Läksimme ajelemaan Lappeenrannasta kohti Mäntyharjua. Tarkoitus oli tutustua taidekeskus Salmelan kuvataidetarjontaan. Perillä huomasimme, että tarjolla oli muutakin kuin kuvataidetta.
Salmelan miljööt ovat vertaansa vailla näin kesäaikaan, vaikka idyllinen Vanha pappila onkin jätetty pois käytöstä. Mitäpä siinä muuta kuin maksamaan pääsylippuja, joihin oli tullut tasoitusta esim. Retretille, maan ykköspaikalle, Helsingin kuvataidetarjonnan jälkeen tietenkin.
Salmelan isäntä soitteli tapansa mukaan tuuballa vaaleanpunaista pantteria arvovieraille ja sai heiltä raikuvat aplodit. Sitten vain tutustumaan näyttelyyn, joka häviää tällä kertaa monelle kotimaiselle näyttelylle, vaikka mukana on tietysti mm. Laila Pullisen (s. 1933) mainioita töitä.
Mieleen jäi yläkerrasta esim. Jorma-näköisveistos, joka on Terhi Kaakisen (s. 1979) käsialaa ja muistuttaa tunnettua tanssitaiteilijaamme aina silmälasin pokia myöten. Nimekkäitä taiteilijoita on mukana, kuten Ulla Rantanen, Johanna Häiväoja, Inari Krohn ja nuori Teemu Korpela, jonka öljyvärityön hankin seinälleni edellisenä vuonna.
Kun olimme lähdössä kierrokselle aittoihin, kerääntyi taivaalle tummia pilviä ja salamointi kertoi omaa kieltään siitä, että rajuilma, kukaties syöksyvirtaukset ym. koettelemukset asettaisivat taidenautinnot kyseenalaisiksi.
Salmela tarjoaa paljon erilaista katseltavaa. Itsensä yläkerran ”Suuren Taiteilijan” loihtimia luonnonnäkyjä voisi katsella syömättä vaikka viikon.
Jotenkin jäin kaipaamaan vanhaa pappilaa ja maalaispoikana erityisesti Nina Ternon navettanäyttelyä siellä. Vaimoa viehätti Huvimaja Lumilumme, jossa oli esillä Jukka Rintalan taidetta.