Vanha sanonta kuuluu, ettei merta etemmäksi kannata lähteä kalaan. Tämä tuli mieleen, kun käväisin perjantaina Värtsilän joulumyyjäisissä Niiralassa. Jos ei aivan ylettömiä vaatimuksia ollut, niin sieltä kyllä löysi sopivat joululahjat vaikka koko perheelle.
Tuleehan sitä joskus käytyä tavarataloissa, joissa on kaikkea mahdollista saman katon alla. Harvoin sieltä kuitenkaan löydän tarpeellista ostettavaa. Hehtaarihalleissa eksyn helpommin kuin metsässä ja tavarapaljous alkaa väsyttää. Taidan olla vastavirran kulkija. Tokko tuota muuten olisi tullut Värtsilään muutettuakaan.
Eihän täällä kaikkea ole, mutta näin joulun alla olennainen ostettava löytyi. Bongasin Niiralan myyjäisistä itselleni lahjaksi villisikapurkin, paikallista tuotantoa. Söin siitä puolet heti kotiin tultuani. Hyvää oli.
Niin! Hyvänä esimerkkinä voin kertoa toisenkin tarinan. Meillä on tapana käydä aina joulun alla joensuussa katselemassa miten ihmiset rynnistelevät tungoksessa ja ovat kiireisiä ja ärtyneitä kun ei edes parkkipaikkaa saa kun kymmenien autojen jonot jonottavat samoille keskustan parkkipaikoille. Oli meillä kyllä yksi perinnekkin joka loppui viimejoulun alla sattuneesta syystä!
Nimittäin olimme aina käyneet ostamassa kinkun kaupungista. Niinpä teimme myös viimejoulun alla, tai mentiin sitä hakemaa ja katselemaan joulu”mylläkkää”. No, kinkkuja oli aamulla tiskit täynnä prismassa, niinpä ajattelimme että ostetaan se perinne kinkku sitten pois lähtiessä. Kierreltiin kaupungilla ja mentiin sitten iltapäivällä hakemaan kinkkua, mutta kuinka ollakkaan, aamulla olleet kinkut olivat viimeistä kappaletta myöten myyty prismasta. Niinpä lähdimme ajelemaan kohti pilkon city markettia. Voi kummallista, sielläkään ei ollut yhtään kinkkua pakaste altaassa. Matka jatkui kinkun etsimisellä kaupungin keskustan city marketista, yhtä laihoin tuloksin! Katselimme jo toisiamme että näinköhän jäädään ilman kinkkua, mutta toiveessa oli vielä, kun muistettiin että Niinivaaralla on eväskontti niminen kauppa ja sehän ei ole enää missään niin ruuhka aluella, siellä varmasti on kinkkuja, mutta yhtä laihoin tuloksin, sielläkään ei ollut kinkkuja.! Niinpä mietimme että on varmaan käytävä seuraavana päivänä Kiteen kaupat läpi kinkkua etsien, kun onhan se niin tärkeä joulu ruoka aatto iltana, ettei joulu tunnu joululta jos ei kinkkua ole joulupäydässä! Sitten kun olimme jo ihan lähellä Tohmajärven keskustaa sanoin että käydään vielä paikallisessa ”sokkarissa” katsomassa jospa siellä olisi meidän niin himoitsema kinkku! Muistan varmaan ikuisesti sen kun kävelin sokkarin portista myymälän puolelle ja tiesin missä himoitut pakastetut kinkut säilytetään. Ja voi sitä helpotuksen ja huvituksen tunnetta kun jo kymmenien metrien päähän näin kinkun ”kynkän” törröttävän pakaste altaasta. Eipä ollut valinnan varaa vaan piti ostaa se mitä oli ? – neljäntoista kilon pakaste kinkku köllähti kärriimme , ja niin saatiin kinkku, josta riitti sitten uudenvuoden puolelle hyvää syömistä koko suvulle. Mitä me tästäkin opimme? No jos ei muuta niin ainakin sen että lähikaupasta on kinkku hommattava ja kun se on kotona voi perinteeksi käydä vaikka katselemassa joulu valoja joensuussa….