Mooses Mentula: Musta timantti, novelleja, WSOY 2011.
Pojat löytävät jalokiven, ainakin luulevat kivenmukuraa mustaksi timantiksi. Kotona ei mene hyvin. Äiti kaveeraa vieraiden miesten kanssa ja isä on työmatkalla. Poika päättää pistää timantin saunan kiukaalle odottamaan isää, joka ensiksi aina lämmittää saunan.
Marjanpoimijat eivät saa kunnolla kokoon edes lentolipun hintaa. Lumikin peittää maan kesken puolukanpoiminnan. Mutta pomo keksii uuden bisneksen, suppilovahverot.
Mies tuo Tallinnan matkalta tuliaisiksi klamydian, mutta vaimolla on myös yllätys mielessään.
Pihalla kasvaa suuri mänty, joka sirottelee oksia ja käpyjä miehen päälle. Eroon siitä olisi päästävä, mutta mänty ei niin vähällä hellitä.
Tuli ostettua hometalo. Mutta käräjöimään siitä ei kannata alkaa. Siinä menee rahat ja kukkaro ja kukaties vaimokin. Mutta olisiko myyjässä miestä perumaan kaupan.
Miehet keksivät pätkätyön, kun muutakaan rahan tuloa ei ole tiedossa. Irrottelevat kairasta joutavan rautatien kiskot ja myyvät ne kivalla rahalla eteenpäin.
Mooses Mentula on ollut monenmoisessa työssä aina puhelinmyyjän hommista rehtoriksi. Hänen esikoisnovellinsa vaikuttavat perinteisen novellikaavan mukaisilta, niin että loppuylläri on enemmän kuin odotettavissa ja jännitettä löytyy, sekä muutos, jonka tapahtumat poikivat.
Lueskelin novelleja viikkokauden aina sopivassa tilanteessa ja lopulta ne imaisivat mukaansa, niin että urakka oli ohi ja tutustuminen uuteen novellistiin tuntui enemmän kuin hyödylliseltä. On hyvä huomata, että uusia kykyjä pulpahtelee kirjalliselle foorumille aina muutama vuodessa.