Sinisilmäisyyttä

Sinisilmäkoira "Pipaluk". Kuvat SP

Selvisivätköhän kaikki vapunviettäjät näin sinisin silmin juhlan jälkeiseen arkeen.   Ihan oikeasti eka kerralla oli aika hätkähdyttävää nähdä sinisilmäinen koira.  Onhan niitä tosin sinikielisiäkin haukkujia.   Meilläkin näitä sinisilmäisiä joskus oli, enimmillään viisi.  Olihan se mukavaa, aikaa vain olisi pitänyt olla enemmän kuin 24 h/ d.  Huskeissa on myös silmäpuolisia. Tämä  kuvassa oleva silmäpuoli on näyttelyssä poseeraava valioyksilö.   Kertakaikkisen ihania koiria ja sitkeitä reen vetäjiä, vaikka ovatkin pienempiä kuin Eero-Matin malamuutit,  jotka saattavat joskus vilahtaa Värtsilässä.  Rekikelit tosin loppuivat joksikin aikaa.

Tuo silmäpuolisuus tekee kiltin hauvelin vähän pelottavan näköiseksi.

 

Share

6 comments for “Sinisilmäisyyttä

  1. Hienot kuvat sinisilmistä. Siitäpä pääsen Vapun kautta aasinsiltaa kiertäen arkiseen ajatuksiin..

    Varmaankin jossain punasimäiset käyvät neuvottelupöytään tekemään viisaita suunnitelmia ja sinisilmäiset hyväksyvät sitten päätökset

  2. Nuo eri väriset silmät lienevät kuitenkin näkeviä molemmat. Toisin oli isäni silmien laita. Hän sai jatkosodassa Matkaselän tiellä miinan sirpaleen toiseen silmäänsä ja eli loppuelämänsä ajan yksisilmäinen.

    Kerran hän jossain ravintolassa kaverinsa kanssa tapasi kaksi sinisilmäistä naista. Toinen oli juuri pudottanut sormuksensa lattialle eikä ollut sitä löytänyt. Isä kohteliaana miehenä laskeutui lattialle ja alkoi etsiä kadonnutta. Kotvan kuluttua nainen oli tokaissut: “Ota silmä näppiin ja kato sitten!” Isä oli noussut lattialta toisessa kädessään sormus ja toisessa lasisilmänsä. Naiset olivat tempautuneet ylös ja jousseet kauhistuneina vessaan oksentamaan. Sinisilmäisiä kai molemmat? Topinpoika Ierikka.

  3. Tuli taas ikävä kaikkia elämäni koiria. Niistä eräs osasi toimia
    ovikellon korvikkeena ja pyytää vieraat haukkumalla kahvipöytään.

  4. Minäpä kyllästyin meidän karkeakarvaiseen mäyräkoiraan, kun haukkui kaikki ovesta pyrkijät, etteivät uskaltaneet tulla sisään.
    Mirjasisko

  5. Meilä oli myös kk. mäyräkoira, mutta se oli ihmisystävällinen.
    Muutoin kylläkin kovapäinen. Oppi yhden tempun:”Vapaa”, jota se noudattikin koko elämänsä ajan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *