Tietä piisaa.

Värtsissä on ollut juttuja vanhoista ja uudemmistakin Jänisjoen silloista. Jonkin verran lie kajottu tieasioihinkin joita jäin jossakin vaiheessa miettimään tässä Patsolan rinteessä asujana. Värtsilän tiethän ovat perusteellisesti uudistuneet sodan jälkeen.  Vanhoja teitä toki on, mutta ei kovin monta.  Mieleen tässä tulee ensimmäiseksi Tervavaaraan siitä edelleen Kutsuun ja Ristivaaraan vievä “rallitie”.  Toinen mieleen tuleva vanha maantie on Kaurilaan vievä tie, joka lie palvellut Tohmajärven suuntaan kuljettaessa.  Kolmas vanha tie löytyy Kaustajärven ja Öllölän väliltä.  Joitakin juttuja on Värtsissä kerrottu kulkemisen vaikeudesta sodan jälkeen kun raja katkaisi vanhat yhteydet.

Kun muutimme Kenraalinkylän koululle 1966 kesällä,  tehtiin koululle sähköasennukset. Kylä oli saanut sähköt.  Koulun sähköasennuksia urakoi joensuulainen sähköliike.  Asentaja,  jo kauan samaa firmaa palvellut mies ihmetteli eräänä aamuna ääneen, että urakointiliikkeen johtaja tulee katsomaan työmaata.  Ihmetteli sen vuoksi, ettei se kuulemma ollut mitenkään tavallista, vaan suorastaan poikkeuksellista, melko pienessä kohteessa.  Johtaja, jo iäkäs herra  kävi ja samalla selvisi syykin. Ei hän oikeastaan ollut työkohteesta  kiinnostunut vaan halusi käydä paikalla kun hänen isänsä, vai olisiko ollut peräti ukkinsa, oli ollut tekemässä,  ilmeisesti myös suunnittelemassa  edellä jo mainittua maantietä Öllölästä Kenraalinkylän ja Kaustajärven kautta Värtsilään (siis sinne rajan takaiseen).  Vieraan lähdettyä totesimme asentajan kanssa, että aika pitkästi on tietä ollut kun on pitänyt panna noin paljon mutkille.

Osaksi tähän samaan tiehen liittyy Heikki Partaselta kuulemani tarina miten sodan jälkeen Kenraalinkylästä oli mentävä ensin Öllölän suuntaan Ristivaaraan ja sitten Kutsun ja Tervavaaran kautta Värtsilään.  Ylimääräistä matkaa kertyi monia kilometrejä. Värtsistä voi Johanneksen kertomana lukea kaustajärveläisten  kulkuongelmista. Siellä oltiin vielä pahemmassa pussissa ennen Ilomantsintien valmistumista.

Muuan toinen juttu vanhasta tiestä juontaa aikaan ennen sotaa.  Tunsin Liperissä erään Jussin, joka oli nuorena miehenä ollut töissä Sääperinrannan taloissa.  Kun jutustellessa selvisi, että olin silloin jo asumassa Värtsilässä, hän innostui muistelemaan kulkemisiaan Värtsilästä Kunnakseen ja Kejoseen. Minä en oikein suostunut ymmärtämään, että Värtsilästä tultaessa oli ensin Kunnas ja sitten siellä kauempana Kejonen.  Lopulta selvisi, että hän muisteli sotaa edeltävää aikaa ja lähtöpaikkana oli se Värtsilä, jota nyt kutsumme Vanhaksi Värtsiläksi.  Kulkusuunta siinä vain oli muuttunut päinvastaiseksi.

Värtsilässä tehtiin tietöitä 1980-luvun ja 1990-luvun alkuvuosina,  vahvistettiin tiepohjia, levennettiin ja päällystettiin ajoratoja, rakennettiin kevyen liikenteen väylää ja oikaistiin  Patsolan rinteestä melkoisen kiverä mutka, kun tie siirrettiin nykyiselle paikalleen.  Alunperinhän sekin äkkiväärä mutka oli vain yksi mutka muiden joukossa  Tervavaaran tiellä.

 

 

Nykyinen tie rakenteilla Patsolan rinteessä. Kuvat SP

 

Tietöitä Reijosen pajan paikkeilla.

 

Mopollakin sai aikaan pienen pölypilven.

 

Olisikohan Värtsin lukijoissa hyvämuistisia ihmisiä kertomaan miten Värtsilästä kuljettiin Saarioon päin ennen kuin nykyinen Pykälävaarantieksi nimetty reitti Patsolasta Saarioon valmistui. Värtsilästä Tohmajärvelle lie kuljettu enimmäkseen vanhaa tietä Kaurilan kautta. Jotenkin kai kuitenkin selvittiin  Saarioonkin päin Patsolan mäen jyrkistä rinteistä.  Arvelen, että mutkaisista ja mäkisistä kulkureiteistä on lukijoilla muitakin muistoja sattumuksista ja täpäristä tilanteista.

Share

16 comments for “Tietä piisaa.

  1. 12.4.2012 at 8:40

    “On maantiellä kultaisen lämmin
    päivä kesäinen.
    Kulkuri vanha taas nuortuu,
    mieli on onnellinen”…

    *
    Tämä on kertosäe laulusta
    Vanha Kulkuri. Hoilasimme sitä
    eräänä helteisenä kesäpäivänä siskoni kanssa
    Kaustan hiekkateitä taivaltaessamme.

  2. Sakari H
    12.4.2012 at 9:02

    Olipa siinä hyvää tiehistoriaa kerrakseen ja ihan kuvien kanssa.

    Saarion ja Pykälävaaran välillä ei ollut mitään, edes polkuyhteyttä 1950-luvun lopulla tai 1960-luvun alussa. Sitä kautta kuitenkin kuljettiin suoraan polkupyörillä Tohmajärvelle. Kuntien rajalla pyörän joutui taluttamaan viljapellon reunaa kierrellen pitkin ojan pohjia.

    Niin olen kuullut, että silloinen Tohmajärven kunta oli saanut Saario-Pykälävaara tiehankkeen toteuttamisen siirtymään kerrasta toiseen itselleen tarpeettomana. Eli pitkät on yhteistyön juuret. Taitaa sama perinne velvoittaa edelleen.

  3. Sakari H
    12.4.2012 at 9:07

    Arttu Suuntala vuonna 1967 Vanha Kulkuri

    http://www.youtube.com/watch?v=XwJUlbVGMYo

  4. Erkki Lintunen
    12.4.2012 at 9:43

    Muutamia mutkia muistan oikaistun. Miljoonarinteen maltaita maksaneesta ja siitä nimensäkin saaneesta tien oikaisusta on jo kirjoitettu.

    Suuren maailman tunnelmaan päästiin, kun Patsolan suuntaan menevällä tiellä ei enää pappilan kohdalla tarvinnut jännittää. Ajettiin suoraan ilman kallistuksia Reijosen pajan ohi peltojen keskeltä.

    Lintulan puimalatokin piti purkaa, ettei tarvinnut rattia käännellä siinäkään kohdassa.

    Olisi se kurjaa, jos autot nykyisinkin pöllyttäisivät Arppen pihan läpi bensanhakumatkoillaan. Samalla saatiin notkuva kunnansilta valokuva-arkistoihin.

    Onneksi ei ole Leminrinteen kaarteita oikaistu hautausmaan halki. Saa ajaa mutkissa rauhallisesti ohi rauhan maan.

    Joensuun ja Sortavalan välisen tien oikaisu on sitten poliittinen juttu, ja siitähän emme Värtsissä mielellämme kirjoittele.

    Näin pääsiäisen jälkitunnelmissa mielessä alkaa soida suosituksi tulleen virren 511 sanat: “Tie valmis on, voin löytää sen keskellä kysymyksien… Tie valmis on, ja päässä sen vastaus löytyy ikuinen…”

    Ierikka

  5. Lissu
    12.4.2012 at 12:14

    “Tietä käyden tien on vanki.
    Vapaa on vain umpihanki.”
    (Aaro Hellaakoski)

  6. Sakari H
    12.4.2012 at 16:48

    Laila Kinnunen 1960-luvulla Tiet

    http://www.youtube.com/watch?v=9KpvVepzjtg

  7. Esko Nylander
    13.4.2012 at 21:02

    Hyvän jutunjuuren Seppo pistit upeiden värikuvien kera Värtsilän tiehistoriasta.Tuo 1980 luvun tietyö taisi olla Patsolanmäen oikaisu ja levennys.Tien kunnostus ja kevyenliikenteen kaistan rakentaminen Patsolasta-Niiralaan ajoittui varmaankin vuosille 1992-93. Entisenä Pykälän poikana voinen kertoa Saarion ja Värtsilän välisestä kulkuyhteyksistä ennen maantien tuloa Patsolasta -Saarioon. Reitti kulki Värtsilästä-Selkäkylään ja sieltä Kyvönsuo peltojen itäpuolitse Murtovaaran ja Murtokosken vanhan puusillan kautta Pykälävaaran halki Sirkkapurolle Kutsusta tulevan maantienkautta Saarioon.Talviaikaan pääsi rekitietä pitkin Murtokoskelta suoraan suon yli Patsolaan .Nuo kulkureitit jäi poikasena 1950 luvulla hyvin mieleen,ollessani isäni ohjastaman pojuhevosen reki-tai kärrikyydissä.Noista Sepon ottamista valokuvista heräsi muistoja pintaan kun katselin tietyökuvaa jossa myös hevoset laiduntaa tienvieri laitumella Oli kesäkuu 1992 ja olimme hankkineet Punkkari suomenhevosen tyttäremme ratsuksi ja toiseksi hevoseksi Pappilan talliin. Varsa joka laiduntaa kuvassa keskellä oli jäänyt orvoksi 3 viikon ikäisenä.Keväiset terveiset Lintusen Erkille ja Ullalle sekä Jennin perheelle.Annoitte mahdollisuuden harrastukselle jossa on vanhaa perinnettä sekä myös tuonut mukanaan paljon uutta opittavaa.Saanen myös toivottaa Värtsin lukijoille Hyvää sarastavaa kesää tämän ensimmäisen Värsiin kirjoituksen myötä.
    Esko.N

  8. Päivi K.
    13.4.2012 at 21:40

    Eskon kirjoituksesta tajusin, että muut taitavat nähdä Sepon laittamat kaksi viimeistäkin kuvaa kunnolla. Meillä niistä näkyy kummastakin vain vähän yläreunaa, muuten on kuvatekstiin saakka tyhjää. Vika täytyy olla meidän koneella. Osaako joku auttaa? Olisi kovin mieluisaa nähdä muistoja kahdenkymmenen vuoden takaa.

  9. Seppo Pusa
    14.4.2012 at 7:38

    Kiitos Esko tuosta tietöiden ajankohdan tarkemmasta määrittelystä. Niinhän se tosiaakin oli, että tietöitä tehtiin kahdella eri vuosikymmenellä. Päivitin hieman tekstiäkin tarkemmaksi.

    On mukava huomata, että tulit mukaan värtsiin. Hyvää kesän odottelua sinulle ja Annelille.

  10. Yrjö Jormanainen
    14.4.2012 at 17:26

    Kommentteja:Tietä piisaa… 14.4.-12.
    Heikki p. kertomukseen on jossakin vaiheessa tullut virhe, siihen on putkahtanut nimi”Ristivaara”, kuuluisi olla Lusikkavaara.Puhuttiin Lusikkavaarantiestä, jonka armeijan pioneerit ja työporukat rakensivat huonon kärrytien pohjalle, osin kokonaan uuteenpaikkaan-1940-41.
    Samaan “syssyyn” he tekivät uuden tien Kenraalinkylästä Saarivaaraan.
    Näistä kahdestatiestä muodostui se Tuntemattomassa Sotilaassa mainittu
    “Huoltotie” ,jota 6 AK,n divisioonat käyttivät hyökätessään 1941
    Neuvostoliittoa vastaan.

    Lusikkavaarantie yhtyi Kutsuntiehen Väinö Immosen talon kohdalla, (talo sodan jälkeen rakennettu)Kaikesta huolimatta, matka Kenraalinkylästä kunnan keskustaan oli todella pitkä.

    Kuusikymmenluvun alkuvuosina tuli voimaan :Uusi tielaki. Käsite -Kunnantie poistui käytöstä ja tilalle tuli – Paikallistiet ja Yksityistiet.Osa entisistä kunnanyeistä muuttui yksityisteiksi.
    Y, teiksi muuttuivat tiet – Pappila-Valtakunnanraja, Patsola- Selkäkylä, Uudenkylänkoulu-Valtakunnanraja. Paikallisteinä tulivat olemaan Värtsilä-Kaurila, Tervavaarantie ja Pykälävaarantie.
    Paikallisteiksi hyväksytyille vanhoillekunnanteille tuli kunnostusvelvoite, kustannuksiin osallistui myös valtio.

    Yksityisteiksi muuttuneilleteille, laki velvoitti kunnan tielautakuntia perutamaan -Tiekunnat ja suorittamaan -Tieyksiköinnin.

    Toimin silloin tielautakunnan puheenjohtajana ja vastasin osalleni tulevista toimeenpanotehtävistä.
    PK,n tiepiirissä valtiovallanedustajana toimi Insinööri -Saari, hänen kanssaan käydyssäkeskustelussa tuli esiin Tervavaarantien mäkisyys ja mutkaisuus. Saari esitti,että tehkää karkea maastotutkimus tien oikaisulinjauksista, oikaisut voidaan tehdä kokonaan valtion rahoituksella. Ainoa ehto on että maanomistajat sitoutuvat kirjallisestiluovuttamaan maapohjat, vanhantielain mukaisessa järjestyksessä.
    Linjaustutkimus tehtiin, sitä johti nuori rakennusmestari, . Kävimme esittelemässä tulokset ins,Saarelle, hän totesi -Tästä on hyvä jatkaa,tTie saisi kokonaan uuden kuosin

    Niin vaan sitten kävi, että kaksi maanomistajaa ei suostunut laittamaan nimeään sitoumukseen ja hanke kaatui siihen.

    PS. Jotakin hyötyä siitä koitu, juuri valmistuneen rakennusmestarin kyvyt huomattiin ja hänet pestattiin heti PK n piiriin töihin.

    Yrjö J

  11. Seppo Pusa
    14.4.2012 at 22:24

    Kiitos oikaisusta Yrjö. Saattaa olla, että tuo Lusikkavaara on minun muistissani muuttunut Ristivaaraksi. Heikki P. on varmaan reitin useaan kertaan kulkeneena kuvannut matkan oikein.

  12. Erikoispyknikko
    14.4.2012 at 22:51

    Päivi K. 13.4.2012, 21:40

    Tuskinpa vikaa on missään ja näet kuvatkin jo nyt. Epäilisin, että joku päivitys tms. muu “etuoikeutetuksi” itsensä säätänyt kävelee yli muista latauksista, jopa ne joksikin ajaksi keskeyttäen. Maltti on valttia näissäkin asioissa.

    Jos ei vieläkään toimi, on kone tukossa muusta syystä. Täytyisi joskus siivota, ihan niin kuin monta muutakin paikkaa.

  13. Vuokko
    15.4.2012 at 16:02

    Kenraalinkylästä on tosiaankin kuljettu Lusikkavaaran kautta Värtsilään silloin sotien jälkeen. Edesmennyt Saimi-mummoni kertoi menneensä hakemaan kuulutuksia Tauno-miehensä kanssa (vuonna 1948) polkupyörällä Kenraalinkylästä Lusikkavaaran, Kutsuntietä Tervavaaran kautta Patsolaan ja sitten Värtsilän kylälle pappilaan. Takaisin paluu sitten samaa tietä Kenraalinkylään.

  14. Kalevi Tikka
    15.4.2012 at 17:14

    Kaustajärveläiset asioivat sodan päätyttyä Öllölään. Siellä oli posti ja muut sellaiset palvelut. Värtsilään eli uuteen kylään kesällä käveltiin salon poikki. Johonkin Kunnaksen ja Kejosen paikkeille. Talvella oli käytössä hevosen kuljettava talvitie ja sukset. Vielä 1950 luvun puolella postiauto kävi kerran päivään kääntymässä kaustajärven tien pohjukassa. Siinä Parviaisten talon risteyksessä.

    Tie Värtsilästä Öllölään on avattu vuonna 1903 ja se oli tehty tieosuuksin. Kukuin kiinteistö joka tien piiriin kuului oli velvollinen tekemään määrätyn pituisen osuuden tietä kulkukelpoiseen kuntoon.

    Yrjön mainitsema tie Kenraalinkylästä Saarivaaraan on saanut nimekseen Huoltotie ja menee sieltä myllypitkän päitse saarilammen kohdalle. Toinen sotatie välirauhan aikana avattu meni nykyisen Kaustajärven hautausmaan kohdalta kahden puron ylitse siihen halkolammen kupeeseen. Nyt siitä mennään soramontun halki loma-asunnoille.

  15. Tuula
    4.3.2017 at 12:10

    Voi mahoton kun tässäkin mieleinen juttu !

  16. Alpoaatos
    4.3.2017 at 17:28

    Voihan harmi kun en ole aikaisemmin nähnyt tätäkään viestiketjua. On ollut tarkoitus tehdä juttua Pykälävaaran teistä. Milloinkahan saisi ajoiksi…

    Kiitos Tuula kun annoit vihjeen !

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *