Laakso heräsi

Kuvat EJ

eilispäivänä satoi vettä

aamulla tulivat metsähanhet
puitten sinipuna syveni
peltopajut kävivät kai
kylätalolla kaunistumassa

laaksoon levisi tuoksuja
kuin olisi pantu
ylimääräinen lusikallinen
nuotiopannuun

 

9 comments for “Laakso heräsi

  1. Värtsiä avatessani kaipailin Aamun ajatusta
    hienoine kuvineen. Niistä saimme nauttia
    kolmisenkymmentä kertaa, Kiitos Lissulle
    vielä jälkikäteen.

    Laakson herääminen toi keväisen tuulahduksen!
    Siinäpä sitten vain hyräilemääm Maarit Hurmerinnan
    tunnetuksi tekemää biisiä Laakson lilja.

    ”Lilja tuo kuka katseen häneen luo,
    kun kukka yksin on se kuihtukoon.
    Vaan kohta tulee mies, jonka tulosta hän aina ties,
    ja vie hänet herraskartanoon”.

  2. En minä kurki, sanoi hanhi, kun katseli uteliaana EJ:n luontokuvia.

  3. Täällä etelärannikolla kevätpäiviä ovat pääsiäisestä saakka sulostuttaneet peippojen iloiset liverrykset.

    Sinivuokot aloittelevat kukintaansa ja valkovuokotkin nostelevat jo paikoitellen pienen pieniä nuppujaan.

  4. On se mukava laaksot alkaa heräillä eloon, ihanhan tässä itsekin alkaa pikkuhiljaa sulamaan talven roudasta.

    Ensimmäiset peipotkin tulivat tänään Oton päivänä etsimään syötävää. Jalkarätin kokoiset räntähiutaleet ovat peittäneet maassa olevat jyvien rippeet. Pikkulinnut katselevat neuvottomina mihin eväät ovat hävinneet maasta. Onneksi närhi tuli ja alkoi kaivaa. Niin ja mustarastas. Ne ovat muita viisaampia. Ne eivät kuole nälkään jos jyvät ovat pienen lumikerroksen peitossa. Pitääpä mennä ripottelemaan kaikkia ryynejä mitä keittiön kaapista löytyy. Nyt tarvitaan paluumuuttajille paljon evästä

  5. Meiltä hävisivät kaikki linnut syöttöpaikalta ilmojen lämmittyä. Naapurissa oli pyrstötiaisia.

  6. Kävin torstaina 19.4 Kaustajärvellä ja näin niitä hanhia lepäämässä Sääperin aukean pelloilla. Tuli hyvä mieli kun niitä näkee. Minuun näiden suurempien vesilintujen keväinen saapuminen vaikuttaa samalla tavalla kuin ensi lumi hiihtäjä AApo Luomajokeen siinä hänestä kertovassa runossa. Sen kerto säe oli jotenkin näin.
    ”Ja ensi lumi teki ihmehen, se nuoreksi sai ukon jällehen, kun toiset kesän sapumista ihastei, ol ukon ihanteena hyvä hiihtokeli”.

  7. Totta puhui ukko! Olipa hyvät hankikelit tänäkin aamuna, linnut valtailivat pesimäpönttöjään ja iloisesti pyrähtelivät oksistoissa Jänisjoella.
    Kevät keikkuen tulevi, keikkuuhan se västäräkinkin pyrstö, siitäkö lie sanonta alkunsa saanut.

  8. Satakieltä kuunnellessa

    – Nyt se laulaa!
    – Oi, kuinka hirveän, kamalan ihanaa!
    – Vietävän kaunista!
    – No, siinä herrasväki nyt omin korvin kuulee. Sanoinhan, että
    täällä on satakieli!
    – Saattaa se olla muukin lintu. Mistä prokuristi tietää, että
    se on satakieli?
    – Olen tutkinut lintujen ääniä. Satakieli sanoo hyit,karr,hyit
    karr. Ja sitten tulee huilumaisia ääniä.
    – Mitä se nyt sitten on! Mutta minäpä olen kuullut, kun satakieli
    lauloi radiossa.
    – Kyllä kai se oli kanarialintu.
    – Eihän! Se oli ihan oikea väärentämätön gramofonilevy.
    – Mitä se silloin tekee, kun ei laula?
    – On vaiti. Suurimman osan vuotta.

    ”Purhopirhiäinen, vuosi 1936”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *