Tihkutti, mutta ei haitannut. Kuva EV
Kahvikuppi on paikallaan. Kuva EV
Värtsilän hautausmaalla pidettiin siivoustalkoot tänään. Sieltä kaadettiin pääsiäistä edeltävällä viikolla yhteensä 38 isoa puuta, minkä takia alueella oli paljon puiden oksia. Ne raivattiin ja lehtiä haravoitiin lisäksi.
Hautausmaankin siivoustalkoissa on tunnelmaa. Tämä välittyy oheisista kuvista. Toivottavasti tämä Värtsilän perinne jatkuu ja voimistuu.
Kun muualle muuttanut värtsiläinen tulee kotipaikkakunnalleen kesän myötä, hän takuusti piipahtaa lähes ensi töikseen hautausmaalla. Se on juurien etsimistä.
Värtsilässä hoidetaan hautausmaata huolella. Kuva Mirja Varonen.
”Kun muualle muuttanut värtsiläinen tulee kotipaikkakunnalleen…”
Siinä on Eira V kirjoittanut mielenkiintoisen ja osaavan, osuvan lauseen.
Luulisi, että koti on siellä missä asuu, samoin kotipaikkakunta.
Mutta ei. Vaikka olisit maailman äärissä, niin kotipaikkakuntasi on Värtsilä. Ainakin, jos olet siellä syntynyt ja varttunut. Totta myös, että hautausmaa on tärkeä käyntikohde.
Niin, ne juuret! Ovat täällä Värtsilässä minullakin ja ovat syvällä! Tänne on aina kaivattu ja palattukin, monet kerrat, maailmalta, ehkäpä jo nyt pysyvästi..
Varmasti samat ”juuret” ovat jokaisella ihmisellä kotiseudulleen, olipa paikkakunta tai valtio, mikä tahansa.
Ja tuttuja, lämmöllä muisteltavia ihmisiä hautausmaalla riittää! Heitä voi käydä siellä ”tervehtimässä”, kun eivät enää fyysisesti ole täällä keskuudessamme.
Kiitos talkooväelle ahkeruudestanne! Kiva on tulla, kun on paikat kunnossa! Tämä tahtoo aina joskus unohtua kävijöiltä! Siivottomuuteen ja epäjärjestykseen kyllä puututaan helposti.
Leminrinteen hautausmaalta löytyy muutamia kiviä, joissa nimen yhteydessä on maininta: haudattu Vanhaan Värtsilään. Näin on myös ukkini ja vauvana kuolleen veljeni nimien alla. Molemmat lepäävät rajan taakse jääneellä Värtsilän hautausmaalla. Poikkeuksellista lienee, että kivikin on ennen sotia ollut rajan takaisessa Värtsilässä. Nimittäin mummoni tuotti sotilailla kiven Suomen puolelle ennen kuin raja piirrettiin väärään paikkaan, nykyiselle kohdalle. Kivi odotti pihan reunalla vanhan kumolleen käännetyn puulaatikon alla toista kymmentä vuotta mummon kuolemaa ja Leminrinteelle siirtämistä. Sittemmin kiveen kaiverrettiin myös äidin ja isän nimet, kun heidät oli saateltu mummoni viereen. – Kertomus jatkuu, kun selvitän v. 1904 kuolleen ja Tohmajärvelle haudatun ukkini isän ja v. 1934 kuolleen ukkini äidin hautapaikat ja mahdollisen kiven tai kivet. Kummallista, että vasta elämäni illassa olen tästä kiinnostunut. Ehkä tämä uteliaisuus heräsi siksi, että minulle on paljastunut ukkini isän identtisen kaksosveljen lepopaikka, joka on Sortavalan hautausmaalla, Läskelän ja Värtsilän tehtaiden pystyttämän kiven alla. Tämä v. 1914 kuollut sukulaiseni oli Läskelän tehtaan puutarhuri. Niin on siis itärajamme kuin ”veteen piirretty”. Tästä aiheesta voisi kirjoittaa monta tarinaa monen suvun vaiheista. E.L.
– P.S. Seuratkaa kirkollisia ilmoituksia. Lähi tulevaisuudessa kutsutaan Kaustajärven hautausmaan siivoustalkoisiin.
terveiset kolehmaisen juhanille;ilmaiselle vuoskymmenien aikaiselle värtsilän hautausmaansiivoojalle!SINÄ,jos kuka ansaitsisit arvostusta ja korvaustakin!!!!Terveisin entinen kolehmainen,ystävä kuitenkin
Juupa juu. Kun aamulla menin haudalle kukkia viemään, oli Juhani meidän jälkiä tarkkomassa. Oikein tuhahdellen sanoi, että puhtaaksi pittää ottoo. 😉
Esimerkillinen puuhamies tämä meidän Juhani.
Jahanille löytyi aikanaan hyvä elämä, kun hän alkoi työt Värtsilän seurakunnassa suntion opastuksella. Toimintakeskuksessa toimiminen ei olisi riittänyt niin energiselle miehelle. Vein orvokkeja sukuhaudalle siivoustalkoita seuranneen päivän iltapuolella, ja siellä se Juhani korjaili meidän siivouksen jälkiä. Näky puhutteli minua. Juhani on legenda eläessään. pater F.
Tosi hienoa, että on löytynyt tällainen oikea työ ja ohjauskin seurakunnan puolelta! Erinomaista! On ensiarvoisen tärkeää toimia ns. normityöpaikassa. Mieluinen työ kun on kaikille yhtä tärkeää.
Tänä päivänä yhä enemmän kaivataan kovasti toimintakeskuksien ulkopuolisia työpaikkoja eli avotyötoimintaa, ennakkoluulotonta suhtautumista, yhteistyötä työnantajien ja eri tahojen kanssa. Avotyötoiminnasta saa myös isompaa työosuusrahaa (n. 5 € – 12€/pv), joka sovitaan työsopimuksessa.
No, niin! Emme me tienneet silloin vuosia sitten, että olisi ollut mahdollista järjestää Juhanille ihan virallinen työsuhde. Vai oliko sellaista vielä 1990-luvun alkupuolella? Toimimme ihan spontaanisti, niinkuin meistä tuntui hyvältä. Pitäisikö seurakunnan nykyjohdon korjata asia! Arja Järviselle lämmin kiitos äitienpäivänä. Kun Juhani viihtyy Leminrinteen hautausmaalla, on siihen syynsä silläkin, että hänen Helvi-äitinsä hauta on siellä.
Rovasti
Erkki Lintunen, kiitokset kommentistasi.
Spontaanikin toiminta on ihan ok, yleensä siitä jokin hyvä juttu saa alkunsa. Voihan sen muuttaa vielä nytkin (varmaan?), avotyötoimintapaikaksi. Se pitää sopia toimintakeskuksen kanssa (seurakunta/ työntekijä/ toimintakeskus) eli yhteys ohjaajaan sinne, sovitaan työpäivät ja aikataulut ym. Toimintakeskus on se varsinainen työosuusrahan maksaja eli se on ilmainen työpanos jatkossakin seurakunnalle. Tämä työsopimus on sopimus avotyötoiminnasta. Meillä Ilomantsissa on siihen erillinen lomake, joka kirjataan yhdessä.
Jos henkilö menee vielä omalla ajallaankin vapaaehtoisesti töihin, niin eihän siitä ainakaan mitään haittaa ole. Tärkeintä kuitenkin on mielekäs tekeminen ja viihtyminen tekemisessä.
Värtsilän hautausmaa on kaunis paikka. Käyn siellä usein itsekin ja olen nähnyt Juhanin hommissa, ja hyvillä mielin katsonut häntä.
Kiitos, Arja! Jos satutaan tapaamaan, ilmaise itsesi, halaan kiitokseksi! Otan yhteyden seurakunnan talouspäällikköön! E.L.
Eilen satuimme orvokkeinemme Kaustajärven hautaus-
maalle samaan aikaan kuin kymmenkunta muutakin
ihmistä,lapsia ja aikuisia.
Monen viimeisen leposijan tienoo siistiytyi samalla kun
selviteltiin kenen jälkeläisiä itse kukin on.
On miellyttävää todeta että tämä
– jo hieman ränsistyneeseen tilaan päässyt metsä-
hautausmaa – on viime vuosina siistiytynyt aika lailla.
Kaustajärven hautausmaassa on jotain erityisen puhuttelevaa, myös niille, joiden sukujuuret ovat muualla. Liekö se yksi syy, että Mantsinen Group lahjoitti kauniin portin pari vuotta sitten. Tilaisuudessa silloinen kunnanvaltuuston puheenjohtaja lupasi, että kunta raivaa parkkipaikalle lisää aluetta. Lupaus on jäänyt toteutumatta. Mutta ehkä se unohdus palautuisi mieleen, jos aloite tulisi seurakunnan hallinnosta? Sen nyt kuitenkin voinen ennakkoon kertoa, että hautausmaanhoitaja (onko virkanimi oikein?) ilmoittaa siivoustalkoopäivästä lähiaikoina. Samalla esitin toivomuksen, että hautarivien välit raivataan puiden taimista. Siihen ilmeisesti tarvitaan raivaussahaa? E.
Lopultakin molempien keskusristien alapäähän seurakunta on kiinnittämässä laatan, jossa näkyy ristien lahjoittaja: Värtsiläisten Seura. Laatassa säilyy tieto entisten värtsiläisten rakkaudesta kotiseutuaan kohtaan. Sehän on luettavissa myös lukuisista kirjoituksista Verkkovärtsissä. Ierikka
Pistänpä minäkin tähän oman ajatukseni. Olen monesti miettinyt miten kaukaiset omaiset voisivat olla mukana hautojen ja hautausmaan yleisen ilmeen luojana. Tässä tuli mieleeni että voisikohan vaikka pitäjäyhdistys talkootyönä tehdä kivien oikaisun ja puhdistuksen kaikilla haudoilla ja veloittaisi vaikka parikymppiä per hauta. Sillä tavoin saisi pitäjäyhdistys varoja toimintaansa ja hautausmaasta tulisi siistin näköinen?