Hennolla siveltimellä

Televisiossa oli äskettäin dokumentti Rudolf Koivusta, tuosta kaikkien tuntemasta satukirjojen ja postikorttien kuvittajasta. Samassa ohjelmassa tuli hänen hyvän ystävänsä ja opiskelutoverinsa Eino J. Härkösen nimi monta kertaa esiin.

Kun menin seuraavana päivänä lähikirjastoon osui silmiini ensimmäiseksi uutuuksien hyllystä kuvateos:”Kalatulilla Pohjois-Karjalassa.” Kirja on ilmestynyt 2010 ja sen on toimittanut Ervo Vesterinen. Kirja kertoo kuvataiteilija Eino J. Härkösestä. Tiesin että Härkönen on syntynyt Joensuussa (1886) ja asunut ja kuollut Enossa (1944), mutta se että hänen perheensä oli asunut joskus Värtsilässä oli minulle aivan uutta!

Kasvun vuodet

Referoin tässä kyseisen kirjan lukua ”Kotikonnuilta maailmalle”: Eino Johannes Härkönen syntyi räätäli Juho Härkösen ja hänen puolisonsa Johanna os. Pesosen perheeseen maaliskuussa 1886. Joensuun seurakunnan kastettujen kirjasta löytyy merkintä Einon syntymästä.

Perhe asui sitten Tohmajärven Värtsilän kylässä. Värtsilä-kausi kesti noin 12 vuotta. Eino kävi kansakoulun saaden päästötodistuksen Värtsilän ylemmästä kansakoulusta 1899. Todistuksessa hänellä oli kiitettävä arvosana piirustuksessa.

Einon taideharrastus huomioitiin jo Värtsilässä, sillä hänen kerrotaan hankkineen rahoitusta koululaisen tarpeisiin maalaamalla ja piirtämällä pikkuteoksia, joiden aiheet olivat lähiympäristöä kuvaavia, kuten järvimaisemia, taloryhmiä tai pikkulintuja. Nämä työt olivat yksityiskohtaisia ja huolella piirrettyjä. Toisaalla kirjassa kerrottiin, ettei Härkönen aina signeerannut töitään. Tästä tulikin mieleeni, että eihän sitä tiedä, kenen seinältä tai kätköistä saattaisi vielä löytyä jokin hänen kouluaikainen piirustuksensa tai varhainen työnsä.

Koulunkäyntiä

Valitettavasti kirja ei kerro enempää Eino Härkösen Värtsilän ajoista eikä siitä, miten hän rahoitti jatko-opintonsa. Hyvän pohjan elämälleen hän oli kuitenkin ilmeisesti saanut Värtsilästä, sillä Eino jatkoi koulunkäyntiä Joensuun klassisessa lysossa, jonka hän aloitti 13-vuotiaana. Hän pääsi ylioppilaaksi 1907 ja kirjoittautui saman tien Keisarillisen Akatemian yliopistoon. Syyskaudella hän aloitti opintonsa yliopiston piirustussalissa sekä samanaikaisesti Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa.

Yksi Härkösen keskeisimmistä opettajista oli Eero Järnefelt. Lieneekö Rudolf Koivua ja Eino Härköstä yhdistänyt sekin seikka, että Koivun äiti oli kotoisin Liperistä. Opiskelujen jälkeen Härkönen palasi Enoon, jonne hänen vanhempansa olivat muuttaneet.

Alttaritaulut

Näin jälkikäteen Eino Härkönen tunnetaan parhaiten maalaamastaan alttaritaulusarjasta, jota pidetään ”eheänä kokonaisuutena suomalaisessa sakraalitaiteessa”. Hän maalasi alttaritaulun viiteen kirkkoon Pohjois-Karjalassa: Kuusjärvelle, Rääkkylään, Enoon, Valtimolle ja Tuupovaaraan.

Värtsiläisille tutuin lienee Tuupovaaran kirkon alttaritaulu, joten kerron sen syntyvaiheista tarkemmin. Alttaritaulun lahjoitti seurakunnalle maanviljelysneuvos Pekka Vatanen. Härkönen maalasi alttaritaulua Tuupovaaran kirkossa jatkosodan vuosina syksyllä 1941 ja keväällä 1942 asuen Pekka Vatasen luona. Alttaritaulu paljastettiin juhannuksena 1942. Se juhlisti seuraavana päivänä toimitettua lahjoittajan emännän ruumiinsiunaustilaisuutta.

Kirja kertoo hauskan tarinan, kuinka Härkönen löysi sopivan värisävyn alttaritauluunsa. Ylittäessään Ilosaaren siltaa taiteilija kiinnitti huomionsa pyykinpesulla olevan naisen hameeseen, jossa oli juuri etsittyä värisävyä. Härkönen meni naisen luo kysyäkseen hameen hintaa. Kaupat syntyivät ja Härkönen kiirehti jatkamaan maalaustyötään. Tarinasta ei käy ilmi, oliko kyseessä Tuupovaaran alttaritaulun sininen taustaväri.

Hiilloksen siintyessä

Eino Härkönen kuoli sairauskohtaukseen helmikuussa 1944. Hieman aikaisemmin Joensuun kaupunki oli käynyt neuvotteluja taiteilijan kanssa marsalkka Mannerheimin muotokuvan maalaamisesta liitettäväksi ensimmäisenä teoksena kaupungin taidekokoelmaan. Tämä työ jäi tekemättä, ja niinpä Härkösen viimeiseksi työksi jäi teos, johon hän oli ikuistanut naapurinsa savusaunan. Teoksen nimi on ”Hiilloksen siintyessä”.

Kalatulilla Pohjois-Karjalassa kirjan toimittanut Vesterinen mainitsee, että ”paluu kotiseudulle kertoo Härkösen kohdalla kotiseuturakkauden lisäksi syvällisestä taiteen ja elämän korkeasta päämäärästä, jostakin mikä löytyy, kasvaa ja kukoistaa vain otollisissa olosuhteissa”. Tähän lauseeseen vedoten voinemme ajatella, että Eino J. Härkösen taiteelle otollisia olosuhteita on löytynyt myös Värtsilästä.

Tellervo

Share

9 comments for “Hennolla siveltimellä

  1. Kun taiteilijoista on lähtenyt puheeksi kyllä Martta Vendelinin kuvatkin ovat silmää hiveleviä – kauniita katsella korteissa ja kirjoissa. Meillä on pari sukulaista, joilla on tapana ostaa Vendeliniä tai Koivua. Lienenkö itse sitä sukupolvea, joka näistä
    korteista pitää. Hyvä vain, jos niin on.

  2. Meidän kotimökin seinällä oli 1950-luvulla Härkösen piirroksia. Niitä jakoi Karjalainen lehden välissä liitteinä tilaajille. Valitettavasti eivät ole säilyneet.

  3. Minulla on ollut ilo pitää ystävänä Eino J. Härkäsen poikaa Vilhoa Lappeenrannan ja Lemin ajoiltani. Kuuluime molemmat salaseuraan, jota nimitimme C.G.Svahn-seuraksi, Anni Svanin isän mukaan. Vilho suunnitteli meille pöytästandardin, joka on kodissani muiden standardien joukossa. Seuraamme kuului mm. kirjailija Aimo Vuorinen, pastori Matti J. Kuronen, runoilija Väinö Putkonen ym. Etelä-Karjalan kulttuurivaikuttajia. Vilho harrasti mitallitaidetta ja oli kaikin tavoin mukava kaveri. Yksi kokous pidettiiin myös Värtsilän pappilassa. Mutta sitten yhteyteni veljiin on katkennut välimatkan vuoksi.

  4. Minä löysin enoni taloa kunnostettaessa vintiltä vanhoja Karjalaisia, joista kahden välistä löytyi kaksi liitettä: toisessa oli Eino Härkösen maalaus. Sen nimeä en tiedä, mutta siinä järven rannalla etualalla on nuotio, jonka yläpuolella kepin varassa roikkuu pata. Tulta vartioi istuallaan olevat mies ja nainen. Rantaan on vedetty soutuvene. Kalasoppako siinä valmistunee? Tunnelmallinen ja rauhaa henkivä maalaus. Olen kehystyttänyt sen, ja pidän siitä paljon.
    Toisessa liitteessä on Iisalmessa 1873 syntyneen Vilho Sjöströmin maalaus Pyykkirannassa (1942). Tämäkin maalaus tuo lämpimän tuulahduksen menneiltä ajoilta. Tuo maalaus tuo mieleeni äidin pesupunkan ääressä.

  5. Olen saanut vanhemmiltani öljyvärimaalauksen, siinä on herkin siveltimin maalattu kolme pikkulintua omenapuun oksille. Olen aina tiennyt,että maalaus on hyvin vanha. Taulu on kehystetty Viipurissa(leima),taulun maalaajan nimi vain puuttuu. Taulun takana on numero (2484). Olen viimeaikoina tutkinut isäni varhaislapsuutta Enossa.Lainasin kirjan Ismo Björn Enon historia 1860-1967, kirjan kansissa on E.J Härkösen maalaus. Teoksissa on sama värimaailma,”pikkulinnut” Härkösen maalaus?

  6. Raunille mikäli siinä näkyy liikkeen nimi jossa se on kehystetty tai myyty niin tuolle numerolla voisi päästä sen taulun alkuperään käsiksi. Edellyttäen sitä, että liikkeen arkisto on säästynyt sodanjaloista ja josskin tallella.
    Numerosta selviäisi kuka sen on sinne tuonut eli toimeksianto ja mahdolisesti taiteilija.

  7. Hei!

    Isäni, jo edesmennyt Jorma Hollström, on tehnyt isän puoleisesta suvusta sukumuistion, jossa hän kertoo Kaltimon puuhiomon ja pahvitehtaan yhteisöstä.
    Valliniemestä ja Louhijoelta mm. Pelkoset, Sutiset, Sormuset, Puhakat, Helinit ja nimismikko Lehikoinen isäni perheen kanssa tekivät viikonloppuretkiä Kaltimojärven rannalle, jossa oli kesämaja. Myös E.J. Härkösen ateljee sijaitsi siinä lähellä.
    Veljelläni on isoisästämme Arthurista hiilipiirros, joka on varmasti myös Härkösen tekemä.

    Toivottavasti pääsen vielä Kaltimoon, siis nykyiseen Enoon katselemaan paikkoja ja Pohjois-Karjalan taidemuseoon sekä Lieksan museoon.

  8. Minulla on yksi Karjalasta varten tehty Hiilipiirros Metsästäjä nimeltään.

  9. Kommenteista vilahteli tuttuja nimiä ja paikannimiä, kuten Valliniemi, Louhioja, Pahvitehdas -jossa asui isän veli ja äidin sisko sisarus avioliitossa Itse asuin lapsuuden alkuvuodet Kaltimon Niskan kylän Auralanmäellä.
    Härköset ovat sukua ns. vääränkoivun takaa. Kotonani oli myös E J :n piirroksia. Äitini Ja hänen siskonsakin olivat joskus E J:n malleina joissain rantamaisema kuvissa. Kaukaan pahvitehtaalta käytiin joskus Firman hevosella hakemassa Auranmäen tenavaporukalle piirustuspahvia, jotka tehtaan koneenhoitaja leikkurilla silppusi paksusta pinkasta sopivan kokoiset nivaskat mitkä nyt jaksoimme kantaa hevosen rekeen.
    Siis sellaisia muistoja tuli meleen Kaltimon ajoilta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *