Värtsilä-säätiö?

Entisen kunnantalon pihapiiriä. Kuva EJ

Kunta- ja seurakuntaliitosten perusteisiin on pesiytynyt yksipuolinen näkemys paikkakunnalla elämisen edellytyksistä. Poliittinen vaali- ja hallintojärjestelmä ei ole ainoa keino luoda ja ylläpitää paikkakunnan asukkaiden elinoloja. Se on tietenkin perusta ja välttämätön keino, jotta olisi hyvät mahdollisuudet iästä, koulutustasosta ja terveydellisestä tilasta huolimatta elää ihmisarvoista elämää. Mutta tässä ei ole vielä kaikki. On ns. kolmas sektori, joka toimii vapaaehtoisuuden ja sosiaalisen avoimuuden voimalla.

Värtsilässä on vahva talkooperinne ja yhdistysten aktiivisen toiminnan historia. Tällä hetkellä on kuitenkin suuri vaara, että toiminnalta kaatuvat seinät ja pakkanen ajaa kokousväen koteihinsa TV:n äärelle, passiivisiksi amerikkalaisen roskaviihteen ”kuluttajiksi”. Kunnallispoliittisen päätöksenteon ja vapaaehtoisen toiminnan välille ei löydy toisiaan tukevia ratkaisuja. Olisiko ongelman ratkaisu siinä, että kunta jättäisi jonkin kiinteistön myymättä ja ylläpitämistä varten perustettaisiin säätiö. Säätiön varoilla voitaisiin kustantaa mm. kiinteistön lämmityskuluja ja pienempiä remontteja. Silloin olisi myös realistisia edellytyksiä talkootyölle.

Säätiö olisi järjestöjen yhteinen, samoin kunnan myymättä jättämä kiinteistö. Värtsilässä olisi kunnan ja säätiön yhteistyölle harvinaisen upeat mahdollisuudet: entinen kunnantalo, navetta, muut rakennukset, pihapiiri – ja Arppen pysti.

Tohmajärven kuntaa e.m. toimenpide hyödyttäisi siten, että kunnan itälaidalla idänportin vaiheilla eläisi aktiivisia kuntalaisia. Lukiessani Värtsin kirjoituksia olen vakuuttunut, että Jänisjoen rantamille voi syntyä Elämää.

Kunnan myymättä jättämän kiinteistön rinnalla on Värtsilän viihtyisä kirkko. Seurakunnan kipuilu lämmityskustannusten kattamiseksi voitaisiin ratkaista kokonaan tai osittain myyjäisillä ja kahvirahoilla. Myös lahjoitukset, jopa testamentit ovat mahdollisia. Seurakunnan olisi aloitettava tähän tähtäävä toiminta palauttamalla suositut hautausmaan siivoustalkoot. On käsittämätöntä, että ne on lopetettu. Kysymyshän ei ole vain ilmaisesta työstä. Siivoustalkoot ovat olleet ikään kuin seurat. Niissä ei ole jaettu sanaa, vaan kuskattu roskia kaatopaikalle. Ja on ollut niin mukavaa yhdessä puuhailla.

Istuttaisiinko iltaa ja innostuttaisiin kahvikupin äärellä!

Share

6 comments for “Värtsilä-säätiö?

  1. JATKOA SÄÄTIÖ-AJATTELULLE

    Tähyilyn suuntia: Maaseudun Sivistysliitto / Timo Reko, Abloy, Wärtsilä-Konserni, Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö, Karjala-liitto, Opetusministeriö, Värtsiläisten Seura, Nurminen Logistics Oyj, Värtsilän Nuorisoseura ym. paikkakunnan järjestöt…

    E.L.

  2. Tätä ehdotusta pitäisi pohtia ja selvittää Arppen hengessä. Kutsuisiko pitäjäyhdistys koolle kyläkokouksen, jossa mahdollisesti olisivat mukana myös kunnan edustajat? Tuskin semmoisesta ainakaan haittaa olisi.

  3. Hyviä ideoita , kun vain osallistujia ja tekijöitä riittää.
    Eikö vain ole niin, että täällä väki vähenee ja ne jotka ovat jääneet kunto huononee.
    Tv:n katsomisesta olen tykännyt (myönnän sen) Voihan sieltä valita – asiaakin siellä on. Kaipaahan ihminen hauskaakin ja ennenkaikkea
    toisia ihmisiä ja omaa perhettään.

  4. Värtsilässä on todellakin perinnettä talkoista, se vaan on tosin hiipunut ja loppumaisillaan tekijöiden puuttuessa. Olen itsekin ollut laiska osallistuja.

    Järjestetään kylän yhteinen ”Herkkujen ilta” vaikkapa ensi kesänä kesäteatterin tiloissa. Nyyttikestit missä emännät(+ruuanlaittotaitoiset isännät) loihtivat perinneherkkujamme!

    Meillä on myös erikoisruokien osaajia; riistaherkut, riistamakkarat a´la Kolehmaisen Jukka, taitavat leipurit Liisa ja Kirsti mm…

    Yhteishenki kylällä tiivistyy, sosiaaliset suhteet kohentuvat, ehkäpä tiivis yhdessäolo johtaa myös siihen että YHDESSÄ alkaisimme viedä kylätalo ym asioitamme etiäpäin…

  5. Itse ”gastronomina” haikailen vanhan Rajan Ryssäyksen perään missä kunnan navetanvintti notkui mitä herkullisimpia paistoksia, kaikki kylän toimijoidemme toimesta; oli majavaa… ym. erikoisherkkuja. emännät ja isännät yhdessä kokkailivat ja osallistuivat ruuan tekoon, taisi olla jopa sata henkeä myöhemmin illallisella!

    Kokkailusta- juuri nyt laitoin makaronilaatikon uuniin, poikkeavan sellaisen sinällään… Ruskistin jauhelihat valkosipulin kera, heitin vuokaan, freesasin katkarapuja samalla, rasvaisella pannulla, keitin makanonit lihaliemessä, laitoin vuokaan. Vatkasin sekaan 3 kananmunaa, kermaa, suolaa, mustapippuria, sokeria, sitruunamehua ja BASILIKAA!! Kuorrutin vuuan korppujauholla, vain runsaat voisuikaleet pinnalta jäivät paitsi kun sitä kaapista ei tällä kertaa löytynyt!

    Herkuttelu-terveisin, Sääperin Erakko-kokki!

  6. Pohtimisen arvoinen asia, tuo säätiö-asia. Kontiolahdella Selkien kylä on tehnyt mahdottomia asioita kyläläisten keskinäisinä hankkeina. Sinne on käsittääkseni rakennettu tuulimylly osuuskuntana, tähtitornia ja tehty luolastoon jotain tiloja. Kokoon riittävästi pääomaa ja tuloa tuottavaa toimintaa niin siitähän sitä alkuun pääsee. Ulkopuolistakin rahaa on saatavissa, kun vain oikeat rahahanikat löytyvät, mutta se raha on yleensä vain määräaikaista. Siksi on tärkeää, että se oma rahoitus on kunnossa ja idea kantaa. Onko tekijöitä, samaa mietin kuin Pusan Mirja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *