Ensilumi ja koiranpentu

Marcus Pfister: Vilun ensilumi, Lasten Keskus 2011.

Vilu miettii koiranelämän iloja ja suruja. Nyt on paremminkin surullinen hetki, sillä isäntäväki on jättänyt koiranpennun yksin kotiin ja lähtenyt kaupunkiin ostoksille. Tietysti siinä miettiessä pitää repostella tyyny höyheniksi, jotka pöllyävät ympäri huonetta, ihan samalla tavalla muuten kuin ensilumi ulkona, minkä Vilu-koira hoksaa kesken leikkien.

Mitäpäs muuta kuin parvekkeen kautta ulkosalle leikkimään lumihiutaleilla, jotka sulavat koskettaessaan koiran kuonoa. Hommahan vetää vertoja tyynyn kanssa peuhaamiselle.

Äkkiä Vilu huomaa jotain ruskeaa ja pomppivaa kasvimaan aidan takana, pupujussihan se. Vilu päättää lähteä katkenneen aitatolpan rakosesta pupun perään.

Kani juoksutti Vilua juuri niin kuin jäniksen sukuisilla on tapana, teki umpiperää ja sujahti lopulta kallionkoloon. Ja Vilu, pahalainen, eksyi kauas kotoa siinä leikissä.

Onneksi Vilu löysi kanin käyttämän kolon ja yritti mennä samaa reittiä maan sisään, mitä kanikin oli käyttänyt. Mutta mitä vielä, Vilu juuttui koloon, oli sillä sen verran enemmän kokoa kuin pupujussilla.

Lopulta Vilu pääsi irti ja ravisteli märät lumet turkistaan. Mutta nyt olo oli kurja ja viluinen ja koti ties missä. Risteillessään metsikössä Vilu tapasi metsurin, joka antoi koiralle makkaraleipää eväistään. Mitäs muuta kuin Vilu läksi miehen mukaan myymään joulukuusia torille. Koira nukahti aisakellon kilinään ja heräsi torilla. Ja kas, siellähän oli ostoksilla kotiväki. Sofia nappasi Vilun syliinsä.

Talvinen ja jouluinen tarina, joka on kuvitettukin lämmöllä. Ihan tuossa joulun tunnelma ailahti sisimmässä.

 

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *