Teeriukko terhenteli ypöyksin Pykälävaaran pelloilla. Se kiersi ympyrää, kevät oli kuumentanut pään.
”Miksi hyljäsit mun”, se kiekaisi ja hypähti ilmaan.
Ei vastausta.
”Saanko taas olla sun?”
Ei vastausta.
Mikä lie vanhapoika ollut, lensi vihonviimein tulisin siiveniskuin Vanhan Värtsilän suuntaan.