Sota koskettaa kaikkia

Värtsilää vuonna 1941, edessä yhteiskoulu, taustalla osuusliike.

Sota, toim. Saul David, Readme.fi 2010

Sota on tiiliskivi, todellinen häräntappoase kirjaksi, mutta se on samalla mahtava esitys sodan kurimuksesta, voiton huumasta ja tappion karvaasta kalkista. Tuskinpa löytyy sukupolvea, jota sota ei olisi jollakin tapaa koskettanut. Sodalla on nimittäin taipumus jatkua henkisenä sotana varsinaisten kauheuksien loputtua ja niistä ovat Suomenkin suuret ikäluokat joutuneet osallisiksi, vaikka sodatonta aikaa on jo sukupolven mittainen aika vietetty.

Kirja ”toistaa itseään” siinä mielessä, että sodan olemukseen kuuluvat voitot ja tietysti uho, joka kostautuu ja ajaa voittajan lopulta nöyryytykseen. Aina löytyy uusia yrittäjiä, joilla on parempi onni ja jotka nauttivat aikansa kukoistuksesta.

Sota on stimuloinut myös kuvataiteilijoita. Niinpä patsaita, piirroksia ja maalauksia on löytynyt jo varhaisilta ajoilta. Sotapäälliköt kun ovat usein turhamaista sakkia ja vaativat itsestään tehtäväksi ikuisesti säilyviä monumentteja.

Kirja on vaativa kokonaisuus. Täytyy myöntää, että en itsekään jaksanut yli viisisataasivuista opusta päntätä kannesta kanteen. Joskus lukijalle tulee tunnelma, että sota toistaa aina itseään ja sodilla ei ole loppua, vaikka nykyaikainen sota on jo paljolti kauko-ohjattua ja rauha perustuu useinkin kauhun tasapainoon.

Luulisin, että tällainen kirja on omiaan luomaan sodanvastaista mielialaa. Se välittää taiteenkin keinoin sodan raakuuksia, mutta itselleni tuli pahan olon tunne, kun ajattelin ihmiskunnan määrätöntä tyhmyyttä, joka ajaa kansoja aseellisiin yhteenottoihin, joukkomurhiin ja kidutuksiin, vaikka varoittavat esimerkit ovat lähempänä kuin voi käsittää. Kirja on monumentti, joka säilyttää arvonsa vaikka kotien kirjahyllyssä muistona siitä, mitä isoisät ja isoäidit ovat joutuneet kestämään.

Takaisin valtausta 1941.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *