Arkiston aarre

Viesti vuosikymmenten takaa. Kuva Lissu.

Olin tässä päivänä muutamana Kansallisarkiston Sörnäisten toimipisteessä (ent. sota-arkisto) penkomassa Pälkjärven Aseveliyhdistyksen arkistoa. Tositenipussa huomasin tämän Värtsilässä kirjoitetun laskun ja sehän oli tietysti kuvattava Värtsiä varten.

Pälkjärven kunnan metsäpäällikkö Halmetoja on asioinut Värtsilän Yhteishyvässä toukokuun 14. päivänä 1943. Hän on ostanut tusinan sahanteriä, jotka ovat maksaneet 276 markkaa. Maksun on saaduksi kuitannut Airi Kassinen.

Missä mahtanevat olla kyseiset henkilöt tällä hetkellä? Tuosta kaupankäynnistähän on kulunut jo liki 68 vuotta. Elikö esimerkiksi Airi Kassinen elämänsä Värtsilässä vai lähtikö mualimalle? Tunnistaako kukaan kyseisiä henkilöitä? Jännää, miten yksi kauppalasku herättää kysymyksiä.

Lissu Kaivolehto

5 comments for “Arkiston aarre

  1. Sellainen nimi kuin metsäteknikko Martti Halmetoja
    vilahtaa jos netistä lukee artikkelia Värtsilän kirkon
    historiasta. Kyse on 50 v juhliin liittyvästä artikkelista. Olettaisin että joku tietää asiasta enemmän.

  2. Olen kuullut, että täällä olisi kätilönä ollut Halmetoja.

    Kuulu moukarinheittäjä Oiva Halmetoja ei kai täkäläisiä ollut. Ei urheilukenttää olisi siinä tapauksessa pelloksi kynnetty.

  3. Olen tullut minäkin maailmaan Aino Halmetojan avulla,pylly edellä, kaksin kerroin, lähes viiskiloisena. Sekä tekijä että avustaja olivat itkun kanssa tehneet töitä.

    Kyllä ne entisajan kotisynnytykset olivat riskaalelihommaa, Aino jos eläisi, voisi kertoa monta tarinaa.
    Tuossahan se Niiralan teollisuusalueen risteyksessä oli heidän talonsa, lieneekö sama, jonka nyt omistaa Majoisen Toivo?

    Pojan tytär Rauni-Leena Luukkanen kuljeskeli, vieläkö harrastellee – ufojen maailmoissa.

  4. Kesäasukkaan kommentti sai minut etsimään tuon Värtsiän kirkon 50 vuotis juhliin kirjoitetun historiikin netistä. Ja kuinka ollakkaan, sieltähän löytyi minunkin historiaani liittyviä henkilöitä. Kirkkovaltuutettu Antti Kuosmanen oli mummoni veli eli minun isoeno. Antti ja Hilma (s.Niiranen) Kuosmasella oli iso perhe, yksi tyttö ja seitsemän poikaa. Asuivat aikoinaan Kakunvaarassa, josta muuttivat sitten Uuteen-Värtsilään.

    Toinen historiaani liittyvä henkilö oli kirkon vihkiäisjuhlassa avustajana toiminut kirkkoherra Veikko Korvenheimo. Hän oli Pälkjärvellä kirkkoherrana vuodesta 1935 alkaen ja meni sitten laumansa mukana evakkoon, talvisodan jälkeen Maaningalle ja jatkosodan jälkeen Laihialle. Laihialla hän kastoi minut 1.3.1946 Sirkka-Liisaksi (aikuisiällä kutsumanimekseni vakiintui Lissu se on nyt ollut ihan virallinen ja ainoa etunimeni jo 11 vuotta). Joku vuosi sitten kuljeskelin Joensuun hautausmaalla ja yks kaks huomasin edessäni Korvenheimon haudan. Sekin oli semmoinen ”terveisiä menneisyydestä”.

  5. Posti toi minulle eilen tohmajärveläisen Teuvo Erosen kirjan Vanhan veteraanin tarinoita. Sivuilla 36-37 kerrotaan rajavälikohtauksesta muutamaa päivää ennen suurhyökäyksen alkamista heinäkuussa 1941. Luvussa kerrotaan kahdeksan miehen tekemästä partioretkestä rajan yli Rämien kohdalla. Paluumatkalla rajan tuntumassa väijyivät venäläiset ja syntyi tulitaistelu, jonka aikana kaatui viisi suomalaista.

    Lainaus kirjasta: ”Yksi kaatuneista löytyi vasta syksyllä 1942. Mies oli raahautunut yli rajan Suomen puolelle ja oli löydettäessä männyn juurella, reppu pään alla. Hänet löysi Metsälautakunnan leimausryhmä. Tätä ryhmää johti värtsiläläinen metsäteknikko Halmetoja. Löytynyt mies oli Värtsilästä kotoisin, v.1918 syntynyt alikersantti Matti Arvi Sistonen. Hänen kerrottiin huutaneen toisille: Menkää, minä en jaksa.”

    Missähän Halmetoja tulee seuraavan kerran minua vastaan?

    Kirja on ilmestynyt viime vuoden lopulla ja sitä saa tilata Teuvo Eroselta itseltään. Tämä lienee kuitenkin teillä siellä Värtsilässä ollut tiedossa jo aikapäiviä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *