa. On vähän halvempaa eläkedridille, ja kelpaa hyvin pihlajanmarjoille. – Ne siis suojaavat pahoja henkiä vastaan, toivottavasti myös pahoja makuja vastaan. Ja tuo kirjoituspöytään näkyvä pahoja sanoja vastaan!? Ierikka
Voi että oli päässyt painovirhepaholainen pudottamaan yhden kirjaimen pois edellisestä kommentistani.
KORJAUS: Kysymyksessä ovat siis DRUIDIT eikä dridit. Druidit ovat kelttiläisiä pappeja.
Oho- pääsipäs vanhahkolle eläkeläiselle tapahtumaan taas moka.