Pitäjäseuramme keväisillä valkovuokkomatkoilla olemme usein yöpyneet Jänisjärvi -metsähotellissa Inkeenniemellä. Jo ensimmäisellä kerralla huomioni kiinnittyi rannalla sijaitsevan rakennuksen raunion päätyseinässä säilyneeseen värilliseen suorakaiteeseen. Raunioista näki selvästi, että ne olivat aikanaan kuuluneet suomalaiseen huvilaan, mutta kenen?
Yritin aikanaan etsiä tietoja huvilasta ja sen omistajasta. Markus Lehtipuu kertoo Karjala -matkaoppaassaan (2002) hotellin rakennetun ”apteekkarin talon kivijalan vierelle”. Lopullisesti asia kuitenkin selvisi vasta valokuvasta, joka on Seppo Könösen julkaiseman muistelmateoksen ”Hatunnosto Halpereille” sivulla 51. Kysymyksessä on siis pankinjohtaja Raino Hallbergin vuonna 1937 valmistuneen huvilan rauniot. Huvila säästyi jatkosodan hyökkäysvaiheen hävityksiltä. Sodan jälkeen valloittajat ovat käyttäneet huvilaa jonkin aikaa kouluna ja jossakin vaiheessa rakennus on palanut.
Huvilan entisestä isännästä
Raino Hallberg palveli vuosina 1917 – 1940 Värtsilässä PYP:n pankinjohtajana. Pitkän pankkiuransa aikana hän on tutustunut hyvin Värtsilän asukkaisiin ja heidän raha-asioihinsa. Ilmeisesti myös värtsiläläiset ovat aikanaan tunteneet hyvin tämän kansanomaisesti käyttäytyneen huumorimiehen.
Värtsilän konttori toimi Viipurin alaisuudessa, joten pankinjohtajan piti saada hyväksynnät ainakin suurimpiin luottoihin eversti Aminoffilta. Kerran Aminoff tullessaan tarkastamaan konttoria halusi tulla esitellyksi jollekin luottoa saaneista isännistä.
Paikalle olikin sattunut Koirivaaran hovin isäntä Johora Holopainen, joka oli hiukan markkinatunnelmissa. Tiedusteluun, minkä vaikutelman isäntä oli tehnyt, tuli vastauksena: ”Kaikki meni erittäin hyvin, mutta ukko tuoksui pirtulle niin helvetisti”. Hallberg joutui oikaisemaan, ettei kyseessä ollut pirtu vaan ”patakukko” eli kotipolttoinen. Esimiehen ryhtyessä vaatimaan Holopaisen poistoa pankista haisemasta Hallberg toi kiireesti esiin tämän talletuskirjat, jolloin ääni muuttui kellossa ja kuultiin kehotus olla erittäin ystävällinen ”näiden sinun metsäukkojesi kanssa”.
Opastukseksi seuraajalleen Hallberg ryhmittelikin laina-asiakkaat kolmeen kategoriaan: A. Ne, joille voi huoletta antaa, hoitavat varmasti asiansa. B. Pyytäjät, joiden suhteen tulee olla tarkkana, mutta jotka kyllä hoitavat asiansa. C. Jotka pitää poistaa pankista persauksiin potkaisemalla (Seppo Könösen mukaan).
Nykyinen tietämys paikasta
Eräänä keväänä suurensin tuon Raino Hallbergin huvilan kuvan kokoon A4 ja vein sen metsähotellin reseptionin naisille ja kysyin heiltä, tuntevatko he lainkaan paikan tai rannalla olevan raunion aikaisempaa historiaa. Vastauksena oli vain pään pudistus. Kerroin heille lyhyesti paikan entisestä omistajasta ja hänen huvilastaan ja jätin heille muistoksi huvilan kuvan.
Unto Kortelainen
Lapsuuskylässäni Hoilolassa vanhat ihmiset puhuivat monesti, kuinka he olivat käyneet pankkiasioilla Halperin luona. Toinen usein mainittu henkilö oli Halmanni, jolla ilmeisesti oli joku kauppa Joensuussa. Jäi sellainen mielikuva, että maakylien ukot olivat hyvin mieluisia vieraita näitten ”herrojen” luona.
Tuttavapiirissäni oli aikoinaan eräs yksin elelevä
iäkäs nainen. Hän kuului raha-asioissaan ilmeisesti
tuohon A-luokkaan koska asioitsi aina itsensä pankin-
johtajan kanssa.
Kirjasta ”Hatunnosto Halpereille” on ilmestynyt
2. uud.painos 2003. Pitääkin lukea se jos siinä
on jotain muutoksia ensimmäiseen painokseen verrattuna.
Kauniisti on kajahtanut ”Jo Karjalan kunnailla lehtii
puu…” keväisillä kotiseutumatkoillamme myös Hallbergin
huvilan kallioilla silloin kun olemme yöpyneet Jänisjärven
rannalla.
Ompahan ollut ihan huvilan näköinen huvila. Joskus 90-luvun alkupuolella, kun Värtsilän Osuuskassan johtaja Kettusen jälkikasvun kanssa etsittiin heidän huvilan paikkaa järven rannalta, satuimme Halperin huvilan perustuksille. Hieno paikka, laakea puhdas, sileä, kallio, sisäänkäyntejä näytti olleen neljällä sivulla.
Hieman myöhemmin saimme venäläisiltä viestin, että heillä olisi aikomus tehdä perustuksille rakennus, johon tulisi matkailuyritys. Olisivat halunneet siihen entistä suomenaikaa kuvaavaa materiaalia vieraille esteltäväksi. Titääkseni hanke kuivui siihen.
Sukuun kuuluva korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg aikoo nyt tasavallan presidentiksi. Jos pääsee, niin kututaan käymään Värtsilässä.
Aikani kuluksi rupesin googlaamaan Hallberg nimisiä sukulaisiani. Mielenkiinnolla olen lukenut isoisäni Arne (Arnold) Hallbergin veljestä Rainosta tietoja. Tosin Raino oli tuttu vieras asuessamme Helsingissä Kalevankadulla ollessaan kansanedustajana, mutta itse olin silloin muutaman vuoden ikäinen.
Isäni Arvi ja setäni Hakon kuolivat jo 1950-luvulla sekä tätini Eila-Liisa oli muuttanut Hollantiin, joten minulla on jäänyt vähäiseksi tiedot suvustani. Minulla on 1999 painettu versio Seppo Könösen kirjoittamasta kirjasta Hatunnosto Halpereille,josta olen lukenut Halperien suvusta. Isäni kohdalla sivulla 74 on virheellistä tietoa. Mistähän saisin tuon 2003 painetun kirjan?
Kirjan uusintapainosta voi varmaan tiedustella Seppo Könöseltä, jonka osoite- ja puhelintiedot löytyvät Joensuun puhelinluettelosta.
Aarre Partanen 5.5.2011.
Kirjassa: Värtsilä, T:L:Kasanen Kertoo,että pankinjohtaja Kettunen oli Kansallispankin johtajana Näin muistan itsekin. Kettunen vieraili Apteekkari Wille Helveen kanssa metsästysretkellään tapaamassa isääni, Patsolan Tervavaarassa joskus -30 luvun puolivälissä.
[…] Kortelainen, Unto (2011). ”Halperin huvila.” Värtsi, Värtsilän verkkolehti 4.5.2011. | https://vartsi.net/2011/05/04/halperin-huvila/ […]
1683
Siinäpä oli melkoinen tietoisku Pälkjärveläisiin.
Minun sukuni on myös lähtöisin Pälkjärveltä, Makariin kylän Asikaisia. Äiti ei ole siellä käynyt sen jälkeen kun sieltä pois ajettiin. En muista, että hän olisi edes maininnut tahtovansa siellä käydä. En tosin tiedä ymmärsikö hän, että sinne olisi voinut päästä käymään. Ehkä hyvä niin.