Olikohan Värtsilän kunta yksin tai yhdessä Kisan kanssa saanut 50-luvulle tultaessa tehdyksi kirkon alapuolelle mielestäni ajankohtaan nähden hienon ja monipuolisen urheilukentän. Tieyhteys kentälle ei ollut kehuttava, pysäköintitiloista puhumattakaan. Eihän tuohon aikaan paljon autoilla liikuttu, eikä varsinkaan urheilemaan. Joskus vain oli hieman autoistakin tungosta tienvarsipellolla, kun sattui suositut kilpailut toispaikkakuntalaisten kanssa. Kentän laidalla oli ihan kelvollinen katsomokin, jonka alakerrassa oli pukuhuoneet urheilijoille ja varastotiloja välineistölle.
Erityisesti on jäänyt mieleeni jotkut pesäpallo-ottelut, vaikka en tuloksia muistakaan. Paikkakunnan joukkuetta vastassa oli varmaankin joukkueita Tohmajärveltä ja Rääkkylästä, ehkä Kiteeltäkin. Peli oli kovaa ja vauhti hirmuinen, aivan ällistyttävä. Lyönneillä tapahtui takalaittomiakin niin kevyen näköisesti, että riskimmät joutuivat varmaan hiukan pidättelemään lyönneissään. Pikkupojasta lähenneltiin silloin jo ihan mahdotonta. Ettei noinkaan pitkä kenttä riittänyt?
Enempää en kentästä tai sen tapahtumista tiedä kertoa, mutta olisi varmaan muistakin lukijoista mielenkiintoista kuulla tähän liittyvää paikallista täsmähistoriaa. Kuka avaa tietopankin, onko avaimet sinne vaikkapa rovasti Erkillä, pitäjämme juoksijalegendalla?
Sakari H
Joopa, joo! On tullut elämän aikana kerrottua paljonkin ”lekentaa”!!! Mutta myös ikuista totuutta sen jälkeen, kun eräänä sunnuntaiaamuna klo 10 en poikennut enää Parkkosen mökin kohdalta vasemmalle urheilukentälle vaan jatkoin äitini kanssa kirkkoon. Sille tielle jäin, ja siitä lähtien olen ollut pelkkä penkkiurheilija. Nyt menee yöllä puoli yhteen telkkarin äärellä. Viime yönä oli tosi jännä peli isäntämaa Slovakian ja Venäjän välillä. – Siitä urheilukentästä: Rata oli ruskehtava, ruostemullalla sekoitetusta päällysmassasta tehty, oikea äidin murheenkryyni, kun väriaine roiskui persauksiin. Pyykkiä riitti joka harjoituskerran jälkeen. Olisi ollut parempiakin kentän paikkoja, esimerkiksi Patsolan mäellä. Mutta kunnallispoli-tiikka oli siihen aikaan kompromissien tekoa. Uudenkylän Niiralassa oltiin sitä mieltä, ettei kenttää pari kilometriä kauemmaksi! Vastapuoli ei sitä halunnut myöskään Niiralaan. Vaan puoliväliin: Ella Lintusen kostealle pellolle. Sijainti oli kyllä hyvä, mutta maaperä salaojituksesta huolimatta kelvoton. Mukavia muistoja kuitenkin on mielessä. Minulla on kuvakin, jossa Selkälylän legenda Piiroisen Lassi jäi toiseksi, vaikka kuvassa vielä johtaakin. – Muuten, sitä ruostemultaa löytyy edelleenkin Leminrinteen alapäässä virtaavasta purosta. Tiedä vaikka sillä olisi ihan järkevääkin käyttöä. Toivottavasti ei kuitenkaan muhi rautamalmia ihan hautausmaan alla. Lemistä ja Leminrinteestä kirjoittelen myöhemmin, kun MM-kisat on ensin katsottu. t. Ierikka