Minna Canthin "Kovan onnen lapsia" sai katsomon kyynelehtimään.
Olen aina tuntenut lukkarin rakkautta teatteria kohtaan. Se johtunee siitä, että sain pikkutyttönä noin neljän vuoden aikana olla mukana Värtsilän Työväen Näyttämön toiminnassa.
Ensin perustettiin näytelmäseura. Pöytäkirjojen mukaan se sai alkunsa 4.10.1920. Ensimmäisessä pykälässä kerrotaan, että johtokuntaan valittiin seuraavat henkilöt: puheenjohtajaksi Kusti Raassina, kirjuriksi Lyyli Toivari, varalle Sylvi Rouhiainen, Väinö Koski, J. Kannel, Ida Koski ja Toivo Eronen. Kannel valittiin väliaikaiseksi johtajaksi. Neljännessä pykälässä päätettiin tilata naamiotarpeita ja reppiä sekä puuteriviuhka.
Komea hirsinen työväentalo oli pystytetty Värtsilän Notkolle jo vuosia aikaisemmin, joten teatterin teko sujui täydellä teholla. Kokoillan näytelmiä esitettiin, mm. Teuvo Pakkalaa ja Minna Canthia. Varojen hankkimiseksi pidettiin myös iltamia ja arpajaisia.
Kantelen jälkeen johtajaksi tuli Jussi Railo, pitkäksi Jussiksi kutsuttu. ”Naiset tulivat pitkiltäkin matkoilta silmiään lepuuttamaan”, kertovat aikalaiskirjat. Seuraava johtaja oli Kaarlo Lempinen, kuukausipalkkainen ammattilainen. Puheenjohtajaksi vaihtui Pekka Ollikainen, nahkuri Pussinpohjasta.
Turneella oli käyty mm. Kaurilassa, Järventakana ja Hammaslahdessa. Keväällä oli pidetty lopettajaiskekkerit ja roolirahaakin maksettu. Silloisissa iltamissa olivat ohjelmansuorituksesta vastanneet yhdet ja samat – johtokunnan jäsenet.
Talo paloi
Vuonna 1928 pidettiin talolla työväenyhdistyksen kesäjuhlia. Keittiössä kuumennettiin vesiä ennen juhlan alkua. Paperia oli käytetty runsaasti hellaa rikitettäessä, ja niinpä tulinen paperi oli lentänyt kuivalle pärekatolle sytyttäen sen ilmiliekkiin. Talo paloi perustuksiaan myöten.
Se oli vakuutettu, joten voitiin ryhtyä puuhaamaan uutta ja entistä ehompaa kokoontumispaikkaa. Rahat loppuivat kuitenkin kesken ja rakennuksen pohja jäi useiksi vuosiksi lepäämään. Näytelmäseuran toiminta oli harjoitustilan puutteen vuoksi hiljaista. Kunnalta oli anottu koulun juhlasalia kerran viikossa harjoitustilaksi, mutta päätös oli kielteinen.