Ensimmäinen työvuosi oli sellaista myllerrystä. Onnistumiset ja epäonnistumiset vaihtelivat, mutta työstäni pidin.
Piilovaarasta tuli virkistymis- ja mietiskelypaikkani. Sieltä oli upeat näkymät joka suuntaan. Pykälävaaraan päin oli siintäviä metsiä silmänkantamattomiin. Näköalapaikaksi löytyi iso kivenjärkäle, ” Seitsemän veljeksen kivi”. Venäjän suuntaan näkyi Sääperi, peltoaukeat ja vähän rajantakaista Värtsilää. Useimmiten kuitenkin istuskelin rinteessä katsellen koululle päin. Siellä oli työmaa ja ensimmäinen oma koti. Siinä oli hyvä käydä läpi päivän tapahtumia ja rauhoittua. Takaisin päin lähdin aina hyvällä mielellä. Huomenna olisi uusi päivä ja uudet mahdollisuudet.
Meillä oli ihana yhteisö. Pääsin mukaan Tikan ja Peuhkurisen perheiden elämään. Kyläläiset ottivat uuden tulokkaan ystävällisesti vastaan. Usein kuulin lausahduksen: Tulukee käymään. Olin vain niin arka lähtemään yksin. Siksi olikin mukavaa, kun Tikat ja Peuhkuriset ottivat minut usein mukaan lähtiessään kyläilemään.
Teuvo rohkaisi tulemaan mukaan kirkkokuoroon. Enpä ole ollut ennen enkä jälkeen sellaisessa kuorossa. Sitä iloa ja intoa! Mitä enemmän naurettiin, sen paremmin helisi laulu. Mieleen on jäänyt erityisesti kevään –65 konsertti Joensuussa. Kirkko alkoi täyttyä. Jännitys nipristeli, mutta kun aloimme laulaa, se hävisi kokonaan. Oli niin voimakas yhteishengen ja laulamisen riemun tunne. Teuvo oli inspiroiva johtaja. Tuntui kuin näkymättömät langat olisivat johtaneet hänestä meihin jokaiseen. Saimme hyvin myönteiset ja kiittävät arvostelut. Kuitenkin loppulausahdus, uusi sävel on kirvonnut raukoilta rajoilta, sai minut puhahtamaan. Miltä ihmeen raukoilta rajoilta?!
Olin ylpeä uudesta kotikunnastani. Olin värtsiläläinen.
Arja-Leena Törrönen (Puolakka)
Hieno loppu tälle tarinalle! Kirkkokuoro-osuuteen yhdyn täysin.
Luettuani nämä Värtsilä-muistot minunkin täytyi ottaa esille lapsuusaikainen muistokirjani ja etsiä sieltä ensimmäisen kouluvuoteni luokkakuva.
Koulun alkamisesta muistelen seuraavia yksityiskohtia:
Vuosi oli siis 1971, päivä lienee ollut 23. elokuuta. Sää oli niin kauniin aurinkoinen, kuin se vain voi syyskesällä olla. Koululle Patsolaan lähdettiin aamulla äidin kanssa polkupyörillä. Jännitti tietenkin aivan käsittämättömästi. Äidit olivat meidän ekaluokkalaisten kanssa muistaakseni vain ensimmäisen tunnin; tällä tavoin hoidettiin siis kouluun ilmoittautuminen. Ensimmäisen päivän ruoka oli hernekeittoa, joka ei todellakaan silloin mennyt alas millään opilla. Jotenkin siitä tilanteesta kuitenkin selvittiin.
Sitten siihen kuvaan:
Kuva on mustavalkoinen, tosi hyvälaatuinen sisällä luokassa otettu kuva. Me lapset olemme ryhmittyneet luokan nurkkaan pulpeteista muodostetun pöydän sivuille. A-L seisoo taaimpana.
Meitä ekaluokkalaisia on kuvassa yhdeksän; minun lisäkseni Kolehmaisen Risto, Tarvaisen Tuomo, Jukat Kosonen ja Piiroinen, Hyttisen Tuija, Oleniuksen Merja, Hurrin Minna ja Karvisen Päivi.
Tokaluokkalaisia on vain viisi: Reijosen Heikki, Nissisen Markku, Karvisen Juha, Lehikoisen Hilkka ja Peuhkurisen Heini.
Olemme nyt siis iältämme 47 – 49 vuotiaita. Osa meistä asuu yhä Värtsilässä. Ammatteja löytyy ainakin maanviljelijä, opettaja, kunnanjohtaja, kauppias, parturi-kampaaja, konsultti, pankkitoimihenkilö ja maatalouslomittaja. Aika on näin jälkeenpäin ajatellen kulunut varsin nopeasti.
Tunnistin varsin monta oppilasta myös ensimmäisen kirjoituksen yhteydessä olleesta 60-luvun kuvasta, siinä ovat mm. vanhemmat sisarukseni Päivi ja Paavo.
Kakkosluokalle opettajaksi vaihtuikin sitten Arja-Leenan tilalle Marja-Liisa (Pennanen).
20.3.2012.Kiitos Arja-leena kirjoituksestasi, toit siinä itsesi takaisin Värtsilään -Kiitos! – ikimuistoista aikaa 0li laulaa Värtsilän Kirkkokuorossa. Kiitokseni kaikille kuorolaisille,jotka vielä tavoitan,laulan vieläkin, -”kun laulun lahjan sä annoit”
Olipa kiva lukea kouluajoista. Minä olin Arja-Leenan oppilaana vuosina 1970-1971. Muuta en muista ensimmäisestä koulupäivästä, kuin sen että menin isosiskon ja veljen mukana ensimmäiselle luokalle ja jännitti kovasti. Sen muistan että toisella luokalla harjoiteltiin puhelimen käyttöä ja muistan miten osa porukasta meni Teuvo Tikan asuntoon ja osa taas Arja-Leenan ja sieltä sitten soiteltiin toisillemme ja Arja-Leena tarjosi mehua ja pikkuleipiä. Albumistani löytyy kuva joka on otettu talvella koulun seinän vierustalta, olisikohan se ollut peräti luokkakuva kun sitä ensimmäisen luokan kuvaa ei ole ainakaan minulla. Monta kertaa olen miettinyt, että mitähän Arja-Leenalle kuuluu ja miten mukava oli kun sain lukea kuulumisesi täältä. Niin se aika vain vierii ja ensivuonna sitten juhlitaan jo viisikymppisiä. Pohjois-karjalasta muutettiin Helsinkiin v. 1997 eli 15 vuotta on jo siitäkin kulunut. Kotiseutu on kuitenkin mielessä viimeistään siinä vaiheessa kun muuttolinnut palaa keväällä.
Terveisin kaikille tutuille
T. Hilkka
Mukava oli kuulla Hilkan kuulumisia Helsingistä saakka. Terveisiä vaan sinne piäkaupunkiin!
Patsolan koulusta on jäänyt mukavia muistoja, vaikka sinne siirtyminen jännittikin aikanaan kovasti. Meidän pieni kyläkoulumme Kenraalinkylässä lakkautettiin ja opiskelumme jatkui Patsolassa. Jännitti kovasti, että miten meidät, syrjäkylän koulun oppilaat, otetaan vastaan Patsolassa. Hyvin kai sitä sopeuduttiin puolin ja toisin. Kohta ei muistettu, että oltiin tultu eri koulusta. Vai millaisia muistikuvia teillä alkuperäisillä Patsolan koululaisilla tai opettajilla on? Liekö aika kullannut muistot?
Yrjö- Ykköstenorille parhaat terveiset ja kiva kun osasit näille foorumeille. Tiedoksi myös, että Värtsilän kirkkokuorosta on ollut juttuja aikaisemmin. Alla yksi linkki. Muitakin varmasti on
https://www.vartsi.net/2011/12/11/kirkkomusiikin-juhla/
Alpo