Patsolan Osulasta eli Sisä-Karjalan Osuuskaupan Patsolan myymälästä, jonka liikerakennus sijaitsi mäen juurella Savikolle lähtevän tien haarassa, tuli aikoinaan 50-luvulla osteltua jotakin pientä suuhunpantavaa kouluun mennessä ainakin silloin, kun koulu alkoi vasta yhdeksältä ja jos vähänkin oli ylimääräistä rahaa törsättäväksi. Joskus rahat riittivät peräti Pectus-askiin tai Figarol-rasiaan. Petkutusta tai vikaroolia kun pyysi, niin kyllä kauppias tiesi heti oikean herkun nakata tiskille.
Pectuksethan olivat niitä vaaleanpunaisia, reilun puolen sentin mittaisia raikkaita pallopastilleja. Ne olivat pakattu suunnilleen holkkitupakkalaatikon kokoisiin, hieman ohuempiin, päästä avattaviin vaaleanpunaisiin askeihin.
Figarolit olivat samankokoisia, hieman pallosta litistetyn muotoisia kirkkaan valkoisia ja kirpeämmän raikkaita pastilleja. Ne oli pakattu pienempiin, punaisiin rasioihin, joista avattiin eräänlainen ylimääräinen, reunuksellinen tarjoilukansi, jolta namit oli kätevä napsia parempiin suihin.
Kerrottuani noista vanhanajan karkeista lapsenlapsilleni, heillä heräsi suunnaton kiinnostus niitä kohtaan, vaikka eivät erityisiä karkkiahmatteja olekaan. Niinhän siinä kävi, että Pectusta löytyikin muutamista hyvin varustetuista liikkeistä. Askit oli inflaatio jo ehtinyt nakertaa liki puoleen mittaan alkuperäisestä, mutta namimellit olivat kutakuinkin entisellään. Ehkä vähän imelämpiä ja jauhoisempia kuin ne aidot hyvät. Olivat nuoristakin ihan hyviä. Ei ehkä ihan niin mainioita, kuin olin etukäteen antanut ymmärtää.
Varsinaisen hakukierroksen teetättivätkin nuo Figarol-pastillit. Ovat hakusessa edelleen. Ilmeisesti niitä ei enää valmisteta. Myyjiltä kun näistä perinnemalleista kyselee, niin kysyvät vain karamellin väriä ja kokoa ja tarjoavat jotakin muuta merkkiä vastaavanlaisena tilalle. Se on jo melko paha loukkaus vanhoja Värtsilän kansakouluaikoja kohtaan. En paremmin sano.
Sakari H