Viidakon kätköihin kantautui tieto Suomessa vallitsevasta työvoimapulasta. Tarvetta oli ainakin rakennus- ja hoitoalan työntekijöistä. Sademetsien tehohakkuiden vuoksi , ja elintilan kavennuttua, tarttuivat Tarzan ja Jane oitis vinkkiin. Tarzan oli taitava viidakonvaltias, mutta valinta oli tehty. Kauaksi jäivät kotoiset sademetsät, eläimet ja joet. Täältä oudosta , kylmästä maasta oli löydettävä elämänsisältö ja toimeentulo.
Ensitöikseen pariskunta suuntasi kulkunsa ulkomaalaisvirastoon. – Emme ole turvapaikanhakijoita. Me haluamme tehdä työtä ja sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan, Jane selvitti englanniksi. – Olemme työperäisiä maahanmuuttajia, hän täsmensi.
Kaikki tarvittavat kaavakkeet täytettiin. – Pelkillä etunimillä, Tarzan ja Jane, ette voi Suomessa elää, virkailija mainitsi. – Ettekä liioin ilman sotu- tunnuksia. – Tämä teidän asianne käsittely nyt kestää, virkailijan ääni tuntui tylyltä. Tarzan valitsi sukunimekseen Viidakkomies, ja pitkällisen pohdiskelun jälkeen Janekin päätti ottaa saman sukunimen. Jane muisti syntymäaikansa ja Tarzan sanoi kuulleensa vuoden 1912 olleen viidakonvaltiaan, hänen syntymävuotensa. Samoin hän tiesi englantilaisesta syntyperästään, mutta näin oli hyvä. Mikäli tieto Tarzanin syntymävuodesta piti paikkansa, näytti Viidakkomies kymmeniä vuosia ikäisiään nuoremmalta, pani virkailija merkille.
Tarzan ja Jane päättivät ennen Kontiolahden vastaanottokeskukseen sijoittumistaan katsella Helsingin nähtävyyksiä. Kauppatorilla Tarzan ilahtui. Hän ruokki evästähteillään runsaslukuista ja röyhkeää lokkiparvea. Se lievitti ikävää entiseen. Samalla hän päästi vaistonsa sanelemana ilmoille kuuluisan huutonsa, riisui kiristävät farkut, lenkkarit, ja pulahti hetkeksi kolera- altaaseen. Eikä kukaan edes temppua ihmetellyt. Näkihän noita.
Puumajoissa asumisen jälkeen vastaanottokeskuksen huoneisto tuntui Janesta avaralta ja kodikkaalta. Kalustetuissa huoneissa asuminen tuotti alkuun varsinkin Tarzanille monenlaista hämmennystä. Puhdasta vettäkin saattoi valuttaa hanasta mielin määrin kenenkään estelemättä. Heille tarjottiin kodinhoidon opetusta. Muiden maahanmuuttajien tavoin heidät ohjattiin kielikurssille. Sinä Jane, minä Tarzan, mies sanoi ensimmäisen kurssipäivän jälkeen suomeksi. Jane oppi uuden kielen varsin nopeasti, mutta Tarzanille jäivät sellaiset sanat kuin lämpöpuku, rääkätä ja öylätti vielä alkeiskurssin jälkeen epäselviksi. Kyllä se siitä. Kunhan oppisi alkuun välttävästi suomea puhumaan.
Jane aloitti maahanmuuttajien työllistymiskurssilla sairaanhoitajan ammattiopinnot. Tarzan sen sijaan ohjattiin suoraan rakennustyömaalle. Vastaava mestari antoi firman logolla varustetut oranssit haalarit, kypärän ja turvakengät. Vielä tuli kuvallinen henkilökortti kaulaan ja lapio kouraan. – Siitä sopii aloittaa, mestari näytti jäntevälle miehelle aloituspaikan. Tarzan iski lapionsa Kauppakadulla maahan. Hän kaivoi ja kaivoi, ei edes ruokatuntia pitänyt. Ei sellainen ollut apinoiden kuninkaan tapana. Tunneli ulottui jo puoliltapäivin torinkulmalle. Niinpä hän kaivoi yksin tein ontoksi koko torin alustan. Siihen saisivat tehdä toriparkkinsa, hän tuumi klo 16.00, kun vihdoin työpäivän päättyessä suoristi selkänsä.
Jotta sopeutuminen suomalaiseen elämään kävisi mahdollisimman mutkattomasti, he saivat myös paikallisen kummiperheen. Heidän saunassaan Tarzan ulvoi toisen kerran, ei siksi että olisi ollut liian kuuma, mutta kun hänen kultainen kaulaketjunsa poltti nauhamaisena kaulan ympärillä. Mies syöksyi järveen. Taitavana uimarina hän kiersi järven pari kertaa ympäri, se helpotti. Vatsakas isäntä tarjoili olutta ja votkaa. Hän krillasi lihaa ja makkaraa. Maistettuaan votkaa, kaatoi Viidakkomies oman juomansa emännän kukkaruukkuun. – Ja ensi talvena, Tarzan, me menemme yhdessä Leville laskettelemaan. Teemme moottorikelkkasafarin, isäntä innostui läimäyttäen Tarzania veljellisesti olkapäälle. Tarzan ei tiennyt, mistä mies puhui, mutta kaipa se aikanaan selviäisi. Kummiperhe oli menevää väkeä. Vapaa- aikoinaan Jane oli usein heidän lapsenvahtinaan. Tarzan ulkoilutti perheen koirat. Eläinrakkaana miehenä hän hoiti koko kennelin.
Tarzan ja Jane avasivat pankissa luotollisen käyttötilin. Pahan päivän varalle, mutta samalla velkakierre oli valmis. He saivat kaupan Plus- ja S- kortit. Saivat kelakortin ja kalakortin. Posti kantoi lakanankokoisia jäsenetutarjouksia ja puhelinoperaattori soitti. Molempien täytyi opetella muistamaan lukuisat tunnusluvut ja salasanat. Tarzan sai ajokortin ja osti osamaksulla käytetyn auton. Heti alussa sattui peltikolari, mutta onneksi ei mitään vakavaa. Heistä käytettiin nimitystä uussuomalainen ja mamu. Ulkopuolisuuden tunne ajoittain vaivasi.
Eikä Tarzan voinut välttyä rasismin kohteeksi joutumasta. – Kuultiin, että olet eläinrakas, joten mitä jos antaisit tuon naamasi takaisin apinoille, huusivat skinit nyrkit pystyssä. – IiiiUuuuAaaa…, Tarzan kiljaisi Joensuun torin nakkijonossa ilmoille kuuluisan huutonsa. Hän tarttui muutamaa skiniä koivista ja heitti heidät kauppahallin katolle. – Pysykää viikko siellä, hän määräsi. – Vettä ja leipää tuodaan. Siihen loppui rasismi. Tarzan oli ehdottoman oikeudenmukainen ja rehellinen. Aina hyvän puolella pahaa vastaan.
Elämä alkoi uudessa kotimaassa sujua. Heillä oli oma rivitalonpätkä ja ansiotyö. Koti sisustettiin taulutelevisiota myöten valmiiksi. Viidakkomies oli jo taitava kotitöissäkin. Oleskelulupa myönnettiin alussa vuodeksi kerrallaan. Myöhemmin he voisivat anoa pysyvää oleskelulupaa ja aikanaan Suomen kansalaisuutta. Vapaa- aikoinaan Tarzan poimi ahkerasti marjoja ja sieniä. Myyntituloillaan hän hankki pienen metsäpalstan. Puulajitelmakin näytti varsin lupaavalta.
Tarzan vuokrasi metsäyhtiöltä palstansa vieressä sijaitsevan pienen lammen. Hän käveli uusyrityskeskukseen ja perusti kalayrityksen. Starttirahakin irtosi vuodeksi. Tarzan istutti lampeen jo pyyntikelpoisia kirjolohia. Hän rakensi lammen ympärille useita laitureita, jotka mahdollistivat suurenkin seurueen samanaikaisen kalastuksen hänen lammellaan. Kalat sai halutessaan savustaa paikanpäällä ja nauttia aterian luonnonhelmassa, uuden krillikatoksen suojissa. Jo ensimmäisestä kesästä lähtien yritys menestyi hyvin. Sitä markkinoitiin erilaisille ryhmille ja venäläisturisteille virkistyskeitaana. Tarzan oli yrittäjä, oman itsensä herra.
Perheestä puuttui enää lapsi, sitä ei kuulunut. Jane sai hoitoja lapsettomuusklinikalla. Hänet hedelmöitettiin suomalaismiehen hyvälaatuisella spermalla. Aikanaan syntyivät suloiset kaksoset, tyttö ja poika. Tarzan oli vaimonsa tukena synnytyksessä. Hän oli elänyt elämäänsä eläinten parissa, nähnyt aikaisemminkin syntymää ja kuolemaa. – Onnistuihan se! iloitsi Tarzan. Olen kuin olenkin isä, hän kehui Janea. Lapset olivat jo syntyessään suomalaisia. – Mutta vielä jonakin päivänä vien heidät katsomaan viidakon ihmeitä, Tarzan lupasi Janelle ja kahdelle pienokaiselleen.
Maija-Liisa