Yksinäinen kuikka ihmetteli aamuauringon noustessa Kukkolammen paljastuneita rantaryteiköitä. Kuva EJ
Luonto tulee ”osakkaaksi” Värtsilän vesihuolto-osuuskuntaan, sillä vesilaitoksen tärkein osa, vedenottamo, löytyi 60 metriä kirkonkylän seutua korkeammalla olevasta lammesta, joten vesilaitosta rakennettaessa säästytään pumppujen hankinnasta. Näin kirjoitti Karjalainen 1960 –luvun puolivälissä.
Kyseessä oli Kukkolampi, jonka nimeä ei lehtijutuissa tuolloin jostain syystä mainittu. Veden todettiin olevan laadultaan hyvää, joten puhdistusta ei tarvittaisi hiekkasuodatusta lukuun ottamatta. Veden määräkin riittäisi, sillä ylivirtaus oli kaksi litraa sekunnissa.
Vesihuoltosuunnitelma oli ollut vireillä jo useita vuosia. Uudessakylässä, johon vesijohtoverkosto oli suunnitteilla, asui viitisensataa henkilöä. Useimmat talot saivat vetensä Jänisjoesta, kerrotaan uutisessa.
”Suunnitteilla on vain vesijohdon rakentaminen, sillä viemäriä ei tarvita, koska jätevesikysymys on hoidettavissa muutenkin.”
Juttua tehtäessä oli vesiosuuskuntaan liittynyt vain noin puolet Uudenkylän talouksista. Alun perin oli suunnitelmissa johtaa vesi eräästä lähteestä, mutta epäiltiin lähteen ehtymistä. Tämä pysäytti suunnitelmat, kunnes päädyttiin kahden kilometrin päässä sijaitsevan lammen käyttämiseen vedenottamona.
”Suunnitelmat ovat nyt valmiit, rahoituskin alkaa olla järjestyksessä ja ensi talvena aloitetaan työt pääjohdon osalta”, kertoi lehti. Kustannusarvio oli 307 000 markkaa. Suurimpana osakkaana osuuskunnassa oli kunta, muut olivat liikelaitoksia, maalaistaloja ja omakotitaloja.
Vesiosuuskunta oli perustettu jo aiemmin. Ensimmäiseen hallitukseen tulivat puheenjohtajaksi Uuno Matikainen, varalle Tuure Turunen. ja jäseniksi Reino Varis, Kaarlo Kaikko ja Mauno Kejonen. Varamiehiksi valittiin Kalle Lintunen, Veikko Törrönen, Tauno Vehviläinen, Yrjö Hyttinen ja Mauno Kunnas.
Ennakkoilmoittautumisten perusteella osuuskuntaan oli liittymässä sata taloutta, josta puolet liittyi jäseniksi perustamiskokouksessa. Suunnitelmaa esitteli dipl. ins. Seppo Surakka.
Työt alkoivat talvella 1966. Valtio myönsi työllisyyslainaa 75 000 markkaa tammikuun lopulla. Työmaalle voitiin sijoittaa 25 miestä kolmeksi kuukaudeksi. Kunta oli jo hoitanut oman työhönsijoitusosuutensa.