Tervavaaran rallitiellä

Yksi Itärallin pikataipaleista ajettiin aikoinaan Tervavaarantiellä. Sitähän piti mennä katsomaan, vaikken erikoisemmin ollutkaan kiinnostunut ralliurheilusta. Julkinen salaisuus oli, että ralli kulkee Tervavaaran kautta, mutta mihin kellonaikaan, sitä yritimme udella Tohmajärven ja Tuupovaaran huoltoasemilta.

Bensaa suonissa

Itse sain ajo-opetusta aviomieheltäni, vuosi oli 1969. Aivan ensimmäiseksi hän vei minut kyseiselle rallitielle harjoittelemaan. Nostalgisissa merkeissä ajelimme kyseisellä tiellä tänä keväänä. Ihmeen hyvässä kunnossa näytti reittimme Kaustajärvi-Pirtajärvi-Tervavaara-Patsola hiekkatie olevan. Jyrkkiä nousuja ja laskuja sekä mutkia tiessä oli aivan niinkuin ennenkin. Pirtajärven-Tervavaaran T-risteyksessä on tietenkin paikoillaan vielä laakea kivi, jonka päällä samoin kuin tienvarsipusikoissa kuhisi vuosikymmeniä sitten Itärallia seuraamaan tullutta porukkaa. Risteyksessä oli silloin vielä pieni, harmaa mökki, jonka puuhuuskaa monet käyttivät hyväkseen hädän hetkellä. En muista, asuttiinko mökissä vielä tuolloin. Jos asuttiin, niin kummasti heidän elämänsä vilkastui vuosittain yhdeksi kesäiseksi yönseuduksi!

Autiot pihat

Huomasin netistä ihmisten harrastavan nykyisin sellaistakin, että kiertelevät autiotalojen pihapiireissä ja ottavat sieltä kasveja omaan käyttöönsä. Eräs blokkaaja kertoi, että Tervavaarassa on ainakin 50 autiotaloa (?), niistä joidenkin pihoja hän on käynyt tutkimassa. Varoitteli toisia mahdollisia kävijöitä lahonneista kaivonkansista. Meillä ei ollut aikomustakaan kaivella kasveja kenenkään pihapiiristä, mutta entisen koulun suljettujen porttien äärellä pysähdyimme. Ränsistynyt oli portti ja ränsistyneeltä näytti koulukin, se vähä mikä näkyi maantielle.

Koulun portilla muistimme, että mehän vierailimme nelisenkymmentä vuotta sitten ajo-opetuksen lomassa eräässä Tervavaaran talossa. Olimme tulossa Kiteen maatalousnäyttelystä, jonka vetonaulana oli presidentti Urho Kekkonen. Päätimme poiketa kylättelemään kyydissämme olevan miehen siskon luo. Taisi kyseinen mies olla takapenkillä peloissaan, olinhan ensimmäisiä kertoja ratin takana.

Sillivati seilaa

Vieläköhän löytäisimme kyseisen talon? Kyllä, löysimme ja ajoimme reilusti pihaan, tietysti esittelisimme itsemme, jos joku sattuisi olemaan paikalla. Ei ollut, mutta pihapiiri näytti vieläkin hoidetulta. Siinä siistiä pihamaata ja taloa katsellessamme tuli mieleeni kuinka meille, tuolloin yllättäen taloon tupsahtaneille vieraille, laitettiin läskisoosit ja kuoriperunat. Itse puhdistettua silliäkin oli viipaleina tarjolla. Kolmevuotias tyttäremme innostui syömään näitä herkkuja niin paljon, että minun piti jo toppuutella, arvelin että sillin syönnin seurauksena saattaa olla armoton jano. Senkin muistan, että talon silloinen emäntä esitteli minulle puutarhaansa ja olisi antanut ”jörriinin juuren”, jota en kuitenkaan jostain syystä ottanut.

Maantietä mittaamaan

Ennen sotia meni eräs tervavaaralainen muori kolme kertaa kävellen poikansa luo Helsinkiin. Hän koukkasi Viipurin kautta ja teki matkalla töitä reitin varrelle osuneissa taloissa. Niistä hän varmaan sai yösijankin. Yhdellä reissulla hän oli saanut loppumatkalle kyydin poliisiautossa ja yhdestä hänen matkastaan oli ollut pieni juttu Helsingin Sanomissakin, leike on vielä tallella hänen tyttärentyttärellään. Varsin tomera oli tämän patikoijan Olga –tytärkin, joka eli melkein satavuotiaaksi. Hän vietti vanhuudenpäiviään tyttärensä luona Helsingissä, mutta ei tainnut äitinsä tapaan mennä sinne kävellen. Kesäisin näin hänet usein toisen tyttärensä perheessä Kaustajärvellä. Sanoisin että varsinaisia tervaskantoja nämä tervavaaralaiset!

Tellervo

Lisätään muutama kuva Tellervon luvalla 20.10.2020

Itäralli ajetaan aina talvella, että tien vauriot jäävät vähäisemmiksi. Kuvat ovat joltain muulta osuudelta. Yläkuvassa lähtö jollekin osuudelle Kiihtelysvaaran suunnalla.

Alakuva ”Purkuauto”
Tämä on tärkeä toimenpide. Virallinen valvoja ajaa viimeisen auton jälkeen pikataipaleen läpi ja tarkastaa että ralliautoja ole tiellä eikä tien varressa ja tien pinta on ”ajettavassa kunnossa” ja antaa luvan poistaa yleisön liikkumista rajoittavat pulmit ja liikennemerkit. Vasta tämän jälkeen tie on vapaa käytettäväksi.

Erkin kommentissa mainittu jyrkkä mutka ja ylämäki, ”Väärärinne.” Joku traktori ja auto lienee kaatutnut tuonne alhaalla olevalle pellolle. Reku Sallinen kertoi, että hän ei kaatunut, mutta peruutti tuonne keltaisena näkyvään metsään saakka.

Mutkassa sopii nykyisin sivuuttamaan vastaantulevan, mutta ”Väärärinne” on edelleenkin väärä ja mäki yhtä jyrkkä kuin ennenkin.

Lisäys ja kuvat Värtsi / Alpo Rummukainen