Otto Värtsilästä

Rummukkalan Ottoa juhlittiin satavuotispäivänä monella tavalla. Minna ja hänen poikaystävänsä Makke sanoittivat ukille laulun. Sävel on sama kuin Heili Karjalasta. Kuvat EJ.

********************************

Kauas maailmaan, läksin polkemaan,

poljin niin iloisna ja huoletonna vain.

Jouduin Värtsilään, kuinkas sattuikaan,

kotipaikan sieltä sitten sain.

Hei, Värtsilästä talon minä löysin,

löysin paikan pienen metsäisen.

Sinne perustin mä kasvimaan ja toisen,

sato saavutti runsauden.

Kaalit, herneet, porkkanat sekä sianperunat,

sieltä mansikat myös koko perhe sai.

Hei, Värtsilässä lapset saivat kasvaa,

kera leikkien, opetellen.

Vaan ei tiennytkään, mitä vielä teen,

tehtaan tytön tarinaa kun kirjoitin.

Monta matkaa tein, kauas retket vei,

Erkki tästä dokumentin loi.

Hei, Kalle, kuule juttu onkin tämä,

nimes mulle silloin annettiin.

Kohta jutun teki lehti sekä toinen,

aukes portti tuo julkisuuden.

Seuras monta tarinaa tuota Tehtaan tyttöä

ja pyörällä mä niitä kuljetin.

Hei, Värtsilästä tuli paikka tuttu,

yli merien, mantereiden.

Kauan maailmaa on tullut nähtyä,

monen monta tarinaa ja juttua.

Omaa kotia kun saan asustaa,

takkapuut mä puhdetöinä teen.

Hei, Värtsilässä elämää mä vietän,

keskell luonnon kauniin hiljaisen.

Siellä nähdä voin mä pupun sekä karhun,

linnut kauniit livertäen.

100 vuotta näin on mennyt,

mukavaa on mulla ollut

ja tietenkin niin onnellinen oon.

Hei, perhe, suku, lapset sekä tutut,

käymme juhlien viettohon.

Share

1 comment for “Otto Värtsilästä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *