Viisaasti sanottu

Erään lukijan toivomus oli, että Värtsi alkaisi julkaista kansan keskuudessa kulkevia sanontoja, esimerkiksi sellaisia kuin ”pyry pakkasen perästä”. Tässäpä on paikka niille.

Jokainen voi kirjoittaa kuulemiaan ja tietämiään sananparsia tämän jutun Vastaa-lokeroon. Puhelimitse niitä ei oteta vastaan. Itsekin saa keksiä uusia sanontoja, se on jopa suotavaa. Jatkossa aikaansaannokset löytyvät Lukijoilta-palstalta tämän jutun alta.

Kansan viisauksia tietävät etenkin iäkkäämmät ihmiset. Siinäpä on nuoremmille puuhaa, kun auttavat kirjoittamisessa ja opastavat vanhempiaan muutenkin tietokoneen käyttöön. Hauskoja kirjoitushetkiä! EJ

Share

25 comments for “Viisaasti sanottu

  1. Panenpa tähän esimerkiksi yhden tuoreen lukemani: ”Suorat kengät ja viärät jalat ne ukon kun ukon hevosen selässä pittäät”. (Bittiparatiisia kommentoinut nimimerkki Hikkaj)

  2. Lempisanontani on: pieni on kaunista ja aiheeseen liittyen tuttu sanonta: maasta se pienikin ponnistaa, kuten tämä värtsiläisten joukko. Äiti usein tokaisi, kun sai ohjeen tyttäreltään: jo on kun muna kannoo neuvvoo!

  3. Korpiselässä syntynyt ukkini sanoi ”pattitilanteissa”:

    ”Aina koski kohisee,
    aina tyhmä tohisee.”

    Sitten hän otti lippalakkin porstuan naulasta ja lähti
    korjaamaan pistoaitaa.

  4. ”Tyhjän suap pyytämättäkkii.”
    ”Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.”
    ”Huasta hupsun kanssa, juokse vasikan kanssa.”
    Lemin 11. käsky:”Ei siun piä hättäelemän.”
    ”Kaks kärpästä yhellä iskulla.”
    ”Työ tekijäsä neuvoo.”
    ”Jos ei terva, sauna ja viina auta, se on kuolemaks.”
    ”Ruoho on vihreempää aijan takana.”
    ”Tyynessä veissä isot kalat kutoo.”
    ”Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.”
    ”On kun öö aapisen laijalla.”
    ”Körö, körö kirkkoon, papin muorin penkkiin, ruskealla ruunalla, valkealla varsalla, kirjavalla kissalla ja kolipäällä koiralla.”

  5. Äitini oli vieraanvarainen ja antelias karjalaisemäntä. Kun joskus siitä jotain mainitsin, hän sanoi: ”Hyvä antaa vähästään, paha ei anna paljostaankaan.”

    Kun Joensuussa asuva tätini vieraili meillä, äiti antoi aina hänelle pois lähtiessä milloin mitäkin maaseudun antimia. Täti kiitteli äitiä sanoen: ”Luoja teitä, kun työ meitä.”

  6. Värtsilässä sanottua:

    + Tais hammeentäi purrak, sano eno-Onne kun kihlaparin tapasi.
    + Mie oon se mies, mie, sano sulhanen kovalla äänellä kirko-
    penkissä kun Värtsilän kirkossa kuulutuksia luettiin.
    + Niinkö siitä tul’ huonoo, sano emäntä kun vieras kieltäytyi
    kolmannesta kahvikupillisesta.
    + Suomalaiset ne vain puttoilloo, sano emäntä olympiakesänä
    kun voimistelija rekiltä putosi.
    + Putosin kun piliven reunalta, sano isäntä kun navetan nurkalla
    kinokseen kompastui.
    + Tuas on laivat kuatunnak’, sano lukutaidoton isäntä kun
    sanomalehteä väärin päin katseli.
    + Elä roni, ota järkejää, sano isä tyttärelleen kun tämä etsi
    kauhalla sattumia kalakeitosta.
    + Johan mie sanoin että ne on vein fikuuttamia, sano kauppias
    kun veljelleen kertaalleen keitettyjä kahvinpapuja möi.
    + Ei männä päläveen,mato pistää, sano tyttö rajamiehelle.

  7. Asiaan kuin asiaan saattavat sopia seuraavat:

    ”Kun hanke pitkistyy, se mutkistuu”.

    ”Rauta on taottava silloin, kun se on kuuma”.

    Päinvastaisiakin viisauksia on toki olemassa.

  8. Ainakin tämä palsta odottaa täydennystä ikinuorten tietokonekerholta ja muiltakin.

  9. TV:ssä kerrotiin kuinka Suomen istustus-metsistä valtaosa
    alkaa olla kuusikoita. Siitäpä tuli mieleeni
    aina ajankohtainen sanonta:

    ”Kyllä ois oksan ottajoo,
    jos ois kuusen kuatajoo!”

  10. Tässäpä muutama lisää:

    – Kun lähtöö sutta pakoon, karhu tuloo vastaan.
    – Joutu ojasta allikkoon.
    – Suo sielä, vetelä tiälä.
    – Kulukoot jonossa kun Oskolan porsaat.
    – Lokottaa ku Nuutilan lamppu.
    – Poimitaanha se marjaki muasta.
    – Ei niä neneesä pitemmälle.
    – Mitäs nuista hampaattomiin puheista.
    – Sehän huastaa ku ei ois alaleukoo ollenkaa.
    – Suu on ku kanan pylly.
    – Pitäähä ne muojin takii vaikka jäitä housussaan.
    – Sehän män ku tuli ois ollu hännän alla.
    – Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
    – Söis suu, vetäis vatsa, vuan ei kestä hennot siäret.
    – Illan virkku, aamun torkku, se tapa talon hävittää.
    – Kahta ei sua takasi: lausuttuu sanoo ja ammuttuu nuolta.
    – Takoo tuuloo ja eistä helemoja heiluttaa (säätiedote)
    – Nyt tuli tupenrapinat!!!!!!! (toruminen)
    – Näytän siule närhin värkit!! (uhkaus)

    Kaija

  11. * Ei äkänenkää hevonen yksin tallissa potki.
    * Kasvaa alaspäin ku lehmän häntä!
    * Kyllä routa porsaan kottiin ajjaak!
    * Aikasa kuttain, sano pässi kun piätä leikattiin.
    * Ei kukkokaa käskiin laulak.
    * Onko muna viisaampi kuin kana?
    * Loppu lyhyveen kun kanan lento.
    * Ei koira koiran hännälle polek.
    * Haukkuva koira ei purek.
    * Vanha koira ei opi uusii temppuloita.
    * Kukas se kissan hännän nostaa jos ei kissa ihe.
    * Konstit on monet, sano akka kun kissalla pöytee pyyhki.
    * Kissa ellää kiitoksella.

  12. Vaihtelu virkistää sano kissa kun akalla pöytää pyyhki

  13. – Räkänokastakii mies tuloo, vaan ei tyhjän naurajasta.
    – Suu söis sata kekoo, kekosellakii ellää.
    – Lähti ku jänis huavalta.
    – Heiluu ku heinämies.
    – Niin makaa kuin petaa.
    – Ei oppi ojaan kaada eikä taito tieltä työnnä.
    – Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla.
    – Elä yny, nuole vasikkas!
    – Lenti ku leppäkeihäs.
    – Tyttö tynkä, luuvan panta, nauriin napa, kualin kanta.

  14. ”Jos perustukset ovat pettäneet, on räystäslautoja turha hoitaa.”

    Talonkorjauksen ohella tämä on periaatteena myös kalevalaisessa jäsenkorjauksessa, joka on kansanparannusperinnettä. Lönnrot toi tämän tiedon kontissaan Karjalasta, kertoo Ylen juttu.

    Jäsenkorjauksessa ihmistä hoidetaan jalkapohjista ylöspäin. Suomessa on lähes 300 jäsenkorjaajaa. Hoito on todettu päteväksi tuki- ja liikuntaelinsairauksissa, ei kuitenkaan nivelrikoissa.

  15. Paljon on sananparsia! Tämä vielä puuttuu: Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.

  16. Rohkenen lähettää vielä muutaman sananparren tahi sutkauksen. Kaikki ei kai kuulune ”viisaasti sanottu”-otsikon alle.

    – Puussa pohjat, petäjässä liisteet.
    – Siinä on tuppurainen tappuraisella takuumiehenä.
    – Tuurillaan ne laivatkin seilaa.
    – Tallella ikä eletty.
    – Vuosi vanhan vanhentaa, kaksi lapsen kasvattaa.
    – Huoleton on hevoseton poika.
    – Tempoo kuin pässi narussa.
    – Sian kiel ja matikan maksa ne voille vertoja vetää.
    – Ei oo hoppu hyväksi eikä kiire kunniaksi.
    – Rohkea rokan syö, kaino ei saa kaaliakaan.
    – Juoksoo kun sika vatukossa.
    – kato silimilä, elä helemilä!
    – Ota silimä näppiis ja kato sitten!
    – ei tässä olla jäniksen selässä!
    – Ei oo kiirettä kirkkoon, pappi on paitasillaan, lukkari
    lusikka suussa ja suntio sukkasillaan.
    – Parantaa kuin sika juoksuaan.

  17. Vähän epävarma oon, kuuluuko seuraava otsikon ”Viisaasti sanottu” alle. Kuulin kuitenkin, mistä värtsiläiset vanhatpojat nykyisin juttelevat.

    Heidän mielestään ylimääräisiä rahoja kannattaa sijoittaa Sortavalaan. Siellä on korkeita korkoja.

  18. ”Pohjaton ku papin säkki”! Professori Martti Parvio neuvoi, että sananparsi on alunperin tarkoittanut sitä, että suurten nälkävuosien aikana pappilan ovelta aina sai jotain nälkäänsä. Myöhemmin sananparsi on alkanut kuvata pappien ahneutta aprakan keruupäivinä.
    Pakkoruotsin tunnilla opetettiin: ”Tomma tynnor bulrar mest”! Jos oikein muistan, se tarkoittaa, että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.
    ”Vie sie mie vikisen”, sano ukko ku eukko vet korvista tiskipöyvän iäreen.
    ”Itku pitkästä ilosta, pieru kauvan naurannasta”.
    ”Etana, nosta sarves, onko huomenna pouta”!
    ”Illan torkku, aamun virkku, sepä tapa talon pystyssä pittää”.
    ”On ku lapamato lainehilla”.

  19. * ” Minkä taakseen jättää, sen eestään löytää”. Isoäitini Jenny Kontiainen ohjeisti mm. näin.
    * ” Minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa”.
    * ” Vie männessäs, tuo tullessas”.

  20. Papin säkistä tuli mieleen tarina tohmajärveläisestä rovastista, joka oli nimeltään Kalke. Hänet tunnettiin tarkkana papinsaatavistaan. Kylillä käydessään hän uteli talojen lehmälukuja, joitten perusteella maksut määräytyivät.

    Patsolan Piiroinen kävi kansliassa pyrkimässä ripittäytymään, jolloin rovasti tapansa mukaan kysyi, montako lehmää talossa oli.

    ”Viishän niitä lehmiä on, mutta ehtoolliselle ei oo tulossa kun eukko ja mie”, vastasi isäntä.

  21. Pälkjärveläisiä sananparsia:

    – lämpimästi kun päivä kuloon paistaa, tulloo kylymä kesä.
    – ei päivee jotta ei vahinkoo, kun kana söi kaks` havukkoo
    – niin on pitkän puun huarassa orava, jotta ei pien koira ylläk haukkuuk.
    – suoloo sikälj ku sullaa, jauhuu sikälj kastuu. (neuvotaan vasta- alkajaa taikinan teossa)
    – huttu hupa, velli viepä, mämmi kaikista kavalin. ( jauhojen määrää, loppuvat köyhän jauhot)
    – tähkässä se on leipä tänäi vuonna.
    – joka ei mieltään pahenna, se ei tapojaan paranna.
    – ihe tein, ihe tervasin.
    – hyvä antaa annetusta, paha ei tieltä löyvetystä.
    – piikuuven pittää, leskeyttä ei pie lempokaan.
    – eukko ei ou kannel seinällä.
    – vävy kun on koissa, niin seinät on voissa.
    – ken on herra hevoselleen, se on narri naiselleen.
    – onhan niitä suita sievempiiki vähillen piiroillen.

  22. – ei issee ijäks, , äitii elinajaks.
    – pojasta polovi muuttuu, lapsesta laj` luajenoo.
    – paa korva kuulemaan, toinen läp` laskemaan.
    – eihän unesta kekuu suak.
    – äkkinäinen on säkki piässä.
    – hyvä mieleen juohtuu, paha ei mielestä lähe.
    – emännästän ensin laulan, ruokapöyvästän rojotan.
    – ihelleenhän se säkki tekköö, kun vuotaa.
    – paa suu säkkii myöten, vatsa vuuven tuloksii.
    – vaiti varpaat, kengät on juotu.
    – oma sika, oma papu, oma on kattilan maku.
    – sitä hevonen syöpi, mitä vetää.
    – sitähän se Mustii haukuu, mitä muuttii koirat.
    – se on tuulen tuoma, vein viemä, viluin ilimoin viskooma.
    – kun työn näkköö, niin tekkiin tuntoo.
    – rikkaan raha kulluu, köyhän piä männöö.
    – elä lähek merta etemmäks kalaan.
    – vähän päivässä, paljon viikossa.
    – luun luota on liha makiimpoo.
    – yks` tie kaks` assiita.
    – elä luule luuta lihaks`, pässinpiätä paistikkaaks`
    – rikkaalla tyrä, varakkaalla kaks`
    – ken toiselle kuoppaa kaivaa, se ite siihen lankijaa.
    – ei lantakasa haise, jos ei sitä pöyhötä.
    – yks` piä kesät ja talevet.
    – ei koira kotväkii hauku.
    . tarttuu kun koira keppiin.

    Pälkjärveltä kerättyjä noin v. 1933
    ********

    – Makoo rauhassa, ei yöltä silimä puhkiik.
    – leipee syöjälle, piänalusta makoojalle.
    – tekijällä jottaik tulloo, tekemättömällä ei mittääk.
    – pistän pillit pussiin ja soitan suolla männessäin.
    – se mänj kun kielettömään konttiin.
    – joka tyynellä makovaa, se tuulella soutaa.
    – kyllä mie yskän ymmärrän, vaikken rykiik taijak.
    – kesällä ei kerkiik, talavella ei tarkenek.
    – kellot käyp kun kerjäläiset: yk` eillä, toinen jälessä.
    – siinä talo kussa kukko, koira haukuu korvessaik.
    ****
    Oli ennen allimalli, allimallista matikka
    matikasta maitopyörä, maitopyörästä pöpelo,
    pöpelöstä pöytärikki, pöytärikasta rimaska,
    rimaskasta rintasolok, rintasolesta sopukka,
    sopukasta sormikinnas, sormikintaasta kipuna,
    kipunasta kirjanmerkki, kirjanmerkista metel`
    metelistä meijän herra, meijän herrasta hevonen,
    hevosesta heinäkelkka, heinäkelkasta kepukka,
    kepukasta kenkäraja, kenkärajasta rapukka,
    rapukasta raijakhuara, raijakhuarassa harakka,
    harakalta kaistap***e.

    Tohmajärvi, Kemie ( E. Härkönen 17.1.1933)
    Karjalaisen osakunnan keräämä.

  23. Kun itse tekee, niin saa sellaisen, kuin sattuu tulemaan.

  24. Pannaan rohinaks kun vaivastalon ukot ruokapöyvässä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *