Suomalaiset
Kuvastoa kotimaasta
Tarkkapiirtoista kerrontaa
Turkka Hautala: Kansalliskirja, Gummerus 2012
Suomalainen on sellainen, että kun kauppaoppilaitos loppuu, siirtyy Euromarketin kahvioon, kun tyttöystävä menee nukkumaan menee vierashuoneeseen läppärin kanssa ja aamulla sivuhistoria on tyhjä, nisukahvit nauttii kiireettä loppuun, kävelee ojanviertä kohti taivaanrantaa, kuolee soffalle kesken prinsessa Victorian häiden ja poskille kuivuu ilonkyyneleitä.
Turkka Hautala ( s. 1981) on palkittu kirjailija. Esikoisromaani ( Salo 2009) sai Kalevi Jäntin palkinnon ja finlandiaehdokkuuden. Toistakin romaania ( Paluu 2011) kiiteltiin kovasti.
Tämä uutukainen sisältää 50 kappaletta sivusta kahteen sivun pituista supisuomalaista tarinaa, jossa puhekielen jäljittely on viety äärimmilleen, jopa niin, että joskus vaatii hyviä hoksottimia pysyä kyydissä mukana. Hautala kertoo ”Riipisen lista” jutussaan, mitä ilman miehenpuoli on luetellut jäävänsä, jos nainen aikoo tosissaan lähteä. Niinpä listaan kuuluu: Reijon ja Marketan luona käynti, Uutisvuodon kattominen, puhelinlangat laulaa kuuntelu, kun ootetaan, että sauna lämpiää, istuminen siinä, missä on se käkkärä mänty ja lampi, jolla ei nimeä, meidän auringonkukkien myynti iltatorilla, jne…
Hautala on eräänlainen tuomaskyröinkarnaatio, joka puhuu supisuomalaisista tunnoista hellän karheasti, jopa tulehduttaa välillä sanomisiaan, sillä aina ei suomalainen osaa pitää nyrkkejään taskussa tai puukkoa housun liitingissä, jos asian sanoisi noin lipan alta huiskaustuna.
Kiva kirja. Lueskelin jutut huolella alusta loppuun ja jäi tunne, että kirja pitäisi hankkia omaan kirjahyllyyn, että sitä voisi lueskella semmoisena päivänä kun satelee eikä televisiosta tule muuta kuin stayrahajuttuja tai muita huijauksia.
Jouko Varonen
