Junat ei vuottelek

Junien tarkastusta 1970-luvulla Niiralassa. Kuva EJ

Kyllä saa olla tyytyväinen, kun ei joulun aikaan tarvinnut makoilla lentokentillä eikä seisoskella pakkasessa juna-asemilla, vaan voi etsiä kätköistään vaikka monisteen ”Värtsilä Karjalan Radan jatkon lähtökohdaksi” ja tutkailla sitä. Ensin kerron kuitenkin, mistä tämän jutun otsake on peräisin.

Mieheni on kertonut monesti tarinaa, kuinka hän pikkupoikana lähti isänsä kanssa aikaisin aamulla jo hyvissä ajoin odottamaan Öllölän suuntaan menevää postiautoa. Kun he sitten istahtivat ojanpenkalle, oli isä sätkää kääriessään tuumaillut, että oli hyvä, kun lähdettiin ajoissa, sillä junat ei vuottelek’.

Tämä sanonta jäi elämään ja on käyttökelpoinen vielä tänäkin päivänä, kun lähtö on esissä. Tosin olen hyväntahtoisesti hymähdellyt, että mistä tuo junavertaus on tullut, Kaustajärveltähän oli tuolloin matkaa lähimmälle rautatieasemalle toistakymmentä kilometriä!

Keisarillisen Senaatin määräys

Rata olisi voinut kulkea hyvinkin läheltä mieheni kotipaikkaa, jos monisteen ”Värtsilä Karjalan Radan jatkon lähtökohdaksi” (Hjelt,1904) suunnitelmat olisivat toteutuneet ja historian kulku mennyt toisin. Keisarillisen Senaatin Kulkulaitos-toimituskunnan kirjelmässä 1898 oli määräys tutkituttaa alustavasti rautatielinjaa sekä Joensuun kaupungista Nurmeksen kauppalaan että Värtsilästä Korpiselän ja Ilomantsin kautta Pielisjärvelle. Myös kustannuslaskelmat oli tehtävä, ja kaiken tämän toimeenpanijaksi oli määrätty O. I. Hjelt -niminen henkilö.

Rautatiet paikkakuntien liikeyhteyksien parantajina oli niin tunnettu asia, ettei Hjelt katsonut aiheelliseksi koskea siihen puoleen, vaan hän halusi tuoda esille tilastollisia tietoja rautatiekomitean mietinnöstä ja niitä syitä, jotka oikeuttaisivat toivomaan Karjalan Radan jatkamista Värtsilästä: ”Rata läksisi Värtsilästä, Värtsilän haararadalta Kaustjärven kylän kautta, samannimisen järven länsipuolitse Kenraalinkylän kautta Tohmajärven pitäjässä, kulkisi jonkin matkaa Korpiselän pitäjän sisällä, tulisi Öllölän kylään Koskenniskassa Ilomantsin pitäjätä, edeten yhä pohjoiseen Eimisjärven ja Pirttijärven kyliin…”

Kaustjärven länsipuolta

Työhön meni muutama vuosi. 1900 -luvun alussa Hjelt jätti Tie- ja Vesirakennusten Ylihallitukselle selontekonsa, jossa hän tarkentaa vielä kulkureittejä. Värtsilä-Pielisjärven välisestä tieosasta hänellä on kunnia antaa seuraava lausunto ja selvitys: ”Linja erkanee Värtsilän sivuradalta Tohmajärven pitäjässä noin 2 kilometrin päässä Värtsilän asemalta ja jatkuu koillisessa suunnassa Kaustjärven länsipuolta Korpiselän pitäjääseen. Tohmajärvelle ehdotetaan Lehtola niminen pysäkki siihen kohtaan, jossa linja erkanee Värtsilän sivuradalta ja seisahduslaituri Kaustjärven rantaan. Aluksi pitäisi laiturin riittää sille liikkeelle, joka voi syntyä Kaustjärven kylästä.”

Korpiselän puolelle ei ole asemaehdotusta, vaan asemaa ehdotetaan Öllölään. Perusteluna on, että Korpiselästä on hyvät maantieyhteydet Öllölän Koskenniskalle ja Korpijärvi on pienemmillä höyrylaivoilla helposti kuljettava. Eimisjärvelle ehdotetaan pysäkkiä ja Maukkulan suureen kylään asemaa, koska sieltä luulisi alkavan vilkkaan paikallisliikenteen. Sitten rata kääntyisi pohjoiseen Koidajoelle… Selvitys jatkuu ja O. I. Hjelt päättää selontekonsa sanoihin: ”Saan täden nöyrimmästi huomauttaen yllä kertomani jättää Ylihallituksen harkinnan alaiseksi ja käsiteltäväksi.”

Juna män justiinsa

Jos suunnitelma Värtsilä–Pielisjärvi olisi toteutettu, niin Joensuusta Nurmekseen menevää rataa ei olisi rakennettu, vaan radasta olisi muodostunut Ilomantsi – Suojärvi -painotteinen. Tämä olisi vaikuttanut (ehkä) elinkeino- ja yhteiskuntarakenteeseenkin.

Minkähänlaista olisi, jos mieheni kotipaikalle, nykyiselle kesäasunnollemme, pääsisi junalla? Tuskinpa silläkään rataosuudella olisi enää henkilöliikennettä, mutta missä kohdassa sitten olisi rajanylityspaikka? Ehkä Kaustan kulmilla ei odotettaisi junaa, mutta jonotettaisiin valtakunnanrajan ylitystä. Lienee se Keisarillisen Senaatin Kulkulaitos-toimituskunta ollut sittenkin ajallaan kaukaa viisas!

Tellervo

Vuosi oli 1917.

Share

2 comments for “Junat ei vuottelek

  1. Viime vuonna ilmestyneessä teoksessa “Ka, muistelemma Tuupovuaroo” kerrotaan myös tästä hankkeesta, joka oli kansan muistissa vielä 1900-luvun lopulla. Radan linjakepitkin oli kuulemma jo asetettu maastoon valmiiksi. Asiaa viimeistelemään Helsinkiin lähtenyt mies joutui kuitenkin “toisinajattelijoiden” ansaan. Juottivat tämän sarkanutun humalaan ja syöttivät valtionherroille oman kilpailevan hankkeensa.

    Kansanrunoilijat olivat jo rautatien mahdollisen tulon noteeranneet. Ohessa Antti Piitulaisen näyte:

    Tule tänne tuhkavatsa,
    höyryhäntä hölkyttele,
    väisty tänne Värtsilästä,
    tule kautta Kaustajärven,
    kautta Ryösiön röhötä,
    ojentauvu Öllölähän,
    Eimisjärvelle etene,
    siitä mutka Maukkulahan,
    Ilomantsihin isohon
    pujottauvu Putkelahan,
    Nuorajärvelle järätä,
    jotta saisi jonkun kerran
    Nuorajärven nuottamiehet
    Putkelan kalapukarit
    kantoa kalavasunsa,
    kalakonttinsa koheta
    rantamille rattoisille
    tuuva kaupaksi kaduille
    toriloille toimitella.
    Oisi pussi pullakampi,
    lompsan leuat longollansa.

  2. Kiitos kirjavinkistä, en ole lukenutkaan! Näyttää siltä
    että näitä ratasuunnitelmia on tehty useampia, tämä josta
    kerroin oli pantu alulle jo 1898 ja se olisi mennyt
    Värtsilästä Pielisjärvelle.
    1930-luvulla on ilmeisesti tehty toinen suunnitelma
    välille Värtsilä-Ilomantsi. Kuulemani mukaan sota
    olisi sotkenut tämän suunnitelman johon jo kepityksetkin
    olivat valmiina.
    Alkumatka on kuitenkin ollut sama, sen osoittavat runossa
    esiintyvät paikannimet. Nyt pitääkin kipaista kirjastoon
    lainaamaan tuo Tuupovuara kirja!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *